finding inner peace

Koska mulle oli erittäin tärkeetä päästä rannalle ennen kouluun paluuta, nappasin nannan kainaloon ja lähettiin reissuun. Sanoin nannalle että Ko Phayamille täytyy päästä, joten kamat kasaan ja menoksi.

Koko reissu oli pientä vuoristorataa, oli bussista myöhästymisiä, melkeen uponnut ruokatarvikevene, maa-aineiden värjäämä keltanen suihkunvesi, tappajakäärme baarissa ja millon mitä. Plus friikattiin toisiamme millon meduusoilla ja milloin tsunameilla. Plus ihmettelin silmät päästäni rapuja. Tässä pieni keskustelun pätkä meidän aamukävelyltä;

Minä: “Siis onko joka ravulla täällä rannalla oma kolo? Kun ne menee aina koloon kun joku kävelee tästä. Mutta hei ! Mitä jos mä nyt kävelen tästä ja toi iso rapu ei mahdukkaan tonne pikku rapusen koloon?
Nanna: “Nyt mari se turpa kiinni……

Yhteenvetona oli mukava rauhallinen paikka. Koko saarella ei esim ole autoja, ainoostaan mopoja. Hi-Season alkaa kuulemma tässä ensi kuun puolella, jolloin porukkaa pitäisi olla enemmän kuin 15 ihmistä 3km pituisella rannalla. Mutta silti hiljainen pienen pieni saari. Rantahiekka on valkoista, mutta meressä on mutapohja (ainakin rannalla missä me asuttiin “Ao yai”). Helppo päästä kun nappaa bussin BKK- Ranong (huom EI Rayong) ja siitä tosiaan sillä ruokatarvike veneellä itse saareen. Käykää moikkaamassa Rasta Baby barissa poikia ja Hippie hutissa. Ihania miehiä :) ja viimenen vinkki, Phayam Lodgesta saa parhaat ruoat, niin Thai kun länsimaisetkin ! ENJOY