NEW SEASON

img_0028-1img_0035-1img_0057-1img_0076-1img_0066-1img_0065-1

Ollaan pitkään puhuttu, että kuinka sitten kun valmistun koulusta voidaan vihdoin muuttaa pois Bangkokista ja ihan minne vaan. Nyt se hetki on käsillä kun valmistun neljän viikon päästä ja ollaan vihdoin tehty pysyvä päätös Phukettiin muuttamisesta. Ajatuksissa pyöri myös Ko Chang ja Suomi, mutta asioiden rullaillessa eteenpäin on Phukettiin muutto meille tällähetkellä ja tässä elämäntilanteessa kaikkein järkevin. (ja ääää niin parastasiistiäjännää!)

En aikasemmin stressanut pahemmin isoistakaan elämänmuutoksista ja pakkasin helposti laukut, lähdin ja muutin minne milloinkin oikealta tuntui. Nyt jostain syystä jopa vähän jännittää! Onneksi ollaan Samin kanssa tosi samalla aaltopituudella tän muuton suhteen ja kumpikin oli pohtinut Phuketiin muuttoa jo ennen kuin edes tunnettiin toisiamme. Nyt pitää saada toi koulu vaan hoidettua vihdoin ja viimein loppuun ja voidaan aloittaa uusi vaihe elämässä :-)

Mut nyt teetä, nenäliinoja ja peiton alle. Oon kolmatta viikkoa flunssassa (syksy se on kait täälläkin kun jatkuvasti sataa vettä) ja nyt on pakko todella hiljentää vauhtia ja levätä, että tää joskus loppuisi!

We have been talking already some time that when ever I graduate from university we could move away from Bangkok. Now the time is finally here as I’m graduating in four weeks! After considering our options we have decided to move to Phuket! We were thinking of moving to Finland or Ko Chang as well but as time went by we came in to the conclusion that moving to Phuket would be the best option for us right now. I’m so freaking excited!

I’ve never really stressed about big life changes before and used to pack my bags and relocate my self pretty easily to anywhere. This time i’m feeling way more nervous! Thank goodness Sam and I are fully on the same page with this move and we both have been thinking about moving to Phuket before we even met each other. That’s so cool! Now I just need to get those last few courses done and we can finally start our new chapter in life :-)

But right now I need some hot tea, tissues and crawl under the blankets. I’ve had a flu for three weeks now (a guess it’s fall time and flu season here as well) and I really need to slow down and rest more so I could finally start to feel better soon!

Photos Naz Brown

Fall time favourites

wool sweater Gina Tricot jacket Forever21 jeans Pull&Bear hat Costo scarf oldie shoes Vans

Viimenen viikko on ollut melko hulinaa ja ihmettelyä. Sam on vihdoin täällä ja on niin kummallista olla kotikotona ja toi toinen tossa vieressä. Kaksi mun ihan erilaista maailmaa yhdisty ja tässä on ollut jos kullakin totuttelua. Sam alkaa vihdoin tottua Suomeen, vaikka vieläkään ei ymmärrä miksi ei olla jo nähty hirviä missään :D Suomalainen ruoka on edelleen sen mielestä mautonta, mutta kaurasämpylät kyllä kelpaa aamupalaksi. Ja pannukahvi on pahaa kun on tottunut juomaan lähinnä starbucksin kahveja, tästä ollaan yhtämieltä! Lämpötiloihin on ollut myös aikamoista totuttelua ja saanut maanitella toista pukemaan toppatakin päälleen, vaikka ulkona paistaa aurinko. Suomessa kun tuulee näin lokakuun lopussa niin se ei ole mikään leuto etelän tuuli hehe. Tässä tulee menee vielä viikko jos toinenkin kun totutellaan kulttuurierioihin ja Suomalaisten tapoihin (kukaan ei hymyile, kenellekään ei puhuta ja sponttaanisti ei kenellekään mennä kylään), mutta eiköhän me kumpikin totuta tähän menoon ennen kuin pieni mies syntyy. Toivottavasti!

Näistä kuvista sen verran, että näissä on niin paljon kaikkea uutta! Uusi kuvaaja (kiitos Danny!), uusi lyhyempi tukka (kiitos ChopShop!), uusi farkkutakki ja villapaita (jossa tosin olen nyt asunut viikon jos toisenkin eikä enää näytä kovin uudelta haha) JA esiintyötyvä maha!

Lähes koko raskauden mun maha oli niin huomaamaton, ettei siihen kiinnittänyt ulkopuoliset huomiota, mutta nyt viime viikoina olen saanut tuntemattomilta kommentteja ja kysymyksiä. Yleisimpinä tietty “milloin sulla on laskettu aika?” tai “tyttö vai poika tulossa?”. Yksi ihana britti herrasmies tosin töissä heti mut huomattuaan hymyily leveästi ja sanoi “Onpas sulla kaunis maha!”. Voiko toisen päivää enempää piristää? Aivan ihana tyyppi. Myös puhelinta kun hain huollosta päästi eräs herrasmies mut jonon ohi, koska “teitä on kaksi” :D Olin alkuun vähän hämilläni, mutta kun katoin alaspäin tajusin, että joo niin, mullahan on tää maha hehe.

Nyt on raskausviikkoja täydet 37 ja painoa on tullut kokonaisuudessaan noin 10 kiloa. Pieni mies on mitoiltaan viikkoihin nähden “oikean” kokoinen ja neuvolan tätin mielestä “roteviin suomalaisiin vauvoihin verrattuna melko hoikka aasialainen poika”. Ollaan tälle kommentille naurettu jo vaikka kuinka pitkään, koska Sam ei ole “hoikka aasialainen poika”, joten mistäköhän ne geenit tulee? Ehkä se siellä vielä viimeisten viikkojen aikana pulskistuu, minä kun ainakin olen aika hyvää vauhtia pulskistunut :D

// The past week has been just crazy. Sam is finally here and it’s so strange for me to be at homehome and have him here. Just like that two of my worlds got together and it takes some time to adapt to this. Sam is getting used to Finland slowly tho he is still wondering why we haven’t spotted any moose yet :D Finnish food is still tasteless to him but oat bread is tasty for breakfast. And our homemade coffee is bad when you’re so used to Starbucks coffee, I so agree on this one! It also took some time for him to get used to the weather here and few days of me telling him to wear a jacket outside since it’s cold even when it’s sunny. It’s pretty windy here and the October breeze is not the kind you enjoy :D It’s gonna take another week or few for both of us to get used to some cultural differences and habits (no one ever smiles, you can’t randomly chat with anyone or spontaneously go over to someones house), but I’m sure we’ll be used to this by the time the little man is born, I hope!

My old friend and photographer Danny shot these photos some weeks ago and I’m so so happy with the outcome. Few new things you can spot in the photos are the new shorter hair (thanks ChopShop!), new denim jacket and a wool shirt (that I’ve lived in several weeks now haha) and the belly you can finally really notice! 

During this whole pregnancy my belly has been so unnoticeable small that most people never realised I’m actually pregnant. Now in the past week or so I have gotten some comments and questions from people I don’t know mostly asking if it’s a boy or a girl or when I’m due. One nice British gentleman also commented how my belly is so beautiful and I can tell it really made my day haha. Also while I was waiting to pick up my phone from fixing I was told by another gentleman to pass him the line since “you’re two people anyways” :D I was little confused at first but while I looked down I realised that oh yea, I’m two now!

TNow I’m 37 weeks pregnant and I’ve gained now around 10 kilos. The little man is the right size for these weeks and I was told at the maternity clinic that compared to stocky Finnish babies our fellow is more of a slim Asian boy :D We’ve had a laugh ‘cos of this comment since Sam is not a slim Asian man so I’m wondering where these genes come from! Maybe our baby boy is still gaining weight (since I can tell I am :D) before he enters this world!

Kuvat/Photos: Daniel Hunt Photography

oh my fall

Syksy on aina sitä aikaa kun vähän ärsyttää asua täällä ikuisen kesän maassa. Kauppoihin tulee kaikkia kivoja neuleita, farkkuja, takkeja, kaulahuiveja ja bootseja ja niille ei ole mitään käyttöä täällä. Mut löytää usein kaupoista joku neule kädessä pohtimassa miksi mun se kannattaisi ostaa.
“Koulussa on aina kylmä luokkahuoneissa” 

“Leffassa on niin kylmä että tarvii lämmintä vaatetta” 
“Yöbusseissa aina saa palella”

Todellisuudessa mua näkee enää erittäin harvoin missään muussa kuin shortsit + tpaita kombossa. Kaikesta huolimatta joudun ehkä tänää käymään Mangossa, jos ei muuten niin noiden farkkujen perässä. Farkkuja tulee käytettyä välillä, ainakin uskottelen itelleni niin.