Toddlers screen time

Meillä ei ole kotona telkkaria ollenkaan. Meidän kämpässä Bangkokissa oli ja se oli päällä ehkä kerran viikossa, jos sitäkään, joten päätettiin ettei Phuketissa sellaista tarvita. Ajattelin raskausaikana ja Benin ollessa ihan vauva, ettei Ben tarvitse mitään ruutua mitä tuijotella, kun on kuitenkin mun kanssa kotona tai menossa ja ruudun katselu olisi todella turhaa pienellä. No aika äkkiä mieli muuttui ja nyt Ben katsoo vähän väliä eri piirrettyjä meidän puhelimista :D Voisin kirjoittaa ihan oman postauksen ajatuksista, mitä mutta oli ennen synnytystä ja Benin ollessa pieni ja kuinka moni niistä “me ei kyllä ikinä tehdä noin” ajatuksista muuttui matkanvarrella :D Mutta edelleen meillä ei ole telkkaria eikä tule. Telkkarista on myös itse hankala seurata, että onko sieltä tuleva ohjelma todella pienelle sopivaa katsottavaa. Jokun tabletti on siis ostoslistalla Benille, koska se on jo mun puhelimen näytön kerennyt tuhoamaan pariin kertaan. Ihan oma vika tosin kun oon sen sille antanut, mutta puhelin se vaan on.

Mutta ajattelin tähän listata kivoja piirrettyjä mitä Ben seuraa, koska muistan, että kun ekan kerran koitin keksiä sille jotain katsottavaa oli tosi vaikea keksiä mitään noin vuoden vanhalle sopivaa. Ben katsoo kaikki piirretyt englanniksi, koska se on tuntunut meille luontevimmalta. Muumeja yritin myös näyttää, mutta niissä on melko pitkä jaksot ja hidastempoinen tahti, joten Ben ei todellakaan jaksanut keksittyä  niihin. Siksi siis se useiden lapsien ensimmäinen piirretty puuttuu listasta haha. Laitoin nää vielä siihen järjestykseen missä ollaan niitä alettu katsomaan. Noissa ensimmäisissä on todella lyhyet jaksot, joten pienemmätkin joilla ei pahemmin ole keskittymiskykyä jaksaa katsoa jaksot alusta loppuu.

bennycartoons
Sometimes we watch cartoons…

In our house we don’t have a tv. We had one in Bangkok and basically never used it so we agreed that we wouldn’t need one in our house in Phuket. When I was pregnant I thought that Ben would never need to watch any tv or cartoons since he would always be with me and it would just be unnecessary to have any screen time. Well, I can say I changed my mind quite fast when he was born and grew a little :D I could make a whole another post about thoughts I had while I was pregnant and how those changed when the reality hit my face haha. But still, we don’t have tv and we won’t get one. It’s more difficult to also monitor what the kids are watching from tv than it is fro example from a tablet. In tablet you can set up restrictions so the kids can surf the web more freely and safely. We don’t have a tablet for Ben yet but I think it we will get him one in near future since he has destroyed my phone already quite a few times, oops. Well it’s just a phone a guess.

I didn’t really know what shows would be good for small toddlers to watch when Ben was younger so I  thought I would list here some of the cartoons and shows Ben has been enjoying. He watches all these shows in English, though I have tried to get him to watch Moomin in Finnish and some cartoons in Thai but he seems to like the English cartoons the most. These are also in the order we started introducing cartoons to him, like for example the Peppa Pig episodes are really short and for his short attention span it was perfect.

Pipsa Possu / Peppa Pig

Ben and Holly’s Little Kingdom

Barney

PJ Masks

Peppi Pitkätossu / Pippi Longstockings

Elmo’s World

Sesame Street

Om Nom Stories

bennydrawing
… and sometimes we do colouring :)

Ja ei, en suosittele kenellekkään laittamaan piirrettyjä pyörimään ja jättämään pikkuista ruudun eteen tuijottamaan yhtään mitään tunnista toiseen. Meillä lähinnä katsotaan vaikka pari jaksoa Pipsa Possua samalla kun laitan ruokaa tai vaikka kun ollaan ravintolassa syömässä ja Ben täytyy saada pysymään aloillaan pidempäänkin kuin kaksi minuuttia. Paras viihdyke pienelle lapselle on kuitenkin aina aikuinen tai lapsi leikkiseurana :) Onko teillä mitään muita piirrettyjä mielessä jotka olisi leikki-ikäiselle sopivia? Ja olisi kiva kuulla muiden vanhempien ajatuksia aiheesta!

And no, I do not suggest that anyone turns the cartoons on and leaves the little one staring a screen for hours. We usually watch cartoon for example when one parent is alone with Ben and needs to cook dinner or we are in a restaurant and need him to sit still for longer than two minutes. The best entertainment for a small child is always their parent or another child as a play partner :) Do you know any other cartoons that would be fitting for a toddler? I would also love to hear other parents thoughts on screen time!

Page 60 of 365

Maaliskuussa alkaa kevät. Vaikka kuinka asuisinkin tropiikissa, tunnen silti aina luissa ja ytimissä asti kun vuodenajat vaihtuu Suomessa. Talven iskiessä pohjoisille leveyspiireille tulee mulla aina ihan älytön hinku lumilautailemaan. Samia saattoi purra myös snoukka kärpänen toissa talvena, joten ehkä vielä joku talvi päästään taas Suomeen ja taltuttamaan laskuhimoja. Ja nyt kevään kynnyksellä alkaa mieliala nousemaan ja tämänkin suomalaisen juron suunpielet nousemaan hymyyn. Ei väliä vaikka ulkona olisi +34 joka päivä, nyt on mulla kevät! (Thaimaassa alkoi tän päiväisen sään perusteella tänään kesä ja täällä on niin tuskaisen kuuma!)

Olen myös vihdoin saanut mielenrauhan tän ihmeellisen työhärdellin keskellä ja osannut sanoutua irti hommista, joita en syystä tai toisesta halua tehdä. Tuntuu, että olen vihdoin löytänyt kultaisen keskitien sopivan työmäärän ja Benin kanssa vietetyn vapaa-ajan välillä. Sekin on varmasti aiheuttanut sen, että nyt maaliskuussa tuntuu olevan helpompi hengittää, kun on ylimääräiset taakat poissa harteilta.

(Kultainen keskitie myös tuntuu jatkuvan tän “jos jotain hyvää niin jotain pahaa” ajatuksen kanssa elämässä muutenkin. Auto taas hajosi, mutta päästiin viettämään pari yötä ilmaiseksi luksus hotellissa. Sitten hajosi kamera, mutta sain uuden työkeikan, johon en sitä onneksi nyt tarvitse. Huoh. Ei ehkä uskalla lähteä lomalle tässä kuussa, koska mitä pahaa sitten tapahtuisi vastapainoksi?)

P2150020-1.jpg

March is the start of the spring. No matter if I live in the tropics, I feel it down in my bones when the seasons change in Finland. When the winter hits the north I get this crazy urge wanting to go snowboarding. Sam got to try snowboarding also when he was in Finland and I hope some year we get to go back to snowboard together again. Now when the spring is starting I start to feel so much more optimistic again. No matter if it’s +34 outside daily, March is the start of my spring. (And if can judge by just todays weather, the crazy hot summer started here today, I’m melting!)

I have finally also found some middle ground and peace of mind with all the crazy work things I’ve had going on. I have said no to everything I don’t feel like doing and have now good amount of work daily and still time to be with Benny also. Feels so much easier to breath when there is no extra pressure on me.

The nice balance of good and bad has been found in other parts of our life lately as well. First our car broke down again, but we got to spend then few nights in a luxury resort. Then my camera came to its end but I booked a new job that doesn’t (for now!) require me to take any photos. The weird balance. I might be too scared to travel anywhere this month cos who knows what crap would then happen again!

Hello and goodbye February!

Ajattelin helmikuun olevan toivoa täynnä, mutta ei ehkä sittenkään. Helmikuu on tähän asti ollut epämääräisiä töitä täynnä, mikään ei ole oikein johtanut mihinkään ja nyt taas odotellaan uutta työhaastattelua. On ihanaa olla freelanceri ja tehdä töitä kotoota tai eri kahviloista, mutta ihan jatkuva työnhaku ja itsensä myyminen on todella kuluttavaa. Mutta ei en valita, koska saan viettää niin paljon aikaa Benin kanssa ja se on vaan parasta. Ja loppupeleissä kaikissa töissä on aina niitä hyviä ja huonoja puolia ja päiviä :)

Helmikuu on ollut myös vaikka ja mitä juhlapäivää täynnä, mutta ei olla juhlittu oikeastaan ollenkaan. Itse sain ajatuksen, että jätän myös alkoholin kokonaan pois elämästä seuraaviin synttäreihin asti. Täytin siis viikko sitten 26 vuotta, joten vielä olisi 51 viikkoa jäljellä. En ole oikeastaan ikinä oikein syttynyt millekään herkuttomille lakoille tai muuta, koska faktahan on, että välillä suklaata kuluu ja se on mulle ihan okei. Mutta alkoholi, se ei vaan sovi mulle, joten tämmönen kokeilu voisi itselle tehdä ihan terää.

Helmikuussa olen myös haaveillut reissuista. Vaikka Phuketissa eläminen onkin kun olisi jatkuvalla lomalla, on mulla pitkään ollut kaipuu tien päälle. Olenkin koittanut naputella töitä menemään minkä kerkeän, että ensi kuussa voisin jokusen viikon, edes yhden, matkustella. Kaikki taas riippuu niin työtilanteesta, joten ei auta kuin odotella ja katsoa mitä tapahtuu. Ehkä maaliskuu olisi toivoa täynnä?

P1230033-1.jpg

I though February would be full of hope, but nope it haven’t been like that at all. February has been full of random jobs and proposals that haven’t led anywhere. Now I’m just waiting for another interview again. It is awesome to be a freelancer and work from home or from different coffee shops, but to be constantly applying for jobs and “selling myself” is really draining. But no, I’m not complain, since I get to spent so much time with Benny and that is the best. And in the end all different jobs have their good and bad sides anyways :)

February has been also full of special days and celebrations. I mean who has birthday, anniversary and valentines day in consecutive days? :D I also had an idea of not drinking any alcohol until my next birthday. I just had my 26th birthday a week ago so there would be another 51 weeks to go. Let see what happens. All I know is that alcohol and I just don’t get a long very well so this could be really good for me.

And lately during this month I have been dreaming of traveling again. I mean living in Phuket is like living on a permanent holiday but I’m just really longing for being on the road again. I have tried to work as much as possible so I could hit the road next month but lets see. Maybe March could be full of hope?

New Year’s resolutions for 2017

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viime vuonna mun uudenvuoden lupaus/tavoite oli siirtyä vegaaniseen ruokaan täysin. Siitä voi lukea enemmän täältä. Suomessa ollessa se ei ole tuottanut mitään ongelmia, kun kauppojen hyllyt notkuu täynnä vegaaniherkkuja, mutta Thaimaassa ei ollut niin helppo vuosi. Kaikki hedelmät ja vihannekset on täällä ihania ja tuoreita, mutta ei niitä hullukaan jaksa päivästä toiseen puputtaa, joten olen täällä sallinut itelle satunnaisesti epävegaanisia ruokia. Nyt puhutaan siis ehkä kerran tai kaksi viikossa. Helpoin oli korvata maito ja jugurtit kasvisperäisillä ja jättää kananmunat kokonaan pois. Kananmunat ei ole ikinä muutenkaan ollut suuressa osassa mun ruokavaliota, joten ei ole tullut tunnetta, että olisin “luopunut” jostain. Myöskään eri lihat ja merenelävät (kalaa lukuunottamatta) ei ole pitkään aikaan houkuttaneet, enkä esimerkiksi ole ikinä oppinut kokkaamaan mitään lihaa. Toisaalta opin tekemään ruokaa itse vasta muutama vuosi sitten, joten sekin on vaikuttanut :D Olen elävä todiste siitä, että nuoruus vuodet pärjää hyvin nuudeleilla hehe. Thaimaassa vegaaneille suurin myrheenkryyni on ehdottomasti kala- ja oisterikastikkeet. Niitä käytetään ihan kaikkeen thaimaalaiseen ruokaan ja jos tilaa ravintolassa annoksen ilman lihaa, kala- ja oisterikastiketta, natriumglutamaattia (sitä myös lisätään aina kaikkeen, yäk) ja ilman lisättyä sokeria ja suolaa ei lautaselle jää paljoa :D Tämä on siis ollut myös yksi iso syy miksi teen nykyään paljon ruokaa itse kotona, vaikka se tuleekin kalliimmaksi kuin syödä ulkona. Mutta koitan aina vedota omaan terveyteen ja laittaa rahat mielummin terveelliseen ruokaan kuin lääkärikäynteihin. Kolikon kaksi puolta. Tänä vuonna tavoite on siis jatkaa samaa linjaa ja opetella enemmän vegaanisia reseptejä kotona ja jättää loputkin eläinperäiset tuotteet pois ruokavaliosta. Haluan olla enemmän ehdoton tämän asian kanssa niin terveydellisistä kuin eettisistä ja ekologististakin syistä.

Tämän vuoden uuden lupauksen olen kirjannut kalenterin kulmaan ja siinä lukee lyhyesti “be a Girl Boss“. Tämä yksinkertaisuudessaan tarkoittaa, että pidän puoleni ja vaadin että mua kohdellaan reilusti. Olen helposti tyyppi, joka on aina käsi pystyssä valmiina lähtemään mukaan projekteihin ja auttamaan ihan pelkkää hyvää hyvyyttäni ja vielä todella usein ilman minkäänlaista korvausta tehdystä työstä. Mun on todella vaikea pitää puoliani ja vaatia itselle reilua kohtelua etenkin jos kyse on rahasta. Tyydyn yleensä vain tarjottuun palkkaan tai ihan vaan siihen, että voin olla mukana jossain siistissä projektissa. Tänä vuonna haluan oppia pitämään puoleni ja vaatimaan reilua kohtelua ja korvausta työtä minkä teen. Olen myös vellonut ajatuksessa, ettei mulla ole vaadittavaa tietotaitoa, tutkinto tai kokemusta vaatia mitään, mutta jos en itse usko itseeni ja osaamiseeni niin ei usko kukaan muukaan. Valitettavasti maailmassa on paljon ihmisiä, jotka yrittää käyttää muita hyväkseen häikäilemättä ja tänä vuonna aijonkin suostua vain projekteihin missä minua ja mun osaamista arvostetaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

My last years resolution was to go vegan and you can read more about it from here. While I was in Finland there was no problem to eat only plant based since the supermarkets are full of vegan options, but it Thailand it hasn’t been as easy. All the fruits and veggies here are super yummy and fresh but no one can live on just those forever. At least I can’t so I have had some non vegan food as well. And I’m talking like once or twice a week the most. Milk products was easy to replace with plant based alternatives and skip the eggs completely. Eggs have never been in a big part of my diat anyways so I never felt like I “gave up” something. Also all meats and seafood (not including fish) haven’t been huge in my diat lately and I actually never learned to cook any meat. I didn’t learn to cook until few years back and I’m a great example that you can survive just on instant noodles all your teenage years :D In Thailand the biggest challenge is fish and oyster sauce. They use it for all the thai food and if you choose to order all vegan healthy version of a thai dish in restaurant you have to tell them to skip the meat, fish and oyster sauce, msg (they always add it on everything, so gross) and also without added sugar and salt so you won’t be left with much on your plate. This is also one of the main reasons why I cook a lot at home even though it’s a bit more expensive than eating out in Thailand. But I  always try to think that I rather spent my money on quality healthy food than on doctor fees. So this year my resolution is to keep going towards fully plant based diet and learn to cook more vegan recipes. I want to be more strict with this for my health, for the environment and for the animals.

My this years new resolution I’ve written in the corner of my journal and it says “be a Girl Boss”. This in all simplicity means that I stand up for myself and demand being treated fairly. I’m easily a person who is always ready to join projects and help people without asking anything in return. It is really hard for me to put up a good fight for myself especially if money is involved. I always just settle with what I’m offered (and sometimes that is nothing) just so I can be a part of something cool. This year I want to be able to stand up for myself and demand a fair compensation for the work I do. I’ve also had these thoughts that I don’t have the necessary skills, degree or knowledge needed but in reality I just need to believe in myself, because if I don’t then why would anyone else do that? Unfortunately there is people in this world who will use you ruthlessly and this year I will only agree to join project where my work and skills are respected.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pictures of pretty view 'cos this place is unreal. Just love for this island <3

Starting something new

Syksy on uusian alkujen aikaa. Ja nyt kun Suomessakin alkaa tuntua ja näyttää syksyltä, alkaa itseä mietityttämään mitä uusia tuulia omaan elämäänsä voisi soveltaa. En ole aloittamassa uutta koulua tai uudessa työpaikassa ja vauvakin syntyy vasta muutaman kuukauden päästä (edit: tajusin just, että ensi kuussahan se syntyy… oho hups ai mikä baby brain). Silti on koko ajan sellainen tunne, että jotain muutosta tarvittaisiin nyt heti.

Päätin, että lokakuu olisi hyvä aika aloittaa uudistukset blogissa sekä ulkonäöllisesti sekä sisännöllisesti. Olenkin ryhtynyt jo vaihtelevalla menestyksellä blogin ulkoasun kimppuun ja uudistuksia tulee vielä näkymään aina kun saan itseni istumaan koneen äärelle tarpeeksi pitkään, että opin miten jokun haluttu juttu saadaan säädettyä. Oma tavoite olisi saada ulkoasua viimeisteltyä tämän kuukaden loppuun mennessä. No pressure kun osaa laittaa deadllinen mahdollisimman kauas katsokaas haha. Sisännöllisesti (eh, onko toi edes sana?) olen ajatellut uutta avoimenpaa linjaa niin mun ajatusten kun mielipiteidenkin kohdalla. Pitkään olen hionut postauksia niin, että niistä on tullut melko persoonamattomia ja nyt olen päättänyt että se saa jäädä. Kaikki aivopierut ja hetken mielijohteet saa luvan päätyä blogiin. Onpahan ainakin mille nauraa myöhemmin elämässä, eikös?

Fall is the time for everything new. Now when it starts to look and feel like a real autumn time in Finland it makes me wonder what new could I start this fall. I’m not starting in a new school or a new job and won’t be having a baby in my life until in few months (edit: just realised that he will be born next month… eh what baby brain? lol). I just have this feeling that I need some change, something new and I need it now.

So I decided that October could be a good time to start to rebuild this blog. I have slowly start to change the layout already and will give myself till the end of the month to finish it. Slowly but surely I believe I can get it the way I want haha. The content will change a bit also as I will try to be more open with my ideas and thoughts when writing here. I have for so long been really strict to myself of what I should and should not say here and it has made this blog to have no personality at all. Now I’m just going to post here whatever I have in my mind and if it’s ridiculous then at least we’ll get a good laugh about it later in life.

Tämä tosin koskee vain minua itseäni ja aijon edelleen pitää läheiset täältä poissa. Sam tosin on poikkeus ja avoimin mielin tässä mukana, joten häneen kohdistuvia juttuja täältä tulee kuitenkin löytymään. Vauvan suhteen en osaa vielä yhtään sanoa missä tulee menemään meillä raja. Nimen tulen tänne kertomaan ajallaan (se on jo päätetty!) ja kuvia varmasti tulee myös täällä näkymään pienten tarinoiden kera. Kaikki nolot tarinat aijon jättää pois ja vaikka mut haukuttaisiin ihme kiiltokuvan esittäjäksi ei mun mielestä ole reilua, että jakaisin vauvan ekat nenänkaivuu tarinat täällä, kun en vastaavia itsestänikään tänne jakaisi. Hyvän maun rajoissa siis mennään.

This will only concern me though. I will still keep everyone close to me outside of my blog unless they for a reason or another want to be part of it. Sam is and has been so open minded with the blog and doesn’t really care so he will still be part of my stories and posts. What I’m going to do concerning our baby is still unsure. I will tell his name (which we have already!) when it’s the time and I will post some pictures with little stories also. With the limit of good taste obviously as I wouldn’t post super embarrassing stories of photos of myself too. Some people might judge me and say I’m just posting this polished look of our family here but I don’t care. It’s how I like to see our family too.

Kolmantena blogiin kohdistuvana uudistuksena olin ajatellut vihdoin korjata tän harvaksi muuttuneen postailutahdin ja pyrkiä sekä pysyä siinä pari-kolme postausta per viikko. Se oli joskus aikoinaan mun normaali postailutahti ja hiljalleen hiipui kun aloin yliajattelemaan jokaista lausetta minkä tänne kirjoitin. Ehkä nyt kun sallin itseltäni tänne kaikki puoliksi mietityt aivopierut tulee erinäisistä aiheista kirjoiteltua kevyemmin mielin. Myös se, että saan Samin kohta Suomeen tulee helpottamaan mua kuvaamisen suhteen, kun on jatkuvasti joku vierellä kenen käteen voi tuuppasta kameran hehe.

Third change I have planned for the blog is the frequency I post here. I used to post few times a week and it felt “right” but it then slowed down as I started to overthink everything. Maybe now when I allow myself to write down what ever brain fart I have in mind I can get back to that “speed” again. Also the fact that I get Sam to Finland in few weeks will help me so much with getting photos to post. it’s always nice to have someone with you who can work as your camera man when needed haha.

Ehkä mä jätän tämän aivopierun nyt tähän ja lähden täältä kahvilan nurkasta kotia kohti. Kertokaa mulle olisiko teillä jotain postaustoiveita, ehdotuksia, tai vaikka blogin ulkoasuun liittyviä toiveita?

Okay I should probably stop this post now here and leave this coffee shop to head home. Let me know if you have some wishes what I should write about, post pictures of or if you have ideas how to make the layout more functional!