THOUGHTS LATELY

English below

Välillä mun täytyy tietoisesti istua alas ja miettiä, että mitä mulle oikeasti kuuluu. Tammikuu oli ehkä maailman pisin, mutta tiesittekö että se tuntuu siltä vain Suomessa. En nimittäin ole koskaan aikasemmin kokenut tammikuuta näin puuduttavan pitkänä, enkä ole Suomessa ollut tammikuussa sitten vuoden 2010, joten vika ei voi olla tammikuussa vaan Suomessa! Helmikuu taas tuntui kiitävän ohi ihan vilauksessa, eikä tämäkään ole tuntunut samalta Suomessa kuin maailmalla ollessa.

Tämä talvi ja sen puute on yleisesti ollut todella vaikea. Ollaan oltu jo lähes 9 kuukautta Suomessa enkä ole ollut täällä yhtäjaksoisesti näin pitkään yli 10 vuoteen. Ajattelin, ettei tämä pimeys ja kylmyys häiritsisi mua yhtä paljon kun se todella tekee, mutta etenkin näin monen pienen lapsen kanssa tää sää tekee mut hulluksi. Jatkuva kolmen lapsen pukeminen, riisuminen, sopivien vaatteiden miettiminen ja lämpötilojen tarkkailu on kaiken tän väsymyksen ja pimeyden keskellä ollut todella voimia vievää. Koti-ikävä Thaimaaseen jo pelkästään sään puolesta on siis jo ihan järkyttävä. Innolla odotan, että iltapäivän vaunulenkeille lähdettäessä tytöt voi nostaa rattaisiin pelkissä vaipoissa ja Ben kulkea ympäriinsä shortseissa ja sandaaleissa.

Tuntuu myös todella oudolta olla Suomessa ilman, että on Thaimaassa fyysistä kotia johon palata. Vaikka siellä on meillä perhettä ja ystäviä ja tietty meidän pakukoti, ei meillä ole siellä enää asuntoa tai taloa odottamassa. Tavallaan vapauttavaa ajatella, että kun paluu päivä joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa, voi sen kodin perustaa vapaasti minne vain. Toisaalta ei ole sitä kotiyksikköä mihin visualisoisi paalavansa. Tämä on pyörinyt päässä semmoisena negatiivisena, jonka olen yrittänyt tietoisesti ajatella positiivisen kautta, uutena alkuna.

Monesti näiden vuosien aikana oon sanonut, etten tule Suomeen ilman paluulippua ja nyt kun täällä ollaan ilman tietoa pysyvästä paluusta, on olo todella epätodellinen. Epätoivon hetkinä tuntuu kun täältä ei ikinä enää pääsisi pois, tämä olisi kuin musta-aukko imaissut meidät sisuksiinsa. Oltaisiin nyt täysin osana sitä oranvanpyörää, jota niin hanakasti yritin vältellä vuosia kulkemalla omia polkuja, kuitenkin päätyen tänne. Tiedän että tulevaisuudessa odottaa meidän paluu Thaimaahan, mutta ilman niitä konkreettisia lentolippuja, sitä paluuta on vaikeata visualisoida.

Henkilökohtaisesti tuntuu, että tässä olisi taas kaikenlaista ideaa ilmassa ja moneen soppaan saisin lusikkaani laittaa, mutta onneksi on jo niin monta lasta, ettei enää kaikista ajatuksista kerkeä nappaamaan kiinni. Lapset palauttaa maanpinnalle ja muistuttaa omasta rajallisuudesta ja siitä mikä on tärkeintä. Eli ajasta heidän kanssa.

Elämä on tästä kaikesta sekoilusta huolimatta todella ihanaa. Monet olettaa, että elämä pikkuisten kaksosten ja Benin kanssa on täyttä hullunmyllyä, unettomia öitä, pukluisia t-paitoja ja parisuhdekriisejä, vaikka meidän arki on aika helppoa. Kyllä, joka päivä joku huutaa huomiota pää punaisena ja kädet ei riitä, mutta päivittäin asiat sujuu paremmalla rutiinilla ja me opitaan paremmin toimimaan yksikkönä. Oikeassa olin kun haaveilin useammasta lapsesta ja isosta perheestä, se on todellinen lottovoitto <3

Sometimes I have to consciously sit down and think, how am I really doing? January felt like a year long, but did you know that it only feels like that in Finland? I don’t remember ever feeling that before and I haven’t spent a full January in Finland since 2010. So not January’s fault but Finland’s clearly. February then again has gone by in a blink and it has also never felt short like this while I’ve been abroad.

This winter, or more the lack of it, has been really tough. We have been nearly 9 months in Finland and I have not been here continuously this long in over 10 years. First I thought that the cold and darkness wouldn’t disturb me, but honestly it does. Especially with this many kids it drives me insane to dress them all up in so many layers every single day. Monitoring temperatures and wondering what type of clothes would be needed so everyone is warm and comfortable, but not sweating hot messes. This definitely makes me miss Thailand a lot. I can’t wait to be back in the warm weather and where to go out I can just lift girls in their diapers in to the stroller and Benny can run around in shorts and flip flops.

It also feels strange to be in Finland without a physical home base in Thailand where to return to. Of course we have family and friends there and our home van, but this time there is no apartment or house waiting for our return. On the other hand it feels really freeing to know that when we do return we can create that home base anywhere. But then again there is no actually place where to visualize the return, but I’ve tried to see it as a positive and think of it as another new beginning for us again.

In the past years I’ve said I would never come to Finland without a return ticket to Thailand and now that we are here and have no idea when we could permanently return, I feel surreal. In the dark moments (literately) I feel like we’ve been sucked in to a black hole with no way out. We are now part of the hamster wheel – life I so badly was running away from for years. I know in the future there will be the day we return to Thailand, but without the tickets in our pockets it’s hard to imagine when it would be.

Personally I feel like I have so many ideas bouncing around in my head and so many things I would want to get involved in, but these kids remind me who limited my time is. And the most important thing right now is to be here and with them, to be present.

Even though our life can be messy right now, it is so wonderful. Most people assume our life with twins and Benny must be madness, sleepless nights, t-shirts covers in baby vomit and relationship crises, but in reality our daily life is quite smooth sailing. I mean everyday someone screams their head off and I don’t have enough hands to help everyone, but day by day everything is getting easier and we create better routines. I was so right when I dreamed of having many kids and a family, it’s like you won the true jackpot <3

WRAP UP THE DECADE

Sam kysyi multa yksi päivä kuinka kauan olen kirjoittanut (epäsäännöllisen säännöllisesti) tätä blogia ja samalla tajusin, että siitä tulee nyt huhtikuussa 10 vuotta. Joten, koska tämä blogi on ollut koko tämän vuosikymmenen olemassa, oli aika tutkia arkistoja ja kerätä yhteen postaukseen vuosikymmenen lemppareimmat kuvat blogista ja näiden kuluneiden vuosien kohokohdat.

Sam asked me the other day how long have I’ve been blogging, and at the same time I realized it’s been now just short of 10 years! So since the blog has existed the pst decade, I decided it would be fun to list here the highlights and the b best photos of that time.

2009 lähdin reppureissulle Thaimaahan ja rakastuin siihen maahan. Halusin palavasti muuttaa sinne, joten päätin hakea Bangkokiin yliopistoon opiskelemaan matkailua. Ajatus blogista syntyi vuoden lopulla.

2009 I left to backpack in Thailand and fell in love with the country. I wanted to move there so badly so I decided to apply to Bangkok University to study Tourism. The though of this blog come at the end of the year.

112010

2010 aloitin uuden vuosikymmenen täysi-ikäisenä, muutin muutamaksi kuukaudeksi omaan kämppään ja jännitin pääsenkö yliopistoon. Heinäkuussa lensin Thaimaahan yhden suunnan lipulla ja olin onnesta niin onnellinen.

2010 I started the new decade as an adult, moved in to my first apartment and was nervously waiting to know if I got in to university. In July I flew to Thailand with a one way ticket and I was so happy.

2011201220132013-12913-22013-3

2011-2013 vuodet vietin matkustaen lähes jokaiseen Thaimaan kolkkaan ja eri Kaakkois-Aasian maahan. Oli ihanaa olla nuori, vapaa ja itsenäinen.

2011-2013 I travelled around Thailand and southeast Asia. It was so amazing to be young, free and independent. 

20142014-12014-2

2014 kesällä olin Balilla työharjoittelussa ja kun tulin takasin Bangkokiin tapasin Samin.

2014 summer I was doing my internship in Bali and when I came back to Bangkok I met Sam.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA2015-22015-32015-4

2015 Benjamin syntyi.

2015 Benjamin was born.

2016OLYMPUS DIGITAL CAMERA2016-2OLYMPUS DIGITAL CAMERA

2016 opiskelin pikkuvauva-arjen keskellä, valmistuin ja muutettiin vuoden lopussa Phuketiin.

2016 I was studying and juggling a baby, I graduated and at the end of the year we moved to Phuket.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA2017-12017

2017 olin päiväkodissa töissä ja vietin kaiken vapaa-ajan rannoilla Benin kanssa.

2017 I was working in a kindergarten and spent all our free time at the beach with Benny.

2018-3Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with c1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERA

2018 päätettiin lähteä Phuketista, muutettiin pakuun ja vuoden lopulla päädyttiin muutaman mutkan kautta Koh Changille.

2018 We decided to leave Phuket, moved in to our van home and after few curves and turns ended up in Koh Chang at the end of the year.

img_7170Processed with VSCO with c1 presetProcessed with VSCO with t1 preset Processed with stamp

2019 oltiin puolet vuodesta Koh Changilla, kunnes tytöt ilmoitti tulostaan. Ajettiin paku Bangkokiin isälle, lennettiin Suomeen ja marraskuussa syntyi Olivia ja Amelia.

2019 we were half of the year in Koh Chang until the girls decided to come along. We drove our van home to Bangkok to Sam’s dads, flew to Finland and in November our twins Olivia and Amelia were born. 

Kun vuosikymmeneen mahtuu yksi yliopistotutkinto, mies ja lapset ja kaikki tämä Thaimaassa, ei voi muuta kun jännityksellä odottaa mitä tämän meneillään olevan vuosikymmenen aika tulee tapahtumaan!

When you can fit one bachelor degree, marriage and three kids in to a decade, while in Thailand, I can’t do anything but nervously wait what this next decade will bring to us! 

So…

2020 I’m ready for you!

TWINS 2 MONTHS

English below ~

Saako sanoa, että vihdoin ensimmäiset kaksi kuukautta on takana ja tunnelin päässä näkyy valoa? Mutta toisaalta, apua miten haikeeta, että ensimmäiset kaksi kuukautta ja se semmoinen pikkuruisten vauvojen aika on jo ohi. No ei auta kuin nauttia tästä ensimmäisestä vuodesta, tällä kertaa nimittäin tiedän kokemuksesta, että se menee ihan liian nopeasti! Mutta nyt niitä tokan kuukauden kohokohtia:

  • Kumpikin saavutti samana päivänä hienon 4 kilon painon ja pituutta löytyi 51 cm. Siis ajattele että alotat kuukauden esim 60kg painoisena ja kuukauden lopussa olet 75kg, näin siis verrannoillisesti tytöillä paino noussut. Tosin tommonen 25% painon nousu on varmaan monelle tuttu joku vuosi joulukuussa kun on pikkujouluja, joulu ja uuden vuoden syömiset sekä juomiset :D
  • Vaatteissa Olivia on nyt täysin 56cm ja Amelia 50/56cm kooissa.
  • Hetken oli rytmi, joka meni jotenkin näin: nukkumaan 12 yöllä, aamulla syöttö kello 6 ja unet jatkuu seuraavaan syöttön joka on 9-10 aikaan. Sitten päivästä riippuen joko nukutaan vielä pari tuntia lisää eli puoleen päivään tai aletaan hengailemaan. Nyt tosin Amelia on siirtänyt heräämisensä tonne kello 6 aamulla ja aloittaa hengailunsa silloin, kun taas Olivia jatkaa unia pidempään.
  • Yleisesti koko päivän tytöt pilkkii ja on hereillä sinne nukkumaan menoon asti. Kummatkin ovat super huonoja nukahtamaan ja taistelee unta vastaa jatkuvasti, joten päikkärit on semmosia super lyhkäsiä vartin pätkiä pitkin päivää. Ainoan pidemmän päikkäri pätkän oon nyt saanut tytöille niin, että nukutaan vaunuissa pari tuntia iltapäivällä. Huono puoli tässä on se, ettei tytöt siellä vaunuissa, jos ne pysähtyy, eli koko kaksi tuntinen täytyy kävellä korttelia ympäri :D Myös Benjamin riehumisellaan herättelee tyttöjä koko ajan, mutta toivon että ne hiljalleen tottuu sen metelöintiin.
  • Kumpikin nukkuu yöt Swaddle up-pusseissa. Nukahtaminen niissä on yhtä taistoa, mutta kun he vihdoin nukahtaa, nukkuu tyypit hyvin. Kumpikin on myös lopettanut yökakkaamisen eikä kummallakaan ole kovin herkkä iho, joten vaippoja ei tarvitse enää keskellä yötä vaihtaa.
  • Kumpikin osaa vihdoinkin syödä tuttia, jopa Amelia pahimmassa paniikissa (usein nälkäisenä autossa) hyväksyy tutin rauhoittelemaan ja auttamaan nukahtamista.
  • Pääasiassa meillä päivät vietetään BabyBjörn-sittereissä ja ilman niitä en kyllä pärjäisi mitenkään. Niitä on niin helppo keinutella kun vaikka syöttää toista ja tyypit näkee niistä vähän mitä ympärillä tapahtuu. Leikkimatto on myös päässyt käyttöön ja tyypit mahtuukin siihen vielä hyvin kahdestaan. Kumpikaan ei kyllä viihdy siinä pitkiä aikoja :D Näiden lisäksi meillä on myös kummallekin Tripp Trappit ja niihin Newborn istuimet keittiössä ja ne on ihan lyömättömät samalla kun kokkailen mulle ja Benillä lounasta tai muuten hääräilen keittiössä.

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Can I say that finally the first two months are over and I can see some light at the end of the tunnel? But then again, it is so sad how fast the first months flew by and the tiny tiny baby time is already over. At least this time around I know to enjoy the first year and not wish for them to grow any faster since it’s going to pass by so fast anyways. But here is some milestones from the second month:

  • Both reached 4 kg weight at same time and are 51cm tall. Just imagine starting the month at 60kg and finishing the month at 75kg, that’s basically how the girls grew in a month. But that’s probably everyones normal December anyways with all Christmas and New Years parties with food and drinking :D
  • In clothing Olivia is now wearing 56cm and Amelia 50/56cm.
  • For a while we had a rhythm that went something like this: Both were asleep by midnight and woke up at 6 am to eat, then slept another 3-4 hours more and woke up to eat. Some days they kept sleeping another 2 hours on top of that and some days they started their day then. Now how ever Amelia has started to hang out at 6 am and not sleep anymore so they both live completely in a different rhythm and I have no real idea anymore when anyone is sleeping or chilling awake :D
  • In general both are super bad at falling asleep and both have just super short naps during the day. They really fight the sleep until night! The only way to get them to sleep longer during the day is to get them in the stroller and go for a walk. Not something I enjoy during the winter I can admit. Also they wake up as soon as the stroller stops so you need to walk non stop the whole few hours you want them to sleep :D Also Benny being loud and wild keeps waking them up constantly, but I hope they slowly get used to sleeping in the noise.
  • Both sleep in Swaddle Up-sleeping bags. Getting them to fall asleep in them is a fight but when they do sleep it’s like magic how well they sleep. Also both have stopped pooping at night so there is no real need to change diapers at night.
  • Both finally know accept pacifier and Amelia can finally calm herself down with it and help her to fall asleep for example in the car.
  • Mostly the girls spent their days in the BabyBjörn sitters and I could not survive without those. It so easy to rock the other one while feeding the other and they can see a little what goes on around them. They also now like to hang out a little more on their play mat and still fit on it just fine together, but both won’t like to lay flat too long. In our kitchen I have the Tripp Trapp chairs with newborn seats in them for the girls and those are amazing while I cook and eat. Keeps them safe from Benny when they are off the floor :D

TWINS 1 MONTH

English below ~

Ajattelin, että olisi hauska tehdä blogiin joka kuukausi kooste tyttöjen kehityksestä ja pienistä asioista mitä sen kuukauden aikana on tapahtunut :) Tässäpä siis listaa meidän ensimmäiseltä kuukaudelta.

  • Kumpikin saavutti hienon 3kg painon kuukauden ikäisenä ja pituutta löytyi molemmilta 49 cm. Amelialle istuu hyvin 44cm bodyt ja 50cm housut kun taas Olivialla kaikki vaatteet on jo 50cm.
  • Kumpikin syö ihan muutaman tunnin välein ja pääasiallisesti rinnalta. Kumpikin saa myös noin kerran päivässä (yleensä yöllä) pullollisen maito allergikoille tarkoitettua vastiketta. Etenkin Amelia huutaa vatsakipuja, jos antaa mitään muuta (tai mä syön maitotuotteita)
  • Olivia on ottanut tutin heti alusta asti, Amelia ei ensimmäisenä kuukautena kertaakaan. Reaktiona on vain kakomista ja yökkimistä :D
  • Tytöt ei elä täysin samassa rytmissä, enkä siihen ole pyrkinyt kotona, mutta kumpikin nukkuu pidemmät pätkät aamuyöstä pitkälle iltapäivään muutamalla syötöllä. Sen jälkeen tytöt hengaillee enemmän ja tykkää nyt jo vähän katsella ympärilleen ja seurailla mitä tapahtuu. Kumpikin rakastaa olla sylissä ja nukkua mahallaan kenen tahansa rintakehällä. Pidempiä unia tyypit nukkuu hyvin omissa matkavaunuissa ja huonoiten nukkuu omassa sängyssä :D Kumpikaan ei varsinaisesti kaipaa toista siihen viereen, joka helpottaa elämää kun osaavat nukkua yhdessä ja erikseen :)
  • Tytöt kävi ensimmäistä kertaa suihkussa vuorotellen mun kanssa, rauhoittui ihanasti vedessä ollessa ja viihtyi hyvin vessassa sitterissä suihkua kuunnellen. Tyypit rakastavat lämmintä vettä rauhoittuvat aina pyllypesujenkin aikana.
  • Kumpaakaan ei uskalla jättää sohvan tai sängyn reunalla, koska jaksavat jo hyvin nostaa päätään ja heilauttaa sitä semmosella voimalla, että pystyy kierähtämään selältään ympäri. Tätä ollaan ihmetelty, miten ovat niin vahvoja, mutta muistan kyllä että Benjamin oli ihan samanlainen syntymästä asti myös!

Amelia Hope & Olivia Rose

I thought it would be fun to make a monthly recap on the girls in the blog to see how they grow and develop and write down the little things they’ve done during that month. So here is the list from girls first month of life :) 

  • Both reached the 3 kg weight and are 49 cm tall. Amelia can still use 44cm size bodysuits but uses 50cm in pants. Olivia uses all clothes in size 50cm. 
  • Both eat every few hours and directly from the breast. Both also have usually one bottle of milk free formula (and mostly at night) daily. Especially Amelia would scream in pain if we give any other formula or if I even eat any dairy.
  • Olivia has had pacifier since birth but Amelia never. She only gags and looks like she’d want to vomit when you try to put one in her mouth :D
  • Girls don’t have the same daily rhythm and I haven’t aimed for that at home either. Both sleep long from early morning until after noon with few feeds in between. After that both hang out a bit more and like to look around what is happening. Both love to be held and love to sleep on their tummy on anyones chest. For the longer sleeps they usually stay in their strollers where they sleep fairly good and they hate to sleep in their bed :D Neither necessarily need the other to sleep with but it does make life easier that they can sleep together and separately. 
  • Girls had their first showers with me and both enjoyed it. They love the calming sound of shower and they enjoy warm water. They always calm down when you wash their butt with warm water during diaper change.
  • Neither can be left anywhere near the edge of a bed or sofa. Both have strong necks and can lift and turn their heads and sometimes they do it with such a speed they can swing from their back to their side and from there to their tummy. We have been really surprise how strong their bodies already are but I do remember Benny being the same as a baby!

HI AND BYE NOVEMBER

Processed with VSCO with f2 preset

Viimeiset vajaa kaksi kuukautta ja etenkin marraskuu kyllä ihan hujahti vain ohi. Lokakuun lopussa aika tuntui matelevan ja tuntui, että olen ainakin ikuisesti raskaana. Raskauden loppu, kun ei tiedä milloin tytöt syntyy, oli mulle todella levotonta aikaa ja olisin vain halunnut maagisesti etukäteen tietää päivän, jolloin tavataan meidän vauvat.

Kun vauvat sitten marraskuun alussa syntyi ja vietettiin kaksi viikkoa kahdessa eri sairaalassa, aika todella vain hujahti ohi. Päiviä rytmitti vain tyttöjen syöttäminen ja mulla maidon pumppaaminen ja tietty ihmettely milloin asiat kääntyy parempaan päin. Kun lopulta pääsimme kotiin oli taas yhden shokin aika, kun uusi arki alkoi ja etenkin nukkuminen jäi jonnekin hamaan menneisyyteen. Ettei marraskuu olisi mennyt ihan vain sohvannurkassa pesimiseksi oli meillä tietysti myös Benin 4v. synttärit. Onneksi olin ennakoinut ja ostanut lahjat ennen tyttöjen syntymää niin ei tarvinnut juosta kaupoilla vastasyntyneiden kanssa :D

Nyt joulukuun puolella voi jo sanoa, että tyttöjen vähän kasvettua ja minun totuttua tähän uuteen arkeen alkaa elämä olla jo oikeastaan todella ihanaa, vaikkakin edelleen todella rankkaa. Kolmen lapsen kanssa jojoilu ei ole helppoa ja vaikka mulla onkin apua tarjolla, olen myös kaikkien lasten kanssa paljon ihan yksin. Mutta en todellakaan valita, sillä tämä on niin lyhyt hetki kun tyypit on ihan pikkusia, joten muistuttelen itseäni nauttimaan (lähes) joka päivästä <3

The past two months and especially November just flew by. During the end of October I felt like time has stopped and I will be pregnant forever. The end of pregnancy (both times!) is not my favourite time of my life. When you can’t tell when the babies are going to be born and can’t plan or mentally really prepare for a certain date, it’s frustrating for me.

When the girls finally came at the start of November and we spent two full weeks in two different hospital, time went by so fast. All I was focused on was feeding and pumping and wondering when things will get easier for us. When we finally got to go home it was time for a new shock in a form of new routines and waving good bye to ever sleeping again :D We also had Benny’s 4th birthday in November! Thankfully I was well prepared and had bought his present before the girls were born so there was no need to go toy shopping with newborn twins tagging along :D

Now that we’re finally in December and the girls have grown a little I can say I’ve slowly gotten in to this new routine of ours. Life I starting to feel amazing but still oh so tiring. It’s not easy to balance between three kids and even though I have help around I still spent a lot of time just by myself with the kiddos. By I’ not complaining, since I know it’s just a blink of an eye and the kids are bigger so I’m telling myself daily to enjoy these days <3

c545d30e-474f-4329-a96a-44fcff9839b0

yay, we’re six days old here!

ONE VAN LIFE SUNDAY

* English below  *

4:30 Ensimmäinen herätys. Ben nukahti eilen jo kello 17 ja päätti herätä nyt ja herättää mut kevyesti töikkimällä kylkeen ja kuiskaamalla “mamaaa wake uuup”. Annan sille puhelimen käteen ja käännän itse kylkeä. Meillä ei ruutuaikaa rajoiteta tähän aikaan aamuyöstä :D

5:30 Ben pyytää aamupalaa, joten pyöritään hetki sängyssä halien ja jutellen, kunnes noustaan.

6:00 Ben haluaa katsoa Captain Underpantsiä Netflixistä samalla jugurttia ja mysliä syöden. Itse avaan tietokoneen ja käyn töiden kimppuun.

7:30 Laitan läppärin kiinni ja alan siivoomaan sekä pakkaamaan pakua, että päästäisiin lähtemään kohti Koh Changia. Ben haluaa mennä potkupyörällä pitkin naapuruston katuja vanhemman mummun perässä ja saa hermoromahduksen, kun mummu polkee niin lujaa, ettei perässä pysyisi kuin autolla.

9:00 Paku on pakattu ja matka alkaa. Pysähdytään kerran tankaamaan ja kerran syömään. Saan vihdoin kauan haaveilemani Burger Kingin vegeaterian! Nyt voin tyytyväisenä jättää Bangkokin taakseni taas hetkeksi.

13:00 Ajetaan mutkaan ja piparilattikko leviää lattialle. Ben katsoo pipareita ja sanoo “shit… saatana”. Heti kun naurultani pystyn, päätetään tehdä pikkurilli lupaus ja sovitaan ettei kumpikaan meistä enää käytä noita sanoja.

15:15 Saavutaan Laem Ngopiin lauttasatamaan ja päästään heti lauttaan. Sam aiheuttaa mulle älyttömän sydänkohtauksen lähtemällä lautasta hakemaan ruokaa ja joutuu todella juoksemaan, että kerkeää jo hitaasti kulkusiltaa nostavan lauttaan kyytiin. 

17:00 Ollaan vihdoin pakun kanssa parkissa ja päästään hetkeksi rentoutumaan Pajamasin altaalle.

18:30 Lähdetään mopolla kiertelemään tuttuja paikkoja ja tuntia myöhemmin Samillä on työpaikka! Taidetaan siis pysyä täällä päin muutama kuukausi, mikäs siinä!

22:00 Ben nukahti mopoon jo pari tuntia aikasemmin, joten pysähdyttiin hyvän ystävän tatuointi liikkeessä ja baarissa, mutta tässä vaiheessa ollaan jo niin poikki, että jatketaan matkaa pakuun ja nukkumaan. Olipa yksi seikkailuiden ja ihmeellisten käänteiden päivä!

4:30 First wake up. Ben passed out last night already at 5 pm so he wakes up now and tries to wake me up by poking me and saying “mamaaa wake uuup”. I give him my phone and continue sleeping. There is no restrictions on screen time at this time of the night :D

5:30 Ben asks for breakfast so we roll around in the bed for a while cuddling and talking until we get up.

6:00 Ben wants to watch Captain Underpants from Netflix while eating his yoghurt with muesli. I open my laptop and start working.

7:30 I close my laptop and start cleaning and packing the van so we can start our trip to Ko Chang. Ben wants to go around the neighborhood with his kick bike. He keeps following this older grandma but she is going so fast that Benny cant keep up and he has a full on meltdown.

9:00 Van is packed so we can start the journey. We stop once for gas and once for Burger King’s vegetarian meal. Now I’m ready to move on from Bangkok!

13:00 We drive in to a curve and a full box of ginger bread falls on the floor. Benny looks at the ginger bread an goes: “Shit…. Saatana”. As soon as I’m able to stop laughing I made Benny have a pinky promise with me that we both never use those words again.

15:15 We arrive to Laem Ngop ferry point and get to drive directly in to the ferry. Sam gives me a heart attack by getting off the ferry to go buy food. He has to full on sprint back in to the ferry while we are slowly leaving the ferry point!

17:00 We are finally parked in the island and get to go relax by the pool at Pajamas.

18:30 We take our bike out of the van and go drive around and see all our old friends. An hour later it seems like Sam has a job here! So a guess we will be sticking to this island for the next few months, why not?

22:00 Benny fell asleep few hours earlier while on the bike so we stopped at our friends tattoo shop and a bar for a drink. At this time we are already so tired we head back to the van and to bed. What an adventure day we had!

10+1 kysymystä ulkosuomalaiselle

Monien ulkosuomalaisten blogeissa on kiertänyt tämä haaste (yli vuosi sitteen..), johon päätin myös itse vihdoin tarttua näin eilisen itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Vaikka olenkin asunut Thaimaassa yli 8 vuotta, on Suomi silti minulle kotimaani ja paikka jonne on aina ihana palata (vaikka vain hetkeksi).

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Thaimaassa parasta on aurinko ja lämpö, kauniit rannat ja pyynteettömästi auttavat paikalliset. Toki soppaan mahtuu monta mätää omenaa, mutta uskallan näin yleistää.

0809B4E2-5B5D-4C0D-B57A-AEDA984E96B9.jpg

2. Entä ikävintä?

Uhh, tähän voisi tulla pitkäkin lista, koska täällähän ei mikään toimi niin kuin järjestyneessä hyvinvointivaltiossa, mutta ikävintä on ehkä minkälaista kohtelua olen saanut valtionvirastojen toimesta, vaikka olen naimisissa ja minulla on thaimaalainen lapsi. Ymmärrän, etten ikinä ole samalla viivalla paikallisten kanssa, mutta ihmisiä silti voisi kohdella kauniisti.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?

Suomeen ehdottomasti. Helmikuussa ajoitaan koko poppoo olla Suomessa ihan koko kuukausi ja odotan sitä ihan hullunlailla, vaikka siellä kyllä onkin sillon varmaan aika kylmä :D

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Jenkkeihin. Olisi kiva viettää enemmän aikaa mun veljen kanssa ja näyttää Samille ja Benille Floridaa.

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

Vegaanisia juustoja, vihiksiä, oransseja bataatteja, makaroonilaatikkoa, nyhtistortilloja! :D Ei ehkä tavallisia suomalaisia ruokia, mutta ruokia, jota täällä ei tule kovin usein syötyä, jos ikinä!

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

Joo ehdottomasti! Veikkaan, että seuraavan 2-3 vuoden aikana se voisi olla todennäköistä.

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

Songkran eli thaimaalainen uusivuosi. Se kestää kolme päivää ja joka puolella pelataan vesisotaa. Ihsmiset seisovat teiden vierillä ja ampuvat toisiaan vesipyssyillä. Etenkin nyt kun on lapsi, niin en jaksa odottaa, että Ben vähän kasvaa ja pääsee ottamaan siihen osaa :)

44ED0ECE-790E-417E-8766-DB00A2AC6A39.jpg

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

Olin vain 19-vuotias, kun muutin pois Suomesta, joten en kokenut mitään super vaikeaksi. Ehkä olin niin nuori ja naiivi :D Mutta nyt kun mietin niin varmaan kavereiden ja perheen jättäminen, uuden maan paperiasiat ja se, etten puhunut paikallista kieltä yhtään.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

En. Palloteltiin ajatusta, että muutettaisiin Balille, mutta se sitten jäi. Kulttuurillisesti ja byrokraattisesti, meille on helpointa olla Thaimaassa tai Suomessa. Tai ehkä voitaisiin muuttaa Havajille, mutta sekin olisi aika paperisota :D

10. Mikä oli vuoden 2018 mieleenjäävin hetki?

Varmaan eilinen lähtö Phuketista. Vaikka vain istuttiin autoon ja ajettiin pois, se tuntui todella suurelta, mutta oikealta, askeleelta kohti jotain ihan muuta.

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Nyt kun lähdettiin Phuketista, ollaan matkalla Ranongin ulkopuolella oleville saarille Koh Chang Noille ja Koh Phayamille. Näin kahden jälkeen ajetaan varmaankin Chonburin ja Prachuap Khiri Khanin kautta Bangkokiin jouluksi ja uudeksivuodeksi.

Jos sieltä löytyy enää yhtäkään ulkosuomalaista, joka tähän ei ole ottanut osaa niin tehkää se. Ja linkatkaa vastuaksenne mulle niin pääsen myös lukemaan!