It has been a while

Processed with VSCO with c1 preset

Ja niin se syksy on tullut tänne Phukettin myös. Vettä tulee vaakatasossa ja ulkona saa kulkea, ainakin aamupäivästä ja auringonlaskettua, pitkähihainen päällä. Tuntuu kyllä ihanalta, että täälläkin sää on välillä jotain muuta kun se iänikuinen +30 ja kuuma. Ihan eilen jopa innostuin sytyttämään kynttilöitä ja tunnelmoimaan tätä meidän syksyä. Forecan mukaan tätä kestää vielä ainakin viikona ja sitten taidetaankin jo palata takaisin kuiviin ja kuumiin päiviin.

Mutta en mä tänne tullut säästä höpisemään, vaan iloitsemaan, että täällä käy vielä joku! Näin pitkästä aikaa tänne kirjauduttua huomasin tilastoista, että aika säännöllisesti täällä porukka käy, vaikka mitään en ole tänne kirjoitellutkaan. Hauskaa! Ja kiitos! Ehkä tästä näin syksyn tullen taas saan skarpattua ja päiviteltyä vähän useammin :) Mulla on ainakin vielä luonnoksissa muutamia otoksia meidän Khao Lakin reissulta ja tietysti kesältä Suomesta, joten ne on tarinoineen tulossa. Muuten kaikki idea on todella tervetulleita, eli mistä te haluasitte kuulla lisää? Kaikki ideat otetaan ilolla vastaan ja voin parhaani mukaan toteuttaa niitä tässä syksyn mittaan :)

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with f2 preset

So has the fall time arrived to Phuket as well. It’s raining sideways and you need a long sleeve shirt, at least early mornings and after sunset, to go outside. It feels so nice to have a change of weather and not always that +30 and sunny. Yesterday I even got all cozy at home and lit up some candles. The weather forecast says it might rain for another week more and then we are probably back to the usual sunny and hot weather. 

But I didn’t actually come here to write about the weather. I just noticed from the statistics that quite a few people still keep coming here even though my posting frequence has been anything but ideal. Thank you! I’m happily suprised and feeling motivated to write now more often also. I still have in the drafts so pictures from Khao Lak and Finland coming up with some stories. But if you have any requests or ideas you would like me to write about please drop a comment. I could try to post more frequently and about topics you want! :) Let me know!

Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with c1 preset

Ko Lanta my love

IMG_2533-1

PURE Ko Lanta cafe

IMG_2543-1IMG_2545-1

Shanti Shanti Beach restaurant

IMG_2548-1

Kaya Vegan cafe and restaurant (my absolute favourite <3)

IMG_2551-1

Baan Mai Phai Bamboo Bungalows

IMG_2531-1

Mitä nyt näiden kuvien jälkeen voi enää sanoa? Ko Lanta on aivan ihana, todella siisti, turvallinen ja aivan uskomattomia maisemia ja luontoa täynnä. Sieltä löytyy ihania pieniä ravintoloita ja rantaa niin paljon, ettei paljon muita matkaajia näy. Lanta on varmasti yksi niitä paikkoja, jossa ollaan hetki tai toinenkin pakun kanssa. Lantalla myös asuu aivan ihania ihmisiä, joiden kanssa omat ajatusmaailmat kohtaa ja en jaksa odottaa, että voin viettää näiden tyyppien kanssa enemmän aikaa.

Lantalla muuten keskitytään tohon siisteyteen todenteolla ja monet länsimaiset on tuonut sinne mukanaan tietoa kierrätyksestä ja esimerkiksi muovin haitallisuudesta. Koska Lanta on vielä todella paljon vähemmän kehittynyt, kun monet muut Thaimaan saaret on siellä helpompi kontrolloida roskaamista ja saada suuria muutoksia aikaan jakamalla ihmisille tietoa aiheesta. Lantalta myös löytyy todella mielenkiintoinen paikka ASA LANTA, joka tarjoaa kursseja liityen ekologisuuteen ja kestävään kehitykseen. Me ei siellä keretty tällä reissulla käydä, mutta ajateltiin käydä niin tarjoamilla kursseilla heti kun sinne pääsee pidemmäksi aikaa. Ihan huippua huomata, miten Thaimaassa pikkuhiljaa alkaa ekologisuus ja kestävä kehitys ajattelutapoina leviämään.

***

What can I say anymore after these photos? Ko Lanta is amazing, so clean, safe and full of amazing scenery and nature. You can find the cutes little cafes and restaurants and so many miles of beaches that you won’t see another soul anywhere. Lanta will be one of those places where I want to spend some time when we live in the van. Also, so many lovely people with similar views in life live and I can’t wait to have some more time to spend with those people.

People at Lanta are very aware of cleanliness and many westerners have brought the information about recycling and plastic pollution there. Because Lanta is not super developed yet it has been easier for locals to manage the trash problem and educate each other about it.  You can also find a very interesting place there called ASA LANTA that offer courses about ecological living and sustainability. We didn’t have time to visit them during this trip but we definitely will whenever we have more time on the island. It’s amazing to see how the ideology of sustainability is spreading across Thailand, finally!

What’s on your mind?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Välillä on vaan kiva istua alas ja kirjoittaa höpöttely postauksia niin sen nyt teen. Tosi pitkään on tuntunut, että on kauhea kirjoitusblokki päällä, mutta nyt se tuntuu hiljalleen väistyneen. Ehkä pieni stressi mikä tässä on ollut on helpottanut ja tuntuu taas siltä, että kyllä tämä taas tästä.

Oltiin viimeiset neljä päivää lomalla Ko Lantalla ja sen kyllä yksi mun ehdottomasti lemppareimpia saaria Thaimaassa. Siellä tulee sellainen tunne, että on oikeasti saaressa ja vapaalla, kun ei ole Phuketin ruuhkia eikä ihmismassoja. Kirjoitan Lantasta vielä erikseen oman juttunsa kuhan olen käynyt ne muutamat sieltä otetut kuvat läpi. Lantan reissu ja tutuista kuvioista poistuminen teki tosi hyvää. Pää vähän selkeni ja vaikka meillä tulee olemaan aika muutosrikkaat tulevat kuukaudet niin kaikki tuleva tuntuu innostavalta pelottavan sijaan.

Mutta nyt kun ollaan takas Phuketissa, ollaan myös takaisin sorvin äärellä. Vietin just pari tuntia tyhjentäen kaikkia erinäisiä kovalevyjä ja muistitikkuja yhteen uuteen kovalevyyn. Puuduttavaa hommaa, mutta tulipahan tehtyä ja nyt löytää kaikki tiedostot yhdestä paikasta, jes! Seuraavaksi pitäisi hyökätä sähköpostien kimppuun ja vähän suunnitella ensi viikkoa. Mun mielestä on ihana tehdä pieniä viikkokalentereja seinille ja kirjailla sinne tulevia menoja. Pystyy helposti katsomaan mitä kaikkea tapahtuu sen viikon aikana ja saa vähän selkeyttä tähän meininkiin.

Tässä on viimeisen vuoden aikana tullut puuhasteltua kaikkea, mitä olen halunnut pitää blogista poissa, joten kirjoittaminen on välillä tökkinyt pahasti. Mutta nyt kun meillä alkaa toi pakuelämä, niin tuntuu, että elämä jotenkin vapautuu niin, ettei mitään “piiloteltavaa” enää ole. Olen niin tarmoa täynnä blogin suhteen ja olen vihdoin harjoitellut videoiden tekoa! Enää tarvisin jonkun videoiden editointiohjelman (vinkkejä?) ja saisin tubekanavan julkiseksi :)

Mutta nyt meen herättämään Benin päiväunilta ja me lähdetään juhlimaan Songkrania eli Thaimaalaista uutta vuotta! Hyvää Uutta Vuotta 2561 kaikille <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sometimes it’s nice to sit down and just write these non sense posts. I’ve felt so long that I just have nothing to say, but finally I’ve been able to let go and just write. The little stress I’ve been having has passed and I’ve been feeling more in control again.

We spent the last four days in Ko Lanta and I just love that island. Definitely one of my favourites in Thailand. You really get in to the island vibes when you don’t have the Phuket traffic and seas of people in there. I’ll write more about Lanta in my next post when I have checked through the few photos I have from there. The trip did good to me and getting out of the routine in Phuket. My head feels clear now and even though we are heading towards some pretty crazy few months soon I feel excited over worried now.

But now that we are back in Phuket, we are back to reality as well. I just spent few hours emptying our old hard drives and thumb drives to one new hard drive. I hate this kind of stuff but feels good to have all our files in one place. Easy to lose them all now at once :D Next I need to go through all my emails and plan our next week a little. I love to make small weekly calendars for our wall so it’s easy to track whats going on each day.

In the past year I’ve been up to somethings I have wanted to keep away from the blog and it has really made me unmotivated to talk about anything at times. But now that we are starting our van life soon I’ve gotten that lost motivation back. I feel like our life is becoming so free and there won’t be things to “hide” anymore so I can be all creative again. I have also practised making videos lately and now I’m just looking for a program to properly edit my videos. Any tips? Then I” launch my YouTube channel!

Now I need to go wake Benny up so we can head out to celebrate Songkran, the Thai new year! Happy Thai New Year 2561 to everyone <3

 

Last few weeks

Mulla oli kova suunnitelma tehdä joka kuukauden lopussa kuukausikatsaus mitä milloinkin on tapahtunut, mutta realistisesti tällainen kuukauden tai kahden (hah tai melkeen kolmen!) välinen katsaus on paljon todennäköisempi :D Joten mitä meille sitten kuuluu?

I was really planning to write little recaps of my months at the end of every month but here I am and it’s March :D But what ever, maybe these random catch ups are better for my flow anyways :) How what have we been up to in the past few weeks? 

Photo 25-1-18 19 02 12

Me ollaan vietetty todella paljon aikaa rannalla ja oon yrittänyt epätoivoisesti ruskettua samaa tahtia kun Ben, mutta en ole ihan pysynyt tyypin perässä :D Benillä on selkeesti Samin geenit mitä tulee ihon palamiseen ja ruskettumiseen, koska meikähän vaan muuttuu pinkiksi ja siitä takaisin valkoiseksi (tai sitten en punoita tai rusketu ollenkaan!), kun Ben taas vaan tummuu ja tummuu eikä pahemmin punota! Me ei myöskään käytetä aurinkorasvoja niiden kaikkien myrkkyjen takia. Paras luonnollinen aurinkosuoja on tuoreen mangon kuori jota hankaa ihoon (hedelmälihan puolella luonnollisesti). Me tosin vältellään päivän kuuminta aikaa ja ollaan rannalla yleensä vain aikasin aamusta tai aamupäivästä, mutta varjossa ja sitten taas 15 jälkeen kun ei ole niin kuuma ja kova aurinko. Mutta paljon ollaan siis rantailtu!

We have spent most of our free time at the beach and I’ve been trying to catch up on Benny with his tan :D But honestly, my skin doesn’t react to sun anymore in any ways, I don’t burn but I don’t tan anymore either. And Benny just keeps getting darker and darker! We don’t use any sun lotions also, we just avoid the hottest hours of the day, usually sit mostly in shade and rarely spent more than few hours at the beach per day. If you would want to use some natural sunscreen I’d suggest trying to rub mango peel (the inside part) on your skin! But yea, a lot time on the beach and near by park it what we’ve been up to lately.

26909826_10155935556168911_1935911157_o

Me ollaan myös suunnittelemassa muuttoa pakettiautoon. Ollaan nyt jo hyvässä vauhdissa kerryttämässä meidän “paku-kassaa” ja auton osto sekä rakentaminen olisi todennäköistä noin parin kuukauden päästä. Kesään mennessä voitaisiin jo asua pakussa ja reissata enemmän kuin viimeiseen pariin vuoteen. Ollaan niin innoissaan koko hommasta! Voin koko paku hommasta tehdä erillisen oman postauksen vielä kun hommat alkaa konkretisoitumaan :)

We are also busy planning our move to a van. We are well off saving money for the van and hopefully in few months we are the owners of our home-on-wheels! By the summer we aim to have fully moved in to our van and start the traveling life. I can’t even express how excited we all are! I can make a full post about our van life plans when we are getting closer to that reality :)

Photo 26-1-18 13 37 11

Tähän onnelliseen kuvaan on hyvä lopettaa. Ben on jo siinä iässä, että rakastaa leikkiä muiden kanssa ja etenkin kuvassa oleva tyyppi on Benin ehdottomasti parhain kaveri <3 Ja hei onko mitään siistimpää kun ihmetellä oman lapsen kasvua? Se on niin ihmeellistä ja ihanaa!

I’m gonna finish this little catch up on this happy photo. Benny is at the awesome age now that he really loves to play with others and especially with this little boy in the photo. They are each others first best friends and it’s so cute to watch them explore the world together. Honestly is there anything more wonderful that getting to watch from the front row your little one to grown up? It’s amazing!

Life update

Moikka kesä, vihdoin olet täällä! Mun blogista huomaa aina kun kesä tulee, tää hiljenee ihan itsekseen. Ja vaikka Thaimaassa eletäänkin ikuisuus kesää, niin jotenkin mun sisin kyllä aina elää Suomen vuodenaikojen mukaan. No mutta se siitä turhasta löpinästä, mennään asiaan. Mitä tässä viimeisen parin kuukauden aikana onkaan kerennyt tapahtua?

 

Minä, uskokaa tai älkää, olin sijaisena päiväkodissa! Siis muutama vuosi sitten, jos multa olisi kysynyt, että mitä pidän lapsista ja kertonut, että olen lähitulevaisuudessa äiti ja töissä 3-5 vuotiaiden parissa olisin kuollut nauruun. En ollut mikään lapsivihaaja, en vain ymmärtänyt lapsista oikeastaan mitään. Nyt taas kun on omakohtaista kokemusta, koen että olin ihan elementissäni siellä päiväkodissa. Varmasti yksi ainoita työpaikkoja, jossa olen ollut, eikä ole aamusin ärsyttänyt lähteä töihin. Se oli aika mahtava fiilis!

Toiseksi haluaisin sanoa, että oon surffanut tosi paljon ja hyvin, mutta puhuisin ihan puutaheinää. Oon ollut laudan päällä tasan kolme kertaa ja saanut muutaman ok aallon. Tiedän, että on typerää istua kotona kun voisi olla surffaamassa, kun ei sitä kuitenkaan ympäri vuoden voi tehdä, mutta fiilis koko hommaan on ollut tosi hukassa. Ehkä kun saadaan meidän toinen lauta korjauksesta (tänää!) niin löytyy taas intoa hommaan. Kaikkea ajallaan :)

Ollaan vietetty taas kerran aikaa sairaalassa Benin kanssa. Tyyppi nosti itselleen lähes 40 asteen kuumeen taas kerran ja sairaalassa todettiin virus infektio. Onneksi Benin oma vastustuskyky alkaa hiljalleen voimistua ja tyyppi oli terve vuorokauden jälkeen. Verikokeesta tosin löytyi muita ongelmia ja todettiin että Benillä on talassemia. Laajemmat veritutkimukset on nyt myös tehty ja onneksi talassemian tyyppi todettu lievimmäksi. Koko tauti tuli ihan puskista, koska Sam ei ikinä ole tiennyt, että hänellä olisi sitä. Talassemia on siis periytyvä tauti, joka vaikuttaa veren hemoglobiiniin ja voi olla todella vaarallinen, jos sairastaa siitä vakavinta tyyppiä. Näin meidän tapauksessa  Sam ja Ben kantaa kaikista lievintä tyyppiä ja se ei vaikuta kummankaan elämään ikinä suuremmin. Tai no, Samhän ei ole tiennyt 30 vuoteen, että hänellä se mahdollisesti edes olisi, joten ei ainakaan hänellä vaikuta kovin vakavalta :D Voin koko talassemiasta kirjoittaa enemmän, kun käydään lääkäriltä hakemassa poikien viralliset verikoetulokset ja tiedetään tarkemmin missä mennään tämän suhteen.

Tähän liittyen hauska tarina: Kun oltiin sairaalassa ja Beniltä otettiin verikoe, pyysin että siitä katsottaisiin myös tyypin veriryhmä. Jostain syystä sitä sitä ei ole ikinä aikaisemmin tutkittu, vaikka verikokeita on otettu aikaisemminkin ja se on ihan helppo ja nopea homma. Koen, että se on myös turvallisuus kysymys vaikka onnettomuuden tilalle tietää mikä veriryhmä omalla lapsella on. Tiedän, että oma veriryhmäni on O+, koska olen aikasemmin luovuttanut verta. Sam sanoi, että hänen on O-, koska se kuulemma tarkastetaan lapselta aina syntyessä ja näin hänen äitinsä on hänelle kertonut. No, Benin tulokset tuli takaisin ja veriryhmäksi Benillä todettiin B+. Voitte arvata meidän ihmetyksen määrää ja kuinka epäilevän katseen sain Samilta! :D Lääkäri siis totesi, että on kyllä mahdollista, että lapsella on täysin eri veriryhmä kun vanhemmilla vaikka se onkin suhteessa harvinaisempaa. Lähdettiin tän tiedon jälkeen sairaalasta kotiin ja oltiin melko hämmentyneitä koko loppupäivä.

Seuraavana päivänä päätettiin viedä Ben laajempaan verenkuvaan selvittämään mikä muoto talassimiasta hänellä mahdollisesti on. Usutin Samin samaan testiin ja pyysin, että tarkistaa myös hänen veriryhmänsä. Klinikan lääkäri sanoi heti, että on lähes mahdotonta, että Benin veriryhmä olisi B+, jos minun on O+ ja Samin on O-. Tässä vaiheessa olin jo lähes varma, että Sam on väärässä veriryhmänsä suhteen ja Sam oli lähes varma, että Ben on jonkun muun lapsi :D Onneksi veriryhmän saa tietää tunnissa ja sieltä tulikin ylläri Samille kun he kertoi, että hänen veriryhmä on sama kun Benin eli B+. Sam on siis elänyt 30 vuotta uskoen olevansa O- vaikka onkin B+! Ja ei, Sam ei enää epäile isyyttään :D hahah

Eli vaikka pari päivää oli aika kamalia kuumeen ja talassemia-diagnoosin kanssa, niin onneksi voi sentään sairastaa näissä kuvien mukaisissa maisemissa :)

sickdays1sickday2sickdays3

Hello summer, finally you are here! You can tell when the summer is here since my blog goes dead silent then haha. And yes I know we live in a country with summer around the year, but my inner self still feels when the seasons change in Finland. But lets stop the nonsense and get to the point. What has happened in the past few months?

I, believe it or not,  was working in a kindergarten as a substitute teacher. If you would have asked me few years ago what I thought about kids and told me that I’ll be a mother and work with kids I would have died laughing. I never hated kids, don’t get me wrong, but I just never really understood kids. Now that I have more experience with kids, I’m truly enjoying my time with them. Maybe one of the rare jobs that I have had that makes me feel good waking up to and not hating my life :D Winning!

Next I want to say I’ve been surfing a lot, but that would be a lie. I’ve been in the sea three times and watched only a handful of ok waves. I know it’s stupid to sit at home when I could be surfing everyday, since we can’t do it around the year, but I just haven’t had a feeling for it. Maybe when we get our other board fixed (today!) I have some motivation again :)

We’ve been in the hospital with Ben again. He out of nowhere got a 40c fever and had apparently an virus infection. Thank goodness his own immune system is getting stronger and he was over it in a day. In the blood test they took they found other problems though and suspected that he could have thalassemia. We did more tests and yes he has thalassemia but thankfully the mildest version of it. We had no idea he could have that since you inherit it from your parents (I don’t have it) and Sam never knew he had it. We are lucky that both of them have the trait that won’t affect their life much. I mean Sam has had it for 30 years and never knew :D I can write more about what thalassemia is when I have met few of the specialist and know more of the details.

Here is a funny story: When we were in the hospital and they took the blood test from Ben, I asked them to check his blood type too. For some reason we have never had it checked and I find it important to know for emergencies and so on. I know my blood type is O+ since I’ve donated blood before. Sam told me his is O- since apparently they always check if from a new born baby here and that is what his mom told him. Well we got the results back and Ben’s blood type is B+. You can guess the looks on our faces and the look I got from Sam! :D The doctors said it is possible that the child has completely different blood group than his parents, but it is quite rare also. After this we left rom the hospital and were just a bit confused all day.

Next day we took Ben for another blood test to find out the type of thalassemia he has. I told Sam to do the same test and also double check his blood type. The doctor at the clinic said right away that is it fully impossible for Ben to have the blood type B+ if mine is O+ and Sam’s is O-. At this point I was already so sure that Sam is mistaken of his blood type and Sam was quite sure that Ben is not his child :D Thank goodness you get to know your blood type in an hour and Sam got a little surprise when they told him his blood type is B+, same as Ben’s. He has lived nearly 30 years thinking he is O- when he is B+! And yes, Sam does now believe that Ben is his son again :D hahah

So even thought we had few rough days with the fever and the new diagnosis, we are so lucky we can unwind in this kind of place :)

How are you?

Huh tää kuukausi on ollut rankka. Edellisen postauksen lisäksi en ole blogannut yhtään mitään ja vaikka luulisi että some loma tekisi hyvää, se kyllä mulla enemmänkin aiheuttaa stressiä ja harmistusta, koska halu tuottaa sisältöä on aikamoinen. Mutta nyt aijon jättää kaikki mielessä pyörineet huolet taakse ja keskittyä positiivisempiin asioihin.

Meillä on myös taas muutto edessä ja se on aiheuttanut myös lisää stressiä, mutta myös innostusta. Sopivan talon löytäminen on aina oma seikkalunsa ja nyt kun sopiva löytyi on tietty siinä ilmennyt vaikka mitä mutkia matkassa. Thaimaassa kun ei tunneta asioiden nopeata hoitoa vaan kaikessa aina kestää. Miten tää voikin ärsyttää mua edelleenkin näin paljon seittemän vuoden jälkeen :D Mutta nyt sormet ristissä, että meidän uusi koti saadaan fiksattua asumiskuntoon (toivottavasti huomenna!) ja päästään pois tästä nykyisestä talosta. Täällä on siis sisäilma ongelmia ja todennäköisesti hometta, joten muutto olisi kiva suorittaa asap! Olen jo valmiiksi tutkinut kaikki mahdolliset nettisivut uuden kodin sisustamiseen ja vaikka se tuleekin olemaan parin kuukauden prosessi odotan sitä niin innolla. Saan vihdoin myös oman työhuoneen ja se jos jokin on super siistiä!

Mun kameran näyttö on edelleen rikki ja sen korjauskin olisi suht halpa ja nopea juttu, mutta sen voi tehdä vain Bangkokissa. Onneksi meillä on suunnitteilla reissu Bangkokiin kesäkuussa, joten viimeistään sillon saan sen korjattua. Samalla reissulla käyn koululla täyttämässä muutaman lappusen, ottamassa valmistujaiskuvan ja sitten olen virallisesti matkailualan kandi. Niin jännää! Heti sen jälkeen on haku maisterivaiheeseen ja sitten vain odottelemaan mitä loppuvuosi tuokaan tullessaan :)

Nyt aijoin kyllä nauttia tästä vapaudesta hengailla kaikki päivät, ajasta Benjamin kanssa ja ihan van siitä, että saan asua ja elää trooppisella saarella. Elämä on ihan kivaa, kun jättää ajatuksissa tilaa vain pienille kivoille jutuille.

Mitä teille kuuluu? <3

***

This month has been quite rough. Apart from the previous post I haven’t written anything. And you would think that a little holiday from social media would be good for me but it has actually just made me more stressed out. I don’t really feel like I need to be constantly blogging or online but it is something I just enjoy so much. I’m addicted I know that :D But now I’m going to leave all the negative thoughts I’ve had behind and fully focus on al things positive.

We are also moving again and that has been a major stress factor lately. But it has also gotten us so excited about our new house! It was so hard to find “the prefect” house and now when we did find one, it has so many problems in it. And in Thailand it is almost impossible to get anything done or fixed fast. I even surprise myself with how much this still annoys me after seven years here :D But now wishing for the best and hopefully they get the house fixed (by tomorrow!) and I can start cleaning and moving stuff! The house we stay in now has bad air problems and possibly mold so we need to get moving asap. I have also checked every possible home decor shop online already and Im so ready to refurnish and decorate our new place. I’m even going to have my own office room! How cool is that?

The screen in my camera is still broken and it is actually cheap and fast to get it fixed but it can only be done in Bangkok. Thank goodness we have a plan to go to Bangkok in June so I can get it done then. During the same trip I can finally apply for graduation and then I will officially have my International Tourism Management bachelors degree. So super exciting! Right after I will apply for the masters program and then just wait that the rest of the year will end up being like :)

But now I’m going to enjoy the freedom I have to just hang around all day everyday and being able to spent so much time with Benjamin. It is not too bad to live in a tropical island and have the access to the beaches any day also. Life is pretty good when you only give space in your mind to small happy thoughts.

How are you doing? <3

IMG_3945-1

Could this be our new home?

Backpacking Photo Diary by Benny

KC1

Koska en ottanut kameraa mukaan reissuun, yritin parhaani mukaan muistaa ottaa kuvia puhelimella. Lähinnä kuvia tuli otettua Benistä, joten tässä tulisi. Reissukooste a la Benjamin!

Matkustettiin Phuketista Bangkokiin lentäen ja Bangkokissa yövyttiin meidän ystävien luona. Kerettiin parissa päivässä hyvin shoppailemaan (ei löytynyt sopivia vansseja Benille, mutta uudet converset löytyi), näkemään muita mamma kavereita ja tietty syömään :D Bangkok on ihan huippu paikka shoppailulle ja syömiselle!

Bangkokista siirryttiin Ko Changille minibussi – lautta – taxi kombolla. Ensimmäiseksi kahdeksi yöksi varasin meille ihanan pikkuisen bungalowin Jungle Viewstä. Tää paikka oli niin symppis ja jos siellä olisi ollut ilmastointi olisin ehkä muuttanut sinne pysyvästi! Mutta tosiaan, koska matkustin Benin kanssa päätin, että siirrytään lopuksi ajaksi ilmastoituun huoneeseen Valley View Villaan. Siellä majailtiin myös meidän edellisellä reissulla Benin ollessa noin puolivuotias ja mä niin rakastan tätä paikkaa! Se on ihanasti poissa pääkadulta, joten siellä ei kuulu kuin viidokon äänet ja huoneet on super siistejä ja melko isoja. Dean joka itse asuu yläkerrassa on todella kiva host ja jos matka vaikka rannalle tuntuu liian pitkältä kävellä, voi häneltä vuokrata mopon. Muuten Changilla vaan hengailtiin rannalla, nähtiin ystäviä ja syötiin hyvin. Ko Chang on edelleen ehdottamasti mun yksi lemppareimpia saaria koko Thaimaassa.

Kuuden päivän jälkeen päätettiin, että on aika lähteä kohti Bangkokia ja matka meni taas lepposasti minibussilla. Meidän kanssa matkusti myös kaveri Suomesta miehensä ja poikansa kanssa, joten oli seuraa kenen kanssa höpötellä menemään koko viisi tuntinen. Bangkokissa halusin yöpyä lähellä Khaosan roadia, joten varasin meille priva huoneen Bewel Hostellista ja taas oli hotellivalinta täysi kymppi. Bewel Hostel on Samsen soi 4:lle eli ihan kävelymatkan päässä Khaosanista, mutta vieressä ei ole yhtään baaria, joten täysin hiljainen paikka yöaikaan. Saatiin ihana huone ylimmästä kerroksesta ja Ben rakasti kuikuilla ikkunoista maisemia. Löydettiin myös hyvän ystävän suosituksella ihan mahtava lapsiystävällinen ravintola CHOMP (Samsen soi 1 kulmassa), josta saa kaiken ikäisille vauvoille ja lapsille sekä soseita että ihan ruokaa sekä yleisesti todella kattavasti tälle mammalle vege vaihtoehtoja. Kun Khaosanilla oli shoppailut shoppailtu ja herkut syöty oli aika lähteä kentälle ja kotiin. Taksissa istui pieni pettynyt reppureissaaja, joka ei yhtään tykännyt, että reissu tuli päätökseen. Tyyppi myös osoitti hienosti mieltää huutamalla ja raivoomalla koko lennon boardingista alkaen siihen asti, että päästiin Phuketissa kentältä ulos… Olin aika loppu sen lennon jälkeen, mutta nyt jo se naurattaa :D Sormet ristissä, että ensi kerralla mennään taas paremmilla fiiliksillä!

***

Because I didn’t bring my camera for the trip, I tried my best to remember to take photos with my phone. Mostly I of course took photos of Benny so here it is, our trip through photos by Benjamin!

We flew from Phuket to Bangkok and stayed at our friends place while there. In the few days there we had enough time to do some shopping (didn’t find vans for Ben so got him new converse), meet my best mama friends and their bubs and of course at a lot, all the time :D Bangkok is the best city for shopping and eating!

From Bangkok we took a minivan – ferry – taxi combo to Ko Chang and for the first two nights a booked us a bungalow form Jungle View. This place was so nice and chill and if they’re have a bungalow with air con I might have moved there permanently. But since I was traveling with Ben, I choose to move to a room in Vally View Villas. We stayed there also during our previous trip to Ko Chang last year and I just love that place! The location is perfect, away from the busy main road and surrounded by jungle and the rooms are fairly spacious and always super clean. Dean who is the host and lives upstairs is really helpful and if the walk from the house to the beach (or anywhere around) feels to long you can rent a motorbike from him. All our time in Ko Chang we just spent hanging out on different beaches, meeting up with all our friends and eating :D Ko Chang is still my top favourite island in Thailand!

After six days we choose to head back to Bangkok and took a minivan all the way. I had a friend, her husband and their son from Finland traveling with us so the trip was easy breezy. In Bangkok I wanted to stay close to Khaosan road so I booked us a private room from Bewel Hostel and could have not been happier. It’s located in Samsen Soi 4 and it’s walking distance from Khaosan road, but has no loud bars or clubs around so you can really have your peace and quiet at night. We got a super pretty room from the top floor and Ben loved to hang by the window and enjoy the view. We also found with a help of a good friend my new favourite restaurant CHOMP (corner of Samsen soi 1). They have purees and foods for babies up to toddlers and bigger kids as well as a really good selection of vegan foods for mama! When we were done with our shoppings and eating yummy foods it was time to head to the airport and head back to Phuket. I had that little disappointed backpacker in the taxi sitting next to me. He was clearly upset that our trip ended and was screaming all the way from the boarding the plane in Bangkok until we got out of the airport in Phuket… I was pretty damn tired after that but now I can already laugh about it :D Just hoping that next time I have happier toddler flying with me!