Backpacking Photo Diary by Benny

KC1

Koska en ottanut kameraa mukaan reissuun, yritin parhaani mukaan muistaa ottaa kuvia puhelimella. Lähinnä kuvia tuli otettua Benistä, joten tässä tulisi. Reissukooste a la Benjamin!

Matkustettiin Phuketista Bangkokiin lentäen ja Bangkokissa yövyttiin meidän ystävien luona. Kerettiin parissa päivässä hyvin shoppailemaan (ei löytynyt sopivia vansseja Benille, mutta uudet converset löytyi), näkemään muita mamma kavereita ja tietty syömään :D Bangkok on ihan huippu paikka shoppailulle ja syömiselle!

Bangkokista siirryttiin Ko Changille minibussi – lautta – taxi kombolla. Ensimmäiseksi kahdeksi yöksi varasin meille ihanan pikkuisen bungalowin Jungle Viewstä. Tää paikka oli niin symppis ja jos siellä olisi ollut ilmastointi olisin ehkä muuttanut sinne pysyvästi! Mutta tosiaan, koska matkustin Benin kanssa päätin, että siirrytään lopuksi ajaksi ilmastoituun huoneeseen Valley View Villaan. Siellä majailtiin myös meidän edellisellä reissulla Benin ollessa noin puolivuotias ja mä niin rakastan tätä paikkaa! Se on ihanasti poissa pääkadulta, joten siellä ei kuulu kuin viidokon äänet ja huoneet on super siistejä ja melko isoja. Dean joka itse asuu yläkerrassa on todella kiva host ja jos matka vaikka rannalle tuntuu liian pitkältä kävellä, voi häneltä vuokrata mopon. Muuten Changilla vaan hengailtiin rannalla, nähtiin ystäviä ja syötiin hyvin. Ko Chang on edelleen ehdottamasti mun yksi lemppareimpia saaria koko Thaimaassa.

Kuuden päivän jälkeen päätettiin, että on aika lähteä kohti Bangkokia ja matka meni taas lepposasti minibussilla. Meidän kanssa matkusti myös kaveri Suomesta miehensä ja poikansa kanssa, joten oli seuraa kenen kanssa höpötellä menemään koko viisi tuntinen. Bangkokissa halusin yöpyä lähellä Khaosan roadia, joten varasin meille priva huoneen Bewel Hostellista ja taas oli hotellivalinta täysi kymppi. Bewel Hostel on Samsen soi 4:lle eli ihan kävelymatkan päässä Khaosanista, mutta vieressä ei ole yhtään baaria, joten täysin hiljainen paikka yöaikaan. Saatiin ihana huone ylimmästä kerroksesta ja Ben rakasti kuikuilla ikkunoista maisemia. Löydettiin myös hyvän ystävän suosituksella ihan mahtava lapsiystävällinen ravintola CHOMP (Samsen soi 1 kulmassa), josta saa kaiken ikäisille vauvoille ja lapsille sekä soseita että ihan ruokaa sekä yleisesti todella kattavasti tälle mammalle vege vaihtoehtoja. Kun Khaosanilla oli shoppailut shoppailtu ja herkut syöty oli aika lähteä kentälle ja kotiin. Taksissa istui pieni pettynyt reppureissaaja, joka ei yhtään tykännyt, että reissu tuli päätökseen. Tyyppi myös osoitti hienosti mieltää huutamalla ja raivoomalla koko lennon boardingista alkaen siihen asti, että päästiin Phuketissa kentältä ulos… Olin aika loppu sen lennon jälkeen, mutta nyt jo se naurattaa :D Sormet ristissä, että ensi kerralla mennään taas paremmilla fiiliksillä!

***

Because I didn’t bring my camera for the trip, I tried my best to remember to take photos with my phone. Mostly I of course took photos of Benny so here it is, our trip through photos by Benjamin!

We flew from Phuket to Bangkok and stayed at our friends place while there. In the few days there we had enough time to do some shopping (didn’t find vans for Ben so got him new converse), meet my best mama friends and their bubs and of course at a lot, all the time :D Bangkok is the best city for shopping and eating!

From Bangkok we took a minivan – ferry – taxi combo to Ko Chang and for the first two nights a booked us a bungalow form Jungle View. This place was so nice and chill and if they’re have a bungalow with air con I might have moved there permanently. But since I was traveling with Ben, I choose to move to a room in Vally View Villas. We stayed there also during our previous trip to Ko Chang last year and I just love that place! The location is perfect, away from the busy main road and surrounded by jungle and the rooms are fairly spacious and always super clean. Dean who is the host and lives upstairs is really helpful and if the walk from the house to the beach (or anywhere around) feels to long you can rent a motorbike from him. All our time in Ko Chang we just spent hanging out on different beaches, meeting up with all our friends and eating :D Ko Chang is still my top favourite island in Thailand!

After six days we choose to head back to Bangkok and took a minivan all the way. I had a friend, her husband and their son from Finland traveling with us so the trip was easy breezy. In Bangkok I wanted to stay close to Khaosan road so I booked us a private room from Bewel Hostel and could have not been happier. It’s located in Samsen Soi 4 and it’s walking distance from Khaosan road, but has no loud bars or clubs around so you can really have your peace and quiet at night. We got a super pretty room from the top floor and Ben loved to hang by the window and enjoy the view. We also found with a help of a good friend my new favourite restaurant CHOMP (corner of Samsen soi 1). They have purees and foods for babies up to toddlers and bigger kids as well as a really good selection of vegan foods for mama! When we were done with our shoppings and eating yummy foods it was time to head to the airport and head back to Phuket. I had that little disappointed backpacker in the taxi sitting next to me. He was clearly upset that our trip ended and was screaming all the way from the boarding the plane in Bangkok until we got out of the airport in Phuket… I was pretty damn tired after that but now I can already laugh about it :D Just hoping that next time I have happier toddler flying with me!

More time offline

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

jumpsuit Forever21 sunnies Rayban

Me ollaan perillä! Vietetitin Bangkokissa ihanat kolme päivää, majailtiin kaverin suuuper mahtavassa kämpässä, nähtiin melkeen kaikki parhaat kaveri ja ehkä ihan vähän shoppailtiin hehe. Benjamin oli silmin nähden innoissaan päästessään takas “kotiin” ja mulla tuli tosi palava kaipuu takas Bangkokin vilskeeseen. Vaikka se ei olekkaan enää meille ideaalein paikka asua tässä elämäntilanteessa, pidetään silti sitä vaihtoehto jossain määrin auki, että muutettaisiin joskus takaisin. Onhan se kuitenkin loppupeleillä Samin kotikaupunki ja aikalailla myös mun ja Benin. Ensi kerralla täytyy vaan olla siellä vähintään viikko! :D

Nyt ollaan Ko Changilla ja vaikka viisi tuntia bussissa ton energiapakkauksen kanssa oli aikamoinen kokemus, meni se yllättävän hyvin. Ben on jo niin maailmanmatkaaja ettei mua enää edes kovin hirvitä reissata sen kanssa pidempiäkään matkoja :) Changi on edelleen ihan super paikka ja on ihanaa olla takas täällä melkeen vuoden jälkeen. Tää paikka on kyllä muuttunut ihan hulluna siitä kun tänne tulin -09, mutta toisaalta niinpä olen minäkin. Kaikesta muutoksesta huolimatta suosittelen silti tätä paikkaa aina kaikille. Edelleen mun lempparein saari koko Thaimaassa!

En ottanut tälle reissulle mukaan edes kameraa ja jos töiden puolesta olisin voinut, olisi läppärikin jäänyt kotiin. Aijon viettää mahdollisimman paljon aikaa poissa somesta ja vain  nauttia tästä ajasta. Vietän niin monta tuntia päivästä normaalisti netissä roikkuen, että pieni offline loma tulee enemmän kun tarpeeseen. Olen yrittänyt vain skarpata ottamaan kuvia puhelimella ja tallentamaan tavallisia hetkiä ylös. Sitä meidän oikeeta elämää :)

***

We have arrived! We spent three lovely days in Bangkok, stayed in our friends superb apartment, met almost all our best friends and maybe did some little shopping hehe. Benjamin was clearly enjoying being back in Bangkok and I honestly missed that city like crazy. Even though it is not the most ideal place for us to live n this life situation, we still keep the option open to move back one day. It is in the end Sam’s hometown and pretty much mine and Benjamin’s also. Next time I need at least a week there! :D

Now we’re in Ko Chang and even though the five hour bus ride with this ball of energy was, well an experience, it did go pretty well. Ben is such a traveler already and I’m not that terrified of traveling even long distances with him anymore :) Ko Chang is still as amazing as always before and it’s so nice to be back after almost a year. This place has change sooo much since I came here first time -09, but well so have I. Despite all the change, I still recommend Ko Chang to everyone. Still number one island for me in Thailand!

I didn’t even bring my camera to this trip and if I could have I would’ve left my laptop home as well. I’m gonna spent as much time as I possibly can away form social media and just enjoy it here. I spent so many hours daily on my laptop and phone, that a small offline holiday is what I really need. I’ve just tried to take more photos with my phone to have some memories of the moments we have and capture our real life :)

Pajamas • Ko Chang

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Oltiin viime kuun puolella pari päivää Ko Changilla (ja toivottavasti päästään parin viikon päästä takasin) ja majailtiin maailman siisteimmässä hostelli/hotellissa! Oon edellisillä reissuilla hengaillut Pajamasin altaalla, koska meillä on tuttu siellä töissä ja osittain sen takia päätettiinkin, että nyt panostetaan ja mennään sinne asumaan.

Pajamasin privaatti huoneet on vähän hintavampia ja monet yöpyykin siellä dormissa, mutta meille Benin kanssa se ei ollut vaihtoehtona. Ja vaikka oman huoneen hinta vähän kirpaisi, oli se niin jokaisen sentin arvoista! Huone on aivan ihana, siisti ja jokainen yksityiskohta niin loppuun asti mietitty. Olisin helposti voinut viettää koko loman siinä Pajamasin tontilla, tai ihan jopa vaan meidän huoneessa, niin ihastunut olin kaikkeen siellä haha.

Myös Starry eyesin Sita on majoittunut kyseissessä paikassa ja siitä voikin lukea täältä. Sita on hyvin kertonut minkälaista porukkaa siellä majailee ja mitä kaikkea siellä voi tehdä, joten mitä turhaa toistamaan ;-) Mulla ehkä muutenkin tällä hetkellä ajatukset on jotenkin tosi levällää, joten jätän tämän vaan tähän. Mutta suosittelen siis Pajamasia vilpittömästi kaikille. Ehdoton lemppari hostelli koko Thaimaassa ja se jos jotain on aika pajon sanottu reissari meikältä! :-)

// During March we got to travel to Ko Chang again (and hopefully get to go back soon!) and we were staying in the coolest hostel ever! During our previous trips we’ve spend some time on their pool side (since we have a friend working there) and this time we choose to invest a little bit more money and stay there.

The private rooms in Pajamas are on the pricier side and a lot of people stays in their dorms (which are super cool also!) but dorm wasn’t an option for us with Ben. And even though the price of the room took a chunk of our budget it was so worth it. Their rooms are so heavenly with huge bed, cool balcony/terrace area, cute bathrooms and everything was so clean! Every detail is so well thought through. I could have easily spent the whole holiday on their property or even just in our room, that’s how in love I was with everything haha.

If you can read Finnish or feel like google translating you should check out Sita’s blog post about the place. She has stayed there too and explains well what kind of people stay at Pajamas and what activities there is to do. Why bother to repeat it ;-) This is my all time favourite hostel in whole Thailand and I feel like it should say a lot when it comes from a well travelled person like myself :-)

 

unexplored jungles and hidden beaches

kc1.jpgkc2.jpgkc3.jpgkc4.jpgkc5.jpgkc6.jpgkc7.jpg

Viimeiset kuvat viimesimmältä Ko Changin reissulta. Oon kirjottanut Ko Changista niin monta kertaa, että en tiedä mitä siitä enää sanoisi. Mulla on ehkä nykyään vähän viha-rakkaussuhde koko paikkaan. Saari itsessään luonnon ja rantojen puolesta on aivan mahtava, yksi mun ehdottomasti lemppareista koko Thaimaassa, mutta osa kylistä ja niissä vierailevista (ja asuvista) ihmisistä taas ei. Onneksi joukosta on löytynyt myös muutamat ihanat, jotka kyllä tekee joka reissuista mahtavia. Oon myös todella onnekkaassa asemassa ja tunnen aivan mahtavan typyn jolla on oma talo rakennettu pikkuselle hippirannalle vain muutama hassu metri meren rannasta. Parasta tietty on, että talon yläkerrassa on vuokra/vierashuone jonne pääsen majottumaan ensireissulla!

Maailmalla kyllä tapaa niin huippuja tyyppejä ja välillä mietin mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en 18 vuotiaana olisi pakannut rinkkaa ja lähtenyt yksin Thaimaaseen. En ehkä ikinä olisi syönyt kahta kuukautta putkeen pelkkää riisiä ja thairuokia, saati sitten grillattua kissakalaa puoliksi lahonneen ravintolan kiikkuvien pöytien ääressä. Tai ikinä asunut kahden euron bungalowissa paikallisen rastabändin naapurissa! Näin tietenkin vaan koska budjetti oli hyvin olematon, mutta juuri nämä asiat olikin loppupeleissä niitä parhaimpia. En ikinä olisi saanut siitä ajasta yhtä paljon irti, jos olisin yöpynyt neljän tähden hotellissa ja syönyt vain tuttuja länsimaisia ruokia. Yritänkin aina kannustaa kaikkia sponttaaneja ja seikkailunhaluisia tyyppejä lähtemään maailmalle. Itse olin aivan super ujo, mutta selvisin ja rakastuin reissaamiseen, tutustuin ihaniin ihmisiin ja näin monenlaisia tapoja elää juuri Ko Changilla :)

Last pictures from my latest trip to Ko Chang. I’ve written about Ko Chang so many times I don’t really know what to tell anymore. I have kind of love-hate relationship with the whole place. The island itself with the amazing jungles and beaches is a piece of heaven. But then there is the people who visit (and live) in some of the town that are not that much of my favourite kind. I’m lucky tho that I have found the few who I can now call my great friends and who make ever trip just amazing fun. I’m also super lucky I have this amazing girl as my friend who has a house at this little hippie beach right by the sea. The best part is of course that they have an extra bedroom for friends (and for rent!) and I get to stay there during my next trip!

You just meet such a cool people when you travel the world. I sometimes think what I would have missed if I didn’t pack up my backpack and come to travel around Thailand (alone!) when I was 18 years old. I would have never eating just rice and thai foods for two months and definitely not catfish on a half rotten restaurant while sitting on a plastic stools. I probably would have never live in three dollar bungalows next to a local rasta band either! These things only happened coz I was traveling with non existing budget and all those little things were that ones that made that trip so special. I would have never gotten as much out of the trip if I would have stayed at four star resort eating only western foods I knew. This is why I always try to encourage people to go and see the world. I was so shy before but I survived and fell in love with traveling, met amazing souls and saw so many ways to live your life, especially in Ko Chang :)

photos by me & Naz Brown

why worry?

01-1.jpg02-1.jpg68818-1.jpg68815-1.jpg

Multa yllättävän usein kysytään jotain syvällisiä merkityksiä mun tatuoinneille ja harvemmin mulla on mitään hirveen filosofisia vastauksia. Jokaisen tatuoinnin takana on joku hyvä muisto tai tarina ja vähemmän henkevä merkitys. Kerroinkin aikasemmin, että kävin Miamissa ollessa Love Hate (Miami Ink) Tattoossa Yojin käsittelyssä ja viimeisessä kuvassa paljastuukin mitä Yoji mulle tatuoi. Tästä tatuoinnista tulee yllättävän usein kysymyksiä, joten päätin että tän tarinan voin jakaa täällä ja ehkä välttää jatkuvaa itseni toistamista :D (älkää siis käsittäkö väärin, ei mua häiritse että mun tatuoinneista kysytään, mulla vaan ei usein ole aikaa/mahdollisuutta selittää kokonaista ajatusta tai tarinaa mikä on yhden tatuoinnin takana)

Ajatus siitä, että ihmiset stressaa ärsyttää mua todella, enkä usein jaksa kuunnella puolta sanaa pidemmälle kun joku aloittaa valitusvirren “kuinka taas niin stressaa tämä ja toi”. Myönnän, että itsekin välillä pyörin sängyssä stressaantuneen kun koulutyöt alkaa kasaantua. Yleensä tosin hetken jälkeen nousen ylös, katson itteäni peilistä ja kysyn itseltäni miksi mä stressaan? Jos voin itse siihen vaikuttaa (esim koulutyöt) ei ole syytä stressata. Eikun perse penkkiin ja naputtamaan niitä esseitä. Jos taas stressaan tai ahdistun asiasta mihin en mitenkään voi vaikuttaa, miksi edes stressaantua? Ei mikään parane sillä, että pyörin ahdistuneena sängyssä. Jotta oppisin elämään voisi sanoa “rennommin” otin itselle muistutukseksi “why worry” käsivarteen. Ja voin sanoa, että se on auttanut mua pääsemään lähes kokonaan yli stressaamisesta. Enkä nyt kannata kaikkia tatuoimaan jotain vastaavaa, mutta keksimään itselleen jonkun tavan muistuttaa itseään, että stressaaminen ei kannata eikä itsessään muuta mitään. :-)

I fairly often get questions about my tattoos and I rarely have any philosophical answers. Behind every tattoo there is a story or a memory and less soulful meaning. I told you before how I visited Love Hate (Miami Ink) Tattoo while I was in Miami and in the last photo you can see what Yoji tattooed on me. I get quite often questions about this tattoo so I though I should share the story behind it here and maybe avoid a little of constant repeating of myself :D (don’t get me wrong, I don’t mind questions on my tattoos, sometimes I just don’t have the time or opportunity to share the whole story or idea behind one tattoo)

The idea that people stress bothers me and I often have no patience to listen people complaining how stressed they are. I admit I do sometimes roll in bed stressed about homework when the due dates start to get closer. Tho after a while I do get up, look at myself from the mirror and ask myself why I’m stressing out? If I can affect on it (homework) then there is no need to stress or worry about it. Just open the damn laptop and start writing those essays. If then again I’m stressing about something that I can’t have any affect on, then why to stress in the first place? It is not going to change a thing. I tattooed “why worry” on my arm as a reminder to live more relaxed and it has helped me. I’m not saying everyone should now go and do the same, but more like find a way to remind themselves to stress less. :-)

the things you worry about are either of two kind, those you can do something about and those you can’t. so why worry?

Photos by Naz Brown

peace love and beach

05-1.jpg68812-1.jpg07-1.jpg08-1.jpg09-1.jpg

toppi Chillaxing Cloth hame Gina Tricot bikinit RipCurl

Mulla on nää kuvat ollut valmiina luonnoksissa jo pari päivää, mutta niin kun Lotalle eilen sanoin, mulla ei vaan ole mitään asiaa :D Mun elämä pyörii tällä hetkellä tasan flowhousen (siitä omaa juttua tulossa!) ja koulun välillä. Tai siis statistiikan läksyjen parissa. Kuka ihan oikeasti tajuaa statistiikkaa? Oon pienestä asti ollut todella hyvä matikassa, mutta statistiikka minkä mulle teit kun en vaan ymmärrä! haha

Voisin siis siirtyä tästä koneelta flowhousen uima-altaan reunalle grillamaan tätä (edelleen) kalpeaa nahkaa ja käymään miljoonatta kertaa läpi noita statistiikan materiaaleja. Toivottavasti kaikilla on ollut kiva viikonloppu! :) EDIT// Hyvää naistenpäivää! ♡

I’ve had these picture in my drafts for a while now and like I said to Lotta yesterday, I just have nothing to tell :D My life is just revolved around flowhouse and university at the moment. Or more like around my statistics homework. Who for real understands statistics? I’ve been really good in math since I was young but statistics what the hell did you do to me? Just don’t get it haha

I’m gonna close my laptop and head to the pool to get little tan. And maybe review some statistics material once again. Hope you all had great weekend! EDIT// Happy women’s day !

photos by Naz Brown

the ocean and me

68816-1.jpg04-1.jpg06-1.jpg

 toppi Billabong bikinit RipCurl

Merellä on jännä vaikutus muhun. Voin istua rannalla tunteja ja tunteja vaan katsellen merelle ja kuunnellen aaltoja. Oon pienestä asti tuntenut jännää vetoa merta kohti ja meillä olikin aina tapana kesäsin purjehtia vaarin veneellä koko perheen voimin. Myöhemmin veljeni osti moottoriveneen ja pääsin aina välillä mukaan ajelemaan ympäri Espoon saaristoja ja wakeboardaamaan. Lapsuuden kesien kohokohtia. En myöskään koskaan ole kokenut mitään pelkoa merta kohtaa (okei kalat ja merihiriviöt on toinen tarina). Vaikka surffatessa on tullut vietettyä ehkä liiankin paljon aikaa pinnan alla (eikä päällä haha) en ole ikinä oikeastaan panikoinut ollenkaan. Siellä pinnan alla on vaan niin rauhallista ja kaunista, vaikka olisikin juuri pyörinyt kuin pesukoneessa aivan liian isoissa alloissa.

En tiedä saako näistä mun hyppivistä ajatuksisa mitään selvää. Ehkä sitä ei vaan voi selittää miten rannalla istuminen ja meren lähellä oleminen muhun vaikuttaa. Se rauhoittaa kun katselee merelle ja miettii miten pieni sitä on tässä isossa maailmassa. Jotenkin jännästi se ajatus omasta mitättömyydestä tässä universumissa rauhoittaa mua kovin. Tai ehkä olin vaan edellisessä elämässä kala? haha ken tietää

The ocean has a funny impact on me. I can sit at beach for hours and hours looking to the ocean and listening the waves. Since I was a child I’ve felt this funny draw towards the ocean. My whole family used to go sailing during summers on my grandpa’s sailboat and when I got older my brother bought a speedboat and we used to go wake boarding. Summer highlights during my childhood. I’ve also never had any fear towards the ocean (okay fish and sea monsters are another story). Even when I’ve been surfing and spending (maybe too much) time under the water I’ve never panicked. It is just so peaceful and beautiful under the surface.

I don’t know if my jumping thoughts make any sense actually. Maybe it’s just not possible to explain how sitting by the beach and being close to the ocean affects on me. It is just so peaceful to look to the ocean and wonder how small a person can be in this big world. The idea of ones nullity in the universe somehow calms me a lot. Or maybe I was a fish in my past life? haha who knows.

photos by Naz Brown