Baby onboard

Vauva mannerten välisellä lennolla ja siihen koitokseen valmistautuminen. Kuinka juuri me valmistaudutaan 10 tuntiseen mannerten väliseen lentoon 2 kuukautta vanhan kanssa ja miten se ensimmäinen lento (ja sitä seuraavat) sitten todellisuudessa menikään…

Benin ollessa 7 viikkoinen me lennettiin ensimmäistä kertaa Euroopasta Aasiaan. Mulla oli alusta alkaen todella varma fiilis, että lento tulee menemään kaikin puolin hyvin, vaikkakin nousu ja lasku kuumotteli mörköinä mielessä. Jännitystä lähinnä aiheutti, että mitä jos Benillä olisi yhtä herkät korvat kuin mulla pienenä ja tyyppi huutaisi suoraa huutoa koko lennon? Tai mitä, jos mun tankit ei viihtyisikään siellä paineessa ja en saisi ruokittua Beniä? Tietenkin kotoa lähtiessä kaikenlaisen sähellyksen seurauksena pullollinen pumpattua maitoa jäi ikkunalaudella ja tajusin sen vasta kentällä… fail. Ehkä paljoa muuta ei voikkaan odottaa 7 viikkoisen esikoisen äidiltä, eihän?

Keräsin tähän listaa mitä meillä oli silloin must-have mukana koneessa ja vinkkejä selviytymiseen ennen lentoa ja lennon aikana.

  1. Varaa koppapaikka koneesta. Finnairin uudessa A350 niitä oli vain yksi, joten ole nopea. Jos koppapaikka on varattu, varaa paikka eturivistä isommalla jalkatilalla, mutta ei sivuriveiltä hätäuloskäynnin kohdalta. Hätäuloskäynnin kohdalla täytyy jalkatila olla aina täysin tyhjä, muualla lentoemot antaa pitää tavaraa lattialla koneen ollessa ilmassa.
  2. Meillä kuvien kassi pelasti koko lennon. Koppaa ei tarvinnut kun sai Benin jalkatilaan tässä kassissa ja siellä tyyppi nukkuikin yli puolet lennosta. Kassi oli muutaman sentin naapurin jalkatilan puolella, mutta lapsi-ihmisinä he eivät siitä mitään sanoneet. Jos istut puolison/kaverin kanssa vierekkäin on tilanne ideaalin kun ei tarvitse tuntemattoman jalkatilaa vallata :-D Monet lentoyhtiöt nykyään kuulemma kieltää pitämästä mitään lattialla, mutta meille ei ainakaan kukaan sanonut mitään Finnairilla lentäessä. Ainoastaan nousun ja laskun aikana Ben piti olla sylissä ja jalkatila täysin tyhjä. Silloinkin lentoemot auttoi tavarat käsimatkatavaralhyllylle ja sieltä alas, niin ei mun tarvinnut nousta penkistä ylös säätämään.
  3. Vaippakassi. Pakkasin ekalla lennolla sinne ajatuksella “mielummin liikaa kuin liian vähän”, mutta jos nyt tekisin listaa 7 viikkoisen kanssa lentävälle se näyttäisi tältä: vaippoja 1 per 2 tuntia matkustusaikaa, mini rasva ja talkki, minipakkaus käsipyyheitä (wetvipes), kaksi bodya pitkillä hihoilla, yksi kokopuku bodyn päälle, kolme puklurättiä, pieni pyyhe, pienelle hattu/myssy ja tumput sekä itselle kertakäyttöisiä liivinsuojia tarpeen mukaa, vaihtopaita, vesipullo ja evästä (etenkin jos imettää). Lisäksi matkakassiin makuupussi (meillä äitiyspakkauksen) ja pieni villapeitto. Nyt Benin ollessa yli puoli vuotias mukana oli myös muutama lelu ja lataan youtube appiin offlineen pari jaksoa lastenohjelmia.
  4. Sain itse pakattua niin Benin kuin omatkin kamat (elektroniikan) yhteen reppuun. Lisäksi kannoin pikkulaukkua mukana, missä oli tasan passit ja lompakko. Näin vältyin älyttömältä kassien ja nyssyköiden kantelulta  ja kun tilaa oli rajallisesti tuli karsittua kaikki turhat lelut ja vaihtovaatteet ruumaan menevään laukkuun. Yksin lentäessä se myös helpottaa kun ei ole montaa kassia mistä huolehtia ja pääsee sujuvasti liikkumaan reppu selässä ja lapsi sylissä koneeseen/koneesta pois.
  5. Matkarattaat. Ensimmäisellä lennolla meillä oli Peg Peregon sateenvarjo vaunut, mutta ison koon takia niitä ei saanut koneeseen sisään, vaan ne kannettiin ruumaan portilta. Jo se, että saako niitä check-in:stä portille on täysin tapahtumakohtaista. Meillä oli onneksi kiva nainen check-in:ssä, joka antoi meidän työntää rattaat portille asti. Viereinen pariskunta taas joutui jättämään vaunut baggage droppiin ja  kantamaan vauvansa turvaistuimessa portille. Laskeutuessa kukaan ei tuonut rattaita ruumasta portille, joten jouduttiin kantamaan Ben laukkukarusellille asti. Bangkokin kentällä se on noin 2 kilometrin matka, joten ei mikään mukavin tilanne kun muutakin tavaraa oli kannettavana. Nyt ollaan hankittu rattaat, jotka saa ottaa koneeseen sisään, joten myös laskeutuessa on heti rattaat käytössä, eikä tarvitse Beniä kannella kentällä. Thank god, koska tyyppi painaakin jo yli 10 kiloa, eli kävisi ihan jo salitreenistä :-D Jos rattaita ei ole/ei saa koneeseen, kannattaa harkita kantoreppua, etenkin yksin matkustaessa!
  6. Varaa hyvin aikaa kentällä. Bangkokissa pääsee todella kätevästi jonojen ohi jos kulkee pienen vauvan kanssa, mutta matkat esimerkiksi check-in:stä portille on todella pitkät. Pienen vauvan kanssa ei halua juosta ympäri kenttää kiireessä ja on kiva, että aika riittää vaihtamaan vaipankin vielä rauhassa ennen koneeseen nousua. Itse pyrin olemaan kentällä aina vähintään kahta tuntia ennen koneen lähtöä, usein mielellään jopa kolmekin tuntia ennen. Etenkin jos tiedän, että kenttä on tosi iso, lennän kansainvälisen lennon ja/tai lennän yksin.
  7. Kultainen vinkki on imetys nousun ja laskun aikana, joka helpottaa tasaamaan vauvan korvien painetta näin välttäen korvien kipua. Benin kanssa ei ikinä olla onnistuttu ajottamaan imetystä nousuun, vaan tyyppi on jo huutanut nälkää päästessä koneeseen joka on johtanut siihen, että tyyppi on syönyt ja sammunut hyvissä ajoin ennen kun kone on liikkunut metriäkään. Ensimmäisellä lennolla tietty panikoin, että hän heräisi nousun aikana ja alkaisi huutaa suoraa huutoa kipeitä korvia, mutta tyyppi nukkuikin toista tuntia putkeen nousun jälkeen! Kaikilla vauvoilla ei siis ole automaattisesti herkät korvat. Toinen kultainen vinkki kipeille korville vanhemman lapsen kanssa on lämpökupit. Pyydettäessä lentoemänniltä saa kiehuvaan veteen kastetut kaksi käsipyyhettä, jotka kun taittelee kertakäyttömukien pohjalle ja asettaa kupit korville, ne helpottaa kipua. Kuumista käsipyyhkeistä tuleva höyry avaa korvakäytäviä ja helpottaa paineen tuntua. Itse olen käyttänyt näitä usein pienenä lentäessäni ja ne todella toimii.
  8. Ja tärkeimpänä, muista pyytää apua jos yhtään siltä tuntuu. Tiedän, että monet meistä suomalaisista on juroja ja “kylläminäselviänyksin” tyyppejä, mutta lentäessä se kannattaa unohtaa täysin. Kaikilla lennoilla Benin kanssa (ja niitä on jo 9!) meitä on autettu pyydettäessä ja jopa pyytämättä! Ensimmäisellä lennolla aivan ihana vanhempi nainen kertoi meille vinkkejä miten rauhoitella pientä vauvaa eri otteilla ja toisella lennolla eräs isä toi poikansa leikkimään Benin kanssa ja juttelemaan mukavia. Malesiaan kun lennettiin kahdestaan tarjosi vieressä istuva intialainen nainen mulle puolet hänen lounaastaan ja takana istuva thai tyttö leikitti Beniä hänen pehmo pupulla. Sieltä muutaman sadan hengen joukosta löytyy aina ihania ihmisiä, jotka auttaa! Oma asenne lentoa ja matkustamista kohtaan on tärkein!

Toivottavasti tästä listata on hyötyä ja jos jotain on jäänyt epäselväksi tai herännyt kysymyksiä, jättäkää kommenttia. Hyviä lentoja!

Web

Näitä kasseja valmistaa ainakin Phil&Teds ja löytyy jos googlaa “baby carrycot”

 

Baby on flight across continents and preparing for it. Here you have all the answers how we prepared for 10 hour flight from Europe to Asia with a 7 week old and how did it really go in the end?

Ben was under 2 months old when we flew with him first time. I was feeling surprisingly confident and positive, even thought the idea of take off and landing were giving me tiny heart attacks. I was mostly nervous that if Ben would have same sensitive ears that I did when I was younger he would be screaming through the whole flight. Or my boobs would hate the 10 hours in the pressure and wouldn’t produce any milk! And of course while having last minute panic at home I forgot a full bottle of pumped milk by our front door… fail. But a guess you can’t expect much more from a mom of a 7 week old, right?

Here is what was on my must-have list to pack for the plane and some tips how to survive before and during the flight.

  1. Reserve the cot spot in the plane. In Finnairs new A350 there is only one cot seat so be fast. If it’s taken then reserve any seat in the front rows, but not at the emergency exit rows as there you’re not allowed to keep anything on the floor. Other front row seats you’re allowed to keep the baby carrycot on the floor.
  2. For us the baby carrycot bag saved the trip. I didn’t need the cot they offer (as I find it difficult) since I had the bag and Benny slept in there most of the flight. The bag is little bit bigger then the legspace I had, but if you sit next to your partner/friend then it won’t matter if it goes in to their legspace. I was seated next to a woman with a kid of her own so she didn’t mind at all. I’ve hear that many airlines won’t allow you to keep anything on the floor, but at least in the Finnair flights we’ve had they didn’t say anything. Only during takeoff and landing they asked to store everything in the over head compartment and they even helped me to do it as I was holding Benny same time.
  3. Diaper bag. I packed for the first fight with the thought “rather too much than too little”, but if I’d do now a list for someone flight with a two month old it would look something like this: 1 diaper per every 2 travel hours, small cream and powder (if you use any), small pack of wetvipes, two body suits with long sleeves, one full suit to wear over the body suit, small towel, hat and gloves, three burping cloths, change of shirt for mommy, disposable bra pads, water bottle and snaks (especially if you’re breastfeeding). Also for the baby carrycot you need a baby sleeping bag and a wool blanket . Now that Benny is older we also take two of his favourite toys with us and download few episodes of cartoons to offline more in youtube for him to watch in plane.
  4. I was able to pack all Benny’s stuff and all my own electronics in one bag. Then I just carried another tiny purse with my wallet and our passports inside. This is how I avoided having several bags to carry around and when I had limited space to fit all in I was able to leave out a lot unnecessary stuff in to the check-in bag. Also when I have flown alone with Benny this has been the easiest way to go around since you only have the baby, one backpack and the tiny purse.
  5. Travel strollers. During our first flight we had Peg Perego strollers, but due to the size we were unable to get them inside the plane. We got lucky that we were allowed to take them all the way until to the gate though. There was a couple before us who had to leave theirs at the check-in counter and carry their small baby in a car seat through the whole airport. When we landed no one handed us our strollers at the door and we had to carry Benny all the way to the baggage carusell to get our strollers. In Bangkok that distance is super long and we had all our other hand luggage to carry also. Now we have strollers that you can fold and take in the to the plane so we never have to carry Benny anymore. Thank god, since he is over 10 kg now :-D If you don’t have a stroller you can take in to the plane, I would suggest to have a baby carrier, especially if you’re traveling alone!
  6. Make sure you have enough time at the airport. In Bangkok you can easily skip most lines with a baby but the distances are quite long. With a small baby you don’t want to rush through the airport and it’s nice to have enough time to change the diaper before boarding also. I try to be always at the airport at least two hours before the plane is taking off, sometimes even three hours if I know it’s big airport and I have international flight or I’m flying alone.
  7. Golden tip for take off and landing, is breastfeeding (or bottle if you prefer). This helps to ease the pain in the baby’s ears by evening out the pressure. I’ve never been able to feed him during the take off since he has always been so hungry the minute we get in to the plane and first two time he passed out before the plane was even moving. At our first flight I of course panicked and thought he might wake up when the plane takes off if he feels really painful and won’t eat since he would be full already. But no, he didn’t wake up for several hours and didn’t experience any ear pain, winning! If your child does feel pain in the ears due to the pressure I know another golden tip: warm cups. You can ask the stewards two coffee cups and two hand towels/tissues that have been dipped in boiling water. You fold the towels to the bottom of the cups and hold the cups to the child’s ears. The hot stem from the towels will help to release the pressure and pain in the ears :-) This is what I have used myself when I was younger and can say it really works!
  8. And the most important tip I have is: remember to ask for help. I know a lot of people think they should survive by themselves as they have decided to travel, but you need to forget that attitude completely. In all our flights (and we’ve had 9 flights already!) we have been helped even without asking for it. In our first flight there was a friendly old lady who gave us good tips how to calm a baby by holding them certain ways and on our second flight there was nice old man who brought his son to play with Benny and just to have a chat. When I flew to Malaysia alone with Benny there was an Indian woman who gave me half of her lunch (I must have looked like im starving :-D) and a Thai girl sitting behind us who let Benny play with her stuffed bunny. Within those few hundred people in the flight there is always some amazing souls who will help you. You’re own attitude towards the flight and travel is the most important thing!

I hope you found this list helpful and if there is anything unclear or questions that comes up, just leave me a comment. Happy travels!

Time flies

kc1kc2 copy

Mä en kestä. Oon ehkä tulossa vanhaksi (noeinytkai) tai jotain kun aika vaan lentää ihan siivillä. Ehkä se vaan johtuu siitä, että on liian kivaa? Nyt mulla on tasan tunti aikaa kertoilla teille meikän menemisistä ennen kun alakerran aamupalapaikka aukee.

Oon tässä kahden ja puolen viikon aikana kerennyt käymään Ko Changilla, vähän hengata Bangkokissa, ostamaan lentoliput juhannukseksi Suomeen ja nyt ollaan koko meijän poppoon voimin Chiang Maissa. Huh haipakkaa. Sam aloittaa täyspäiväsesti duunit ensikuussa, joten tietty paniikissa tungin tän kuun täyteen reissuja meille :D Täytyy ottaa ilo irti näistä viimeisistä yhteisistä vapaista! Ensi kuussa jätetään siis Sam sitten tänne töihin ja lennetään Benin kanssa juhannukseksi Suomeen. Kokonainen kuukausi Suomen kesää (jopa ne sateet ja +5) kuullostaa Thaimaan +44 asteen lämpöaallon jälkeen niiiin hyvältä. Tosin lentäminen noin 7 kuukautisen kanssa yksin tulee olemaan mielenkiintoista. Anteeksi jo näin etukäteen, jos oot meidän kanssa samalla lennolla! Tästä vauvan kanssa lentämisestä on tulossa oma postuksensa, kuhan vaan saisin perseen penkkiin ja sen vihdoin kirjoiteltua loppuun.

Okei Ben heräsi, eli uusi päivä uusi sirkus!

kc2-1kc2-2

I can’t take this. I must be getting old (kidding kidding) or something is going on ‘cos time just flies! Maybe it’s because we’re just having so much fun? Now I have one whole hour to tell you what I’ve been upto and then it’s breakfast time.

In the past two and half weeks we’ve been to Ko Chang, hanging out in Bangkok, bought tickets to Finland for the midsummer and now we’re all in Chiang Mai. Sam is starting to work full time next month so I might have panicked a little and pack this month full of trips haha. So next month Ben and I will leave Sam in Bangkok to work and we go spent a whole month in Finland. After the heat wave (+44 celsius…) I’m so ready to enjoy Finnish summer, even the +5 and raining weathers! Only thing I’m stressing is the flight to Finland with a 7 month old. I already apologise if you’re in the same flight with us. I’m working on a post about flying with baby and hope to get myself to sit down and finish it soonish!

Okay, Ben woke up. New day new circus!

kc4

Pajamas • Ko Chang

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oltiin viime kuun puolella pari päivää Ko Changilla (ja toivottavasti päästään parin viikon päästä takasin) ja majailtiin maailman siisteimmässä hostelli/hotellissa! Oon edellisillä reissuilla hengaillut Pajamasin altaalla, koska meillä on tuttu siellä töissä ja osittain sen takia päätettiinkin, että nyt panostetaan ja mennään sinne asumaan.

Pajamasin privaatti huoneet on vähän hintavampia ja monet yöpyykin siellä dormissa, mutta meille Benin kanssa se ei ollut vaihtoehtona. Ja vaikka oman huoneen hinta vähän kirpaisi, oli se niin jokaisen sentin arvoista! Huone on aivan ihana, siisti ja jokainen yksityiskohta niin loppuun asti mietitty. Olisin helposti voinut viettää koko loman siinä Pajamasin tontilla, tai ihan jopa vaan meidän huoneessa, niin ihastunut olin kaikkeen siellä haha.

Myös Starry eyesin Sita on majoittunut kyseissessä paikassa ja siitä voikin lukea täältä. Sita on hyvin kertonut minkälaista porukkaa siellä majailee ja mitä kaikkea siellä voi tehdä, joten mitä turhaa toistamaan ;-) Mulla ehkä muutenkin tällä hetkellä ajatukset on jotenkin tosi levällää, joten jätän tämän vaan tähän. Mutta suosittelen siis Pajamasia vilpittömästi kaikille. Ehdoton lemppari hostelli koko Thaimaassa ja se jos jotain on aika pajon sanottu reissari meikältä! :-)

// During March we got to travel to Ko Chang again (and hopefully get to go back soon!) and we were staying in the coolest hostel ever! During our previous trips we’ve spend some time on their pool side (since we have a friend working there) and this time we choose to invest a little bit more money and stay there.

The private rooms in Pajamas are on the pricier side and a lot of people stays in their dorms (which are super cool also!) but dorm wasn’t an option for us with Ben. And even though the price of the room took a chunk of our budget it was so worth it. Their rooms are so heavenly with huge bed, cool balcony/terrace area, cute bathrooms and everything was so clean! Every detail is so well thought through. I could have easily spent the whole holiday on their property or even just in our room, that’s how in love I was with everything haha.

If you can read Finnish or feel like google translating you should check out Sita’s blog post about the place. She has stayed there too and explains well what kind of people stay at Pajamas and what activities there is to do. Why bother to repeat it ;-) This is my all time favourite hostel in whole Thailand and I feel like it should say a lot when it comes from a well travelled person like myself :-)

 

I might be sad, but damn I’m so lucky

IMG_6079

Lensin eilen Suomeen. En ymmärrä miten sain kasattua itseni ja käveltyä turvatarkastukseen samalla kun Sam jäi heiluttaamaan heipat. Lentokoneessa tuli kyllä itku. Ihan hirveä tunne kun tietää ettei nää toista kolmeen kuukauteen ja on tottunut viettämään kaiken mahdollisen ajan aina yhdessä. (Ja vaikka lennän suhteellisen paljon, inhoan sitä silti ihan hulluna. Lentäminen ilman Samia on todella ahdistavaa, koska mietin aina että mitä jos tää onkin nyt se kone mikä tippuu ja en voi enää kertoa kuinka paljon sitä rakastan.)

Toisaalta ajattelin, että voi kuinka onnekkaita me ollaan. Voin lähteä Suomeen synnyttämään ja Sam jäädä töihin ja tulla myöhemmin perässä. Kuinka me voidaan elää kahdessa maassa ja kasvattaa varsin kansainvälinen pieni mies. Kuinka me vietetään kuitenkin huomattavasti enemmän aikaa yhdessä kun keskiverto pariskunnat. Kuinka se on vaan 10 viikkoa ja me jo nähdään (ja 12 viikkoa ja mini syntyy!).

Mutta nyt, SUOMI! Ruisleipää, salmiakkia, karjalanpiirakoita, bataatteja… Raskauskilot tervetuloa tähän kroppaan!

I flew to Finland yesterday. I’m not sure how I got myself together and was able to walk to the security check at the airport when Sam waved good bye. I admit I did cry like a baby in the plane. It was the most horrible feeling ever to know that you won’t see your better half for close to three months. Especially when we are used spending every free minute together. And even though I do fly a lot I still hate it so much. I always wonder if the plane will fall and I can’t tell Sam anymore how much I love him.

On the other hand I was thinking how damn lucky we are. I can just fly to Finland to give birth to our son and he can follow up later. How we can live in two countries and raise pretty international little boy. And we do spent a lot more time together than an average couple haha. I need to think it’s only 10 weeks we see again (and 12 weeks and mini Sam is here!).

But now FINLAND! Rye bread, Salmiakki candy, karelias pies, sweet potatoes… Pregnancy weight, you’re welcome to this body now!

Finland

Vihdoin, vapaa päivät on täällä. Ja anteeksi radiohiljaisuus, muutto ja uusi työharjoittelupaikka on vienyt kaiken vapaa-ajan. Myös netittömyys ja hetken kipeily hankaloitti elämää tässä välissä. Nyt kolme viikkoa töitä takana ja reilu viikko uudessa asunnossa ja voin vihdoin vapaapäivänä voin vaan hengailla :)

Palataan hetkeksi vielä kuitenkin Suomeen!

Finally my days off are here! Sorry for disappearing for few weeks. We moved to a new apartment and I started an internship so it’s been a hassle. We also didn’t have internet for a bit and I was sick for some days so they made all this even worse. Now I have worked three weeks and had this new please about two weeks and I can finally just chill on my day off :)

Now let’s go back in time a bit and back to Finland!

suomi4

Kävelin Helsingissä ristiin rastiin ihan super paljon ja on se vaan maailman paras paikka olla kesällä.

I walked A LOT around Helsinki and still think it is the best place to be during summers.

suomi2

Sain ihanat tytöt lapista kylään! Ollaan nyt vuoden sisään hengailtu yhdessä niin Phuketissa, Balilla, Bangkokissa kuin Suomessa haha parasta! Sain myös hengata perheen kanssa kerrankin niin, että oltiin kaikki samassa maassa! Ihan huippua :)

I got my girls down south from Lapland! In a year we’ve been hanging out in Phuket, Bali, Bangkok and in Finland haha the best! I also got to see my family since we were all in Finland same time for once! Best thing ever :)

suomi5suomi3

Suomen luonto keväisin on jotain ihan älyttömän kaunista kun aurinko paistaa ja kaikki puhkeaa kukkaan.

The nature in Finland is just so pretty when the sun is shining and everything about to bloom.

suomi1

Hengailin myös aika monet aamut sohvannurkassa herra vanhan papan kanssa ja iltapäivät makoilin nurmikolla kun mr. manfred oli laitumella keskittymässä olennaiseen.

I also spent quite a few mornings in the corner of out couch with this old man and as many afternoons laying on the grass with mr. manfred while he was on the pasture focusing only to what is relevant.

Koko kaksi viikkoa oli aivan ihanaa aikaa. Pahin raskauspahoinvointi alkoi helpottaa ja ulkona raikkaassa ilmassa kävely auttoi ja hyvän kotiruuan avulla kaikkosi kyllä kaikki huonot tunteet kropasta. Nautin keväästä, auringosta, läheisistä ihmisistä ja ihanasta ruuasta täysin rinnoin. Olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta syksyllä sitten uudestaan :)

The two weeks in Finland was just perfect. The period of horrible morning sickness was fading and walking outside in the fresh air helped a lot. Also eating good Finnish food daily made a huge impact. I so enjoyed the spring, sun, home cooked meals and all my closest friends and family around. I would’ve loved to stay longer, but well I’ll be back in the fall again :)

Finally Finland!

flyflyfly

Aika lentää Suomi-lomalle! Heräsin 4:30 ja mun aivot nukkuu vielä, joten palaillaa asiaan Suomen maalta päivitettyjen kuvien kanssa (vihdoin saan toimivan kameran käteen jeeee!). Tulkaa vetää mua hihasta, jos bongailette mua Helsinki-Espoo-whoknows akselilla. Paitsi lentokentällä, siellä suuntaan suoraan Alepaan salmiakkihyllylle. Nothing can stop me now. Okei nyt lähen kentälle, etten myöhästy koneesta, moi moi!

Time to fly to Finland! I woke up 4:30 am and my brain is still sleeping so I’ll get back to you once I reach my motherland. Finally get a working camera too! Okay time to fly, bye.

Aprils trips in Thailand

Hmm öö reilu 3 viikkoa vaiko kuukausi näköjään kadonnut mun elämästä? No ennen kuin täysin muumioidun kotiin, voisin palata tämän blogin ääreen! Anteeksi radiohiljaisuuteni, kamera on edelleen rikki ja motivaatio on ollut todella kadoksissa sen takia. Ehkä toisen 3 viikon päästä sen kamerankin saisi korjattua, ellei se tule ihan timantteja maksamaan. Osaako kukaan sanoa paljon sulkijan korjaus maksaa Olympus penille?

Ennen kuin mua alkaa taas kyrsimään tää kamera asia, niin palataan vähän ajassa taaksepäin ilosempiin juttuihin, nimittäin viimeisimpiin reissuihin! Käytiin tosiaan siellä Phuketissa flow kisoissa ja viikko sen jälkeen Hua Hinissä flow joukkuekisoissa.

Hmm about a month of my life has disappeared? Well before I completely turn mummified at home I’ll get back to this blog! Sorry I’ve been so quiet lately, but my camera is still broken and my motivation has been long gone thanks to that. Maybe in next few weeks I’ll get it fixed if it won’t cost me diamonds. Anyone knows how much it costs to fix the shutter in Olympus pen?

Well lets get back in time to some happier things now, which are our latest trips! We went to Phuket for the Flow Jam competition and a week after to Hua Hin for Flow team competitions.

phuket3 phuket2 phuket4Kaveri vuokrasi super hulppean villan Phuketissa Katathani Shoresta ja tietty henggattiin siellä koko porukalla ilta. Oma infinity pool suoraan rannalle ja super upea auringonlasku = unohtumaton ilta!

Our friend rented this super luxurious villa in Katathani Shore Phuket and we of course were hanging out there all evening. private infinity pool facing the beach and amazing sunset = unforgettable night!

phuket5

photo by Iskander Chehtae

phuket6

Sitten olikin jo kisapäivä. Jännitän kisoissa aina ihan hulluna ja jo lämmitely runilla jalat tärisi niin etten meinannut laudalla pysyä. Tein sotasuunnitelman ja tein vain helppoja temppuja kummallakin runilla enkä siis saanut yhtään miinuspisteitä. Olin ehkä vähän nössö kun pelasin varmanpäälle, mutta sillä kuitenkin irtosi voitto! Myönnän, että mulla oli kyllä enemmän tuuria kun taitoa pelissä, hehe.

Then was the day of the competition. I always get so super nervous when I compete and already while warming up my legs were shaking like crazy. Thank god I didn’t fall of the board! I did super basic tricks on both of my runs but I didn’t get any minus points so I ended up winning! I might have had a bit more luck than skills tho, haha.

huahin1

Hua Hinissa en päässyt itse kisaamaan, mutta reissu oli kyllä katsomossakin istuvalle ihan huippu! Ei sitä fiilistä voi kuvailla, kun katsoo kuuden joukkueen kisaavan toisiaan vastaan ja kuitenkin kaikki on kavereita ja lähtee illan päätteksi juhlimaan yhdessä. Oltiin reissussa tosiaan vaan yksi yö ja seuraavana päivänä ajettiin ihanan rantatien varteen auto parkkiin, syötiin paikallisessa seafood ravintolassa ja otettiin kuvia rannalla. Hua Hinissa muuten pystyy vuokraamaan poneja rannalla jos haluaa siellä ratsastaa! Itse heppatyttönä olin ihan hulluna niihin poneihin eikä mua meinattu saada lähtemään sieltä :D t.heppatyttö4life

(nyt on pakko palata makuuasentoon, miten voi olla näin huono olo kokoajan? ensi viikolla mulla on muuten teille jänniä uutisia, wuhuuu!)

In Hua Hin I didn’t compete my self but it was so fun to just watch the competition. It’s amazing feeling to watch all your friends compete and in the end go all party together haha. We were on this trip only for a night and the day we drove home, we wanted to go to the beach before leaving. We parked our car on this pretty beach road, had seafood lunch and took pictures on the beach. You can also rent ponies there and then ride along the beach! As a crazy pony girl I was so excited to just pet the ponies and had such a hard time leaving :D 

(now i have to back to bed, how can someone feel this nauseous? oh next week I have exciting news to share with you guys!)

flamingoes !

flamingo1.jpgflamingo2.jpg

jumpsuit Pull&Bear sweater H&M

Löysin vanhoja asukuvia Filippiineiltä mitkä oli jäänyt luonnoksiin piiloon! Kuinka ikävä voikaan olla Filippiineille ja San Juaniin! Ollaan jo puhuttu kyllä uudesta pidemmästä reissusta Filippiineillä, mutta ei olla vielä keksitty milloin olisi sopiva rako lähteä. Oon taas kesän (ja itseasiassa syksyn myös) työharjottelussa, joten huhti/toukoukuun jälkeen loppuvuosi tulee olemaan varmasti melko reissuton. No reilu 6 viikkoa vielä aikaa nauttia täysipäiväisen opiskelija vapauksista ;)

Nyt mä siirryn takasin google ja wikipedian (joo ei ole luotettava tietolähde, who cares haha) pariin ja teen vähän taustatukimusta mun yhden kurssin loppuprojektia varten. Muuten muuten, huomenna tulee ruokajuttuja blogiin. Kyllä, minä joka opin muutama vuosi sitten keittämään nuudeleita (true story) aijon jakaa reseptin! Että tää menisi vielä jännemmäksi aijon jakaa vegaani reseptin! Palataan siis huomenna blogin puolelle reseptin ja ruokajuttujen kanssa :)

I found old outfit photos from Philippines! Oh how I miss Philippines and San Juan especially. We’ve talked about new longer trip to Philippines but haven’t figure out timing to go yet. I’m all summer (and fall) doing my internships so after april/may the rest of my year will be pretty travel-less. Well still 6 weeks time to enjoy the freedom of being full time student ;)

Now I’m heading back to googling and doing some research for one of my final projects this semester. Oh but hey, tomorrow I’m gonna share a recipe with you guys! Yes me who learned to cook noodles few years ago haha. And it is vegan recipe that I’ll share! So I’ll get back to the blog tomorrow for this excitement :) 

unexplored jungles and hidden beaches

kc1.jpgkc2.jpgkc3.jpgkc4.jpgkc5.jpgkc6.jpgkc7.jpg

Viimeiset kuvat viimesimmältä Ko Changin reissulta. Oon kirjottanut Ko Changista niin monta kertaa, että en tiedä mitä siitä enää sanoisi. Mulla on ehkä nykyään vähän viha-rakkaussuhde koko paikkaan. Saari itsessään luonnon ja rantojen puolesta on aivan mahtava, yksi mun ehdottomasti lemppareista koko Thaimaassa, mutta osa kylistä ja niissä vierailevista (ja asuvista) ihmisistä taas ei. Onneksi joukosta on löytynyt myös muutamat ihanat, jotka kyllä tekee joka reissuista mahtavia. Oon myös todella onnekkaassa asemassa ja tunnen aivan mahtavan typyn jolla on oma talo rakennettu pikkuselle hippirannalle vain muutama hassu metri meren rannasta. Parasta tietty on, että talon yläkerrassa on vuokra/vierashuone jonne pääsen majottumaan ensireissulla!

Maailmalla kyllä tapaa niin huippuja tyyppejä ja välillä mietin mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en 18 vuotiaana olisi pakannut rinkkaa ja lähtenyt yksin Thaimaaseen. En ehkä ikinä olisi syönyt kahta kuukautta putkeen pelkkää riisiä ja thairuokia, saati sitten grillattua kissakalaa puoliksi lahonneen ravintolan kiikkuvien pöytien ääressä. Tai ikinä asunut kahden euron bungalowissa paikallisen rastabändin naapurissa! Näin tietenkin vaan koska budjetti oli hyvin olematon, mutta juuri nämä asiat olikin loppupeleissä niitä parhaimpia. En ikinä olisi saanut siitä ajasta yhtä paljon irti, jos olisin yöpynyt neljän tähden hotellissa ja syönyt vain tuttuja länsimaisia ruokia. Yritänkin aina kannustaa kaikkia sponttaaneja ja seikkailunhaluisia tyyppejä lähtemään maailmalle. Itse olin aivan super ujo, mutta selvisin ja rakastuin reissaamiseen, tutustuin ihaniin ihmisiin ja näin monenlaisia tapoja elää juuri Ko Changilla :)

Last pictures from my latest trip to Ko Chang. I’ve written about Ko Chang so many times I don’t really know what to tell anymore. I have kind of love-hate relationship with the whole place. The island itself with the amazing jungles and beaches is a piece of heaven. But then there is the people who visit (and live) in some of the town that are not that much of my favourite kind. I’m lucky tho that I have found the few who I can now call my great friends and who make ever trip just amazing fun. I’m also super lucky I have this amazing girl as my friend who has a house at this little hippie beach right by the sea. The best part is of course that they have an extra bedroom for friends (and for rent!) and I get to stay there during my next trip!

You just meet such a cool people when you travel the world. I sometimes think what I would have missed if I didn’t pack up my backpack and come to travel around Thailand (alone!) when I was 18 years old. I would have never eating just rice and thai foods for two months and definitely not catfish on a half rotten restaurant while sitting on a plastic stools. I probably would have never live in three dollar bungalows next to a local rasta band either! These things only happened coz I was traveling with non existing budget and all those little things were that ones that made that trip so special. I would have never gotten as much out of the trip if I would have stayed at four star resort eating only western foods I knew. This is why I always try to encourage people to go and see the world. I was so shy before but I survived and fell in love with traveling, met amazing souls and saw so many ways to live your life, especially in Ko Chang :)

photos by me & Naz Brown

why worry?

01-1.jpg02-1.jpg68818-1.jpg68815-1.jpg

Multa yllättävän usein kysytään jotain syvällisiä merkityksiä mun tatuoinneille ja harvemmin mulla on mitään hirveen filosofisia vastauksia. Jokaisen tatuoinnin takana on joku hyvä muisto tai tarina ja vähemmän henkevä merkitys. Kerroinkin aikasemmin, että kävin Miamissa ollessa Love Hate (Miami Ink) Tattoossa Yojin käsittelyssä ja viimeisessä kuvassa paljastuukin mitä Yoji mulle tatuoi. Tästä tatuoinnista tulee yllättävän usein kysymyksiä, joten päätin että tän tarinan voin jakaa täällä ja ehkä välttää jatkuvaa itseni toistamista :D (älkää siis käsittäkö väärin, ei mua häiritse että mun tatuoinneista kysytään, mulla vaan ei usein ole aikaa/mahdollisuutta selittää kokonaista ajatusta tai tarinaa mikä on yhden tatuoinnin takana)

Ajatus siitä, että ihmiset stressaa ärsyttää mua todella, enkä usein jaksa kuunnella puolta sanaa pidemmälle kun joku aloittaa valitusvirren “kuinka taas niin stressaa tämä ja toi”. Myönnän, että itsekin välillä pyörin sängyssä stressaantuneen kun koulutyöt alkaa kasaantua. Yleensä tosin hetken jälkeen nousen ylös, katson itteäni peilistä ja kysyn itseltäni miksi mä stressaan? Jos voin itse siihen vaikuttaa (esim koulutyöt) ei ole syytä stressata. Eikun perse penkkiin ja naputtamaan niitä esseitä. Jos taas stressaan tai ahdistun asiasta mihin en mitenkään voi vaikuttaa, miksi edes stressaantua? Ei mikään parane sillä, että pyörin ahdistuneena sängyssä. Jotta oppisin elämään voisi sanoa “rennommin” otin itselle muistutukseksi “why worry” käsivarteen. Ja voin sanoa, että se on auttanut mua pääsemään lähes kokonaan yli stressaamisesta. Enkä nyt kannata kaikkia tatuoimaan jotain vastaavaa, mutta keksimään itselleen jonkun tavan muistuttaa itseään, että stressaaminen ei kannata eikä itsessään muuta mitään. :-)

I fairly often get questions about my tattoos and I rarely have any philosophical answers. Behind every tattoo there is a story or a memory and less soulful meaning. I told you before how I visited Love Hate (Miami Ink) Tattoo while I was in Miami and in the last photo you can see what Yoji tattooed on me. I get quite often questions about this tattoo so I though I should share the story behind it here and maybe avoid a little of constant repeating of myself :D (don’t get me wrong, I don’t mind questions on my tattoos, sometimes I just don’t have the time or opportunity to share the whole story or idea behind one tattoo)

The idea that people stress bothers me and I often have no patience to listen people complaining how stressed they are. I admit I do sometimes roll in bed stressed about homework when the due dates start to get closer. Tho after a while I do get up, look at myself from the mirror and ask myself why I’m stressing out? If I can affect on it (homework) then there is no need to stress or worry about it. Just open the damn laptop and start writing those essays. If then again I’m stressing about something that I can’t have any affect on, then why to stress in the first place? It is not going to change a thing. I tattooed “why worry” on my arm as a reminder to live more relaxed and it has helped me. I’m not saying everyone should now go and do the same, but more like find a way to remind themselves to stress less. :-)

the things you worry about are either of two kind, those you can do something about and those you can’t. so why worry?

Photos by Naz Brown