THE BIRTH OF OUR TWINS

English below ~

Kaksoset ei paljoa varoitellut tulemistaan, muuten kun reilu kaksi viikkoa kestäneillä todella epäsäännöllisillä supistuksilla. Niin epäsäännöllisillä, että lääkäri jo varasi meille käynnistysajan, koska kukaan ei uskonut, että mun satunnaiset supistelut saisi mitään muuta aikaan kuin ärsytystä. Olimme todella väärässä :D

Marraskuun 6. päivä oli kontrollikäynti Naistenklinikalla, jossa taas ultrattiin ja tutkittiin tyttöjen vointia ja kokoja. Olin niin väsynyt jatkuviin supisteluihin, jotka ei johtaneet mihinkään, että sovittiin käynnistys kahden viikon päähän. Lääkäri kyllä totesi tutkimuksen päätteeksi, että olen jo 3cm auki ja kanavaa on vain sentin verran jäljellä, mutta ei kumpikaan meistä ajatellut siitä sen enempää. Olihan mulla hiljalleen lyhentynyt kanava viikkojen supisteluiden kanssa, mutta mitään sen suurempaa ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Lähdin sairaalasta hakemaan Beniä koulusta ja tultiin kotiin. Istuttiin Benin kanssa sohvalla, kateltiin telkkari ja Ben kiipeili mun päällä ja tuuppi mahaa. Kerkesin sille muutamaan otteeseen sanoa, ettei töki siskoja, kunnes tunsin YHDEN kovemman supistuksen, joka veti mut polvilleen lattialle. Ja siinä menikin sitten vedet. Siirryin hämmentyneenä vessaan ja mietin, että voiko olla todellista, että vedet meni vai pissasikonhan vaan housuun. Hetken vessassa oltua tajusin, että kyllä ne on vedet jotka sieltä tulee ja soitin sairaalaan. Olin todella hämmentynyt, koska a) Benin kanssa vedet meni vasta salissa ponnistaessa b) en tiennyt kumman vauvan vedet meni c) Ben tuli alasti vessan ovelle ja ilmoitti, että hänen on päästävä just nyt kakalle ja olin tietty kotona hänen kanssa yksin :D Sairaalasta neuvottiin soittamaan itselle kyyti tarkastettavaksi ja lapselle hoitaja, joten seuraava puhelu olikin mun äidille. Tässä vaiheessa kello oli 17:30 ja reilu tuntia myöhemmin olinkin jo Naistenklinikalla.

Itse synnytys kesti vain 3 tuntia vesien menosta A vauvan (Olivian) syntymään. B vauva (Amelia) tuli hienosti puolen tunnin päästä perässä vaikka olikin vähän siskoa pienempi ja ennen kääntymistä poikittain kyydissä. Amelialla oli myös napanuora kaulan ympäri, mutta mun mahtava kätilö osasi auttaa tytön ulos “sukeltamalla” napanuoran läpi, joten kaikki meni paremmin kuin hyvin. Näin jälkikäteen on siis helppo iloita täydellisesti onnistuneesta synnytyksestä, vaikka siinä tilanteessa kun Olivia oli syntynyt ja Amelia piti vielä ponnistaa, anelin lääkäriä viemään mut sektioon :D Kaikki jotka on synnyttäneet tietää miltä se tuntuu, ja se että joudut tekemään sen heti perään uudestaan on henkisesti todella vaikeata. Kroppa huutaa, että ponnista se toinenkin nyt ulos, mutta pään sisällä mietit “älä nyt hullu uudestaan tota tee” :D

Kaikki meni lopulta niin äkkiä, että Sam kerkesi just ja just Triplasta Naistenklinikalle, kerkesi laittaa mulle Bob Marleyn soittolistan pyörimään ja itse menin koko synnytyksen ilokaasua lukuunottamatta täysin luomuna.

Olivia Rose syntyi 6. marraskuuta 20:24 ja oli 2650g / 46cm

Amelia Hope syntyi 6. marraskuuta 20:53 ja oli 2402g / 45cm

***

The twins did not warn me much when they decided to be born. Well I did have contractions on and off for few weeks, but those were so inconsistent that my doctor had booked me a time for induction as even she didn’t believe the girls would come out otherwise. We were oh so wrong :D

On November 6th I had control ultrasound at the hospital where they checked girls health and size. I was so tired of having those contractions on and off that we booked the induction date so I had a backup in my mind when this would end. At the end of the check up the doctor did say that I was 3cm open and had just 1cm of cervix left but neither of us thought much about it. My cervix had gotten shorter thorough out the weeks of contraction but nothing more had happened. 

I left the hospital to pick up Benny from school and we came home. We were watching tv, Benny was climbing all over me and kept pushing the belly. I told him to stop poking the girls until I felt ONE strong contraction that got me down to my knees on the floor. And then my water broke. I was so confused as if I just peed myself or what happened and while in the toilet wondering what is going on, Benny shows up at the toilet door, butt naked telling me he needs to poop now :D Welcome to the life with all these kids! So I let Benny in, called my hospital and called my mom to come get Benny and give me a ride. I was still confused what happened since with Benny my water broke while pushing him out and I also didn’t know which baby’s water broke as they both were in their own “waterbags”. This all happened 17.30 and about an hour late I was at the hospital.

The whole labour from water breaking to Baby A (Olivia) being born took only 3 hours. Baby B (Amelia) was born just half hour after Olivia and she was a little smaller and side ways in my belly until being turned head down for pushing. Amelia also had the umbilical cord around her neck but my amazing midwife knew how to hold it out as a big loop so she could come through it. Everything went amazingly and now afterwards it’s easy to be happy about the prefect labour. Even thought in the moment when I had pushed out one baby and had another one coming I was begging for c-section :D It’s a real mind f*ck when your body screams “push it out!” and in your head you think “don’t you dare to do that again!” :D

Everything went so fast in the end that Sam barely made it to the hospital from his work (just 2 kilometers away!) and he had time to put Bob Marley playlist on while I went the whole labour without any pain relief apart from laughing gas.

Olivia Rose was born 6th November 20:24 and was 2650g / 46cm

Amelia Hope was born 6th November 20:53 and was 2402g / 45cm

BENJAMIN IS 2!

Niin ne kaksi vuotta vain hujahti ohi ihan silmänräpäyksessä ja nyt meillä asustaa jo puhua pälpättävä pieni poika. Tuntuu todella uskomattomalta, miten äkkiä viimeinen vuosi on mennyt. Tuntuu kuin se olisi ollut ihan pieni hetki sitten kun vietettiin Benin ekoja synttäreitä ja muutettiin heti perään Phuketiin, mutta niin siitäkin on jo vuosi kulunut. Kurkkasin viime vuotiseen synttäripostaukseen ja ajattelin tehdä tähän samanlaisen listauksen asioita mitä meillä on opittu ja koettu viimeisen vuoden aikana:

  • Nyt meillä siis jo puhutaan, ei moniakaan sanoja, mutta joka viikko (välillä joka päivä!) kyllä jotain uutta. Benjamin ymmärtää todella hyvin Suomea, Englantia ja Thaita, mutta puhuu vain ja ainoastaan Englantia. Se on meille ihan ok, ymmärretäänpähän kumpikin missä mennään.
  • Lempparein juttu on kun kysellään Beniltä eri asioita. Lähes aina vastaukseksi tulee päättäväisesti: NO! :D Mennäänkö rannalle? NO. Mennäänkö kauppaan? NO. Haluatko syödä jotain? NO. Ehkä se tässä lähiaikoina oppii myös sanomaan YES…
  • Benjamin ei ole mikään hirmu syömäri (toisin kuin vauvana) ja mieliherkut vaihtuu, jos ei päivittäin, niin viikoittain. Mutta niin vahvasti aasialainen tyyppi kuitenkin on, että riisi herralle kelpaa aina. Ja ranskalaiset hehe..
  • Viime vuoden jälkeen ei olla matkusteltu paljoakaan, mutta pari reissua Bangkokiin tuli tehtyä, yksi reissu Suomeen ja uutena kohteena Benille (ja Samille) käytiin Ko Lantalla.
  • Benin lemppareimmat puistopuuhat on ehdottomasti ollut keinuminen, liukumäen lasku ja potkupyöräily, vaikkei jalat ihan kunnolla yletäkään maahan pyöräillessä. Yritys on kuitenkin kova! Ja sisäleikkipuistossa taattua huvia on “uida” pallomeressä :D
  • Benillä on uidessa käsikellukkeet ja kelluttava osa, joka menee myös rinnan ympäri. Se päällä tyyppi uiskentelee jo hienosti ihan itsekseen ja hyppii myös altaanreunalta veteen. Pieni sukellus ja vesi kasvoilla ei meidän vesihirmua tunnu haittaavan!
  • Ben on näin 2 vuotiaana noin 14 kiloa painava ja 88cm pitkä. Isompia vaatteita saa ostaa aika jatkuvalla syötöllä ja tää kasvu ei kyllä näytä mitään hidastumisen merkkejä. Iso tyyppi isolla sydämmellä <3

Photo 15-11-17 17 38 35

And so has the two years passed and now we live with non stop talking toddler. Feels so crazy has fast the past year has gone. It truly feels like his first birthday was last month and then we moved to Phuket, but nope, it was all a year ago. I read through my post from last year and though I might as well make a similar list of things we have learned and experienced with Ben in the past year:

  • Now we have a child that talks, still not that many words, but weekly (if not daily!) something new. Ben understand Finnish, English and Thai perfectly but only speaks English. We’re fine with that, at least all of us can understand him hahah
  • My favourite thing to do is ask Ben questions and to everything he answers intense NO. “Do you want yo eat?” NO. “Do you want to go to the beach?” NO. “Do you wanna go shopping?” NO.  Maybe one day he will learn to say YES also :D
  • Ben is not too great eater (like he was when he was a baby haha) and his favourite foods seem to change if not daily then weekly. But he is definitely an Asian person and always loves his rice. And french fries haha
  • Since last year we haven’t travelled much, but we did get to do few trips to Bangkok, a summer time trip to Finland and as a new destination to Ben (and Sam) we went to Ko Lanta.
  • Ben’s favourite activities at park are swinging, going down any slides and going around with his kick bike, even though his feet can just barely touch the ground. But he is trying so hard! At indoor playgrounds he loooves to “swim” in the ball pit!
  • When we go swimming Ben wears his arm floaties and it has a floating part that goes around his chest as well. With this he happily swims around all on his own and jumps in from the side of the pool. Little dive and water on his face don’t upset out water monster at all!
  • Now that he is two years old he is about 14 kilos and 88 cm tall. I feel like I’m being him bigger clothes every week and the speed he is growing don’t seem to be slowing down at all. Big boy with a big heart <3

Forgotten Birthday

Blogin synttäri taas tuli ja meni ja minä tapani mukaan unohdin koko asian :D Montakohan kertaa oon tän asian tiimoilta ollut myöhässä, ehkä joka vuosi? Nyt Sunset & Fridays on tosiaan jo 7 kokonaista vuotta ollut pystyssä ja sitä ennen pidin salasanan takana ollutta blogia 3 vuotta. Siis 10 vuotta on tullu jo bloggailtua, ihan hullua! On kyllä niin siistiä, että on paikka mistä voi kurkkia mitä on tullut tehtyä vuosia sitten ja vaikka en usein bloggailekaan tai tänne ihan kaikkea kirjaa ylös, niin on täällä silti tosi paljon muistoja. Enkä varmasti muistaisi puoliakaan näistä tarinoista ja jorinoista, jos en niitä tänne olisi joskus kirjannut. Tai ottanut puoliakaan kaikista kuvista, mitä on tänne tullut laitettua!

Bloggaus on myös ollut mun elämässäni pisin säännöllisesti jatkunut harrastus ja työ. Yhtä pitkään tai pidempään olen tainnut sitoutua vain koulutukseeni ja ratsastus harrastukseen, jotka kummatkin on kylläkin jo päättyneet. Paitsi ehkä koulu, sinne saatan vielä hakea tässä kevään aikana :)

Onnea siis blogilleni, taputan itseäni olalle ja totean, että: “Great job!”. Tuntuu hyvältä että on nähnyt sen vaivan tänne kirjoitella, koska täällä kaikki muistot on (lähes) ikuisesti luettavissa :)

kata_beach_phuket

My blogs birthday came and went before I even realized it. I wonder how many years it’s been since I was on time with this. Probably never! Now Sunset & Fridays is 7 years old and before starting this blog I had another hidden blog for three years. This means I’ve been blogging now for 10 years, so crazy! It is so super cool that I have this space where I can go back in time and see what I’ve been through in the past years. I know I don’t blog super often but I still do have a lot of memories written down here. I probably wouldn’t remember half of these things (or never took half of the photos) I have here if it wasn’t for this blog.

Blogging has also been the longest commitment I’ve had in my life if you don’t count education and my horse riding hobby. And both of those are not part of my life anymore, unless I get accepted for my masters this year :)

So congratulation to my blog, I give a good tap on my own shoulder and reminds myself what great job I’ve done with S&F. Feels great to have this space where I can have my memories (almost) permanently to go back to!

Benny’s Birthday Bash

img_0253-1img_0233-1img_0236-1img_9746-1img_9766-1img_9735-1img_0280-1img_0278-1img_9851-1img_9860-1img_9857-1img_9905-1img_9883-1

Näin muuttohässäkän keskellä päätettiin viettää Benjaminin ensimmäisiä synttäreitä pari viikkoa etukäteen. Innostuttiin vähän kutsumaan ihmisiä (reilu 50, hups) ja jännitinkin ihan hulluna kekkereiden järjestämistä. Tykkään järjestää kaikkia häppeninkejä, mutta jännitän aina sitä jos unohdan jotain tai jos ihmiset ei viihdy. Onneksi kaikki meni paremmin kuin hyvin ja kaikilla tuntui olevan tosi hauskaa. Benjamin oli ihan onnessaan kaikista vieraista ja muutamasta vauva kaverista, jotka pääsivät paikalle myös. Tilasin etukäteen vegaanisen suklaa-banaani kakun ja se oli aivan super hyvää! Benille se näytti myös uppoovan tosi hyvin ja vetikin sen lisäksi myös nachoja, poppareita ja kookos palloja :-D Onneksi kaikki herkut oli suht terveellisiä (ei kermavaahtoa tai mitään karkkeja) niin Ben sai myös maistella kaikkea ja onnistui silti välttymään vatsanväänteiltä! winning! Kaiken kaikkiaan oli todella onnistuneet ensimmäiset synttärit ja oli kyllä huippu hauskaa nähdä kaikki kavereita ennen muuttoa :-)

ps. Olin hurja ja join synttäreillä lasin (en edes pulloa!) viiniä ja seuraavana aamuna oli pää kipeä. Ensi kerralla mulle vaan niitä lasten limuja.

In the middle of all the moving, we were celebrating Benjamin’s birthday few weeks early. We got little carried away when inviting people (55 invited oops) and I was so nervous about organising everything. I do like to organise all happening but I always stress out if I forget something or if people won’t enjoy the party at all. Thank goodness it all went perfectly and everyone seemed to have great time. Benjamin was so excited to see so many people and the babies that came as well! I ordered a vegan chocolate banana cake for Benny and it was so good. Benny loved it as he also did with nachos, popcorn and coconut bites :-D Luckily all the snacks were fairly healthy (no whipped cream or candy) so Benny could try out everything and were still able to avoid getting tummy ache. Over all it was super success as a first birthday party and it was so great to see everyone before our move to Phuket :-)

Thank you so much for everyone who came!!

ps. I went all wild and had a glass (not even bottle!) of wine and damn the headache next day. Next time I’ll stick with the kids sodas.

Photos Naz Brown

B I R T H D A Y B E N J A M I N

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Benjamin täytti eilen täydet 1 vee. Siis jo ihan kokonaisen vuoden. Aivan ällistyttävää miten siitä “pienestä” pallerosta on kasvanut jo touhukas leikki-ikäinen. Ja nyyh se vauva-aika oli todella todella lyhyt. Alussa se tuntui kestävän ikuisuuden ja nyt sitä vaan katselee vanhoja kuvia ja videoita ihmetellen (itkien haha) minne se mun vauva katosi? Yhdessä vuodessa Benjamin on muunmuassa oppinut ja kokenut vastaavaa:

Oppinut konttaamaan noin puoli vuotiaana, noussut seisomaan 7,5 kuukautta vanhan ja ottanut ensimmäiset askeleet ilman tukea päivää vaille kymmenkuisena. Nyt tyyppi jo juoksee ja yrittää hyppiä tasajalkaa :-D

Saanut viisi hammasta

Aloittanut uimakoulun 4 kuukautta vanhana ja oppinut sukeltamaan ja pärskimään eteen päin veden alla

Lentänyt 9 lentoa (ja kymmenes on edessä jo nyt torstaina!)

Käynyt Ko Sametilla, Ko Changilla, Chiang Maissa, Phuketissa, Kuala Lumpurissa ja Suomessa

Rakastaa leikkiä piilosta ja piiloutuukin sujuvasti verhojen taakse tai peiton alle

Potkii jalkapalloa sujuvasti ja onkin meidän silmissä ihan valioliigaan valmis

Rakastaa kiipeillä ihan joka paikkaan (eikä omaa minkäälaista itsesuojeluvaistoa :-D)

On se aikamoinen tyyppi <3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Benjamin had his first birthday yesterday. He is a full one year old. So unbelievable how in one short year he went from that little bundle to this running terror toddler! And the baby time was so short! While at it, it did feel like its lasting forever but now looking back old pictures and videos (while crying hahah) I do admit it was such a short period of time. During the first year of Benny’s life he has learned and experiences the following:

Learned to crawl at 6 month old, started standing up at 7,5 month old and took his first steps day before turning 10 months old. Now he is running around and learning how to jump :-D

Got five teeth

Started swimming school at 4 month old and can now dive and splash around

Has flown now 9 flights (and 10th flight will be on this Thursday!)

Been at Ko Samet, Ko Chang, Phuket, Chiang Mai, Kuala Lumpur and Finland

Loves to play hide and seek and will hide behind the curtains or under the blanket

He is already kicking football and in our eyes he is ready for premier league

Climbs up anywhere he cans and has no instinct for self-protection

<3

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

shirt and shorts H&M shoes Vans

ps. Benjamin selkeästi päätti eilen illalla, että vaan pikku vauvat heräilee öisin ja hän jo vuoden vanhana nukkuu nyt läpi yön. Ainoa ongelmahan tässä on nyt se, että mä edelleen herään sen muutaman tunnin välein vaan toteamaan, että Benjamin edelleen nukkuu :-D Millonkohan mä opin taas nukkumaan läpi yön?

ps. Benjamin clearly decided last night that now he is old enough to sleep thorough the nights. The only problem is that I still keep waking up every few hours just to realises that Benny is sleeping :-D I wonder when will I relearn to sleep though the night..

6th Blogiverssary!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein unohtui tässä tohinassa tämän blogin synttärit! SaF ei enää olekaan mikään pikku vauva vaan jo ihan 6 vuotias eskarilainen, huh heijaa kun aika kuluu!

Aloitin tosiaan Sunset & Fridaysin kun olin hakemassa Bangkok Universityyn ja ajattelin, että olisi kiva kirjoittaa julkista blogia (olin 4 vuotta kirjoittanut salasanan takana olevaa blogia, 10 vuotta bloggausta siis takana, huh!) hausta valmistumiseen ja elämästä näiden välillä. Sitä valmistumista edelleen odotellaan (hehe) kun on tullut muutamia mutkia matkaan, vaikkakin kaikki niistä hyviä sellaisia. Parhain mutka matkassa oli tietenkin Ben ;-)

En tiedä olenko ikinä kertonut mistä tämän blogin nimi edes tulee? Ehkä nyt olisikin hyvä kertoa se tarina! Sunset and Fridays on siis yhdistelmä kahdesta mun kuuden vuoden takaisista lemppareista, auringonlaskuista ja perjantaista. Olin tullut reppureissulta Thaimaasta ja pohdin blogin perustamista ja nimiä ja mietin mikä kuvaisi hyvin asioita, joista pidän yli kaiken. Thaimaassa ollessa auringonlaskut oli mulle lievä pakkomielle ja mut löysikin aina rannalta hengailemasta aurigonlaskujen aikaan. Sunset tulee siis siitä. Perjantai oli aikasemmin mulle tietynlainen kuvastus siitä, että sillon alkaa “vapaus” eli viikonloppu, mutta nyt perjantai on saanut täysin uuden merkityksen. Perjantai oli päivä kun Ben syntyi ja onkin mun mielestä älytön sattuma, että näin kävi. Nyt kun blogissa on Ben ja mamma aiheet paljon mukana on nimi edelleen tavallansa hyvin sopiva. Näin siis syntyi ja kehittyi nimi Sunset and Fridays. Oon muutamia kertoja miettinyt nimen vaihtoa, mutta olen jotenkin niin kasvanut kiinni tähän nimeen ja en ehkä osaisi kuvitella mitään toista nimeä blogille :-)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

So much has been going on that I almost completely forgot my blogs birthday! SaF is no longer a baby but more like a 6 year old pre school kid, oh how time flies!

I started Sunset & Fridays when I was applying to Bangkok University and thought it would be fun to document university life and everything that was going to happen during and after that. After that haven’t happened yet since I’m still waiting to graduate hehe but so much has happened nevertheless! I blogged before also for 4 years (so now already 10 years of blogging behind, wow) but never publicly so Sunset & Fridays was my first public blog.

I don’t think I’ve ever told the story where this blogs name actually comes from? Maybe now would be a great time to reveal that story! Sunset and Fridays is the combination of two of my favourites from six years ago, and still today. I’ve always loved sunsets and especially when I was backpacking in Thailand I used to spend every evening at the beach watching the prettiest sunsets I’ve seen in my life. So when I was thinking of a blog name, sunset was something I wanted to be a part of it. I used to feel like Friday equals freedom as it’s the start of the weekend, but now the Friday has a new meaning since Ben was born on a Friday. It was such a funny coincidence and made me really like my blogs name even more. Almost like my blog is actually growing and changing with me. This is how I ended up with the name Sunset and Fridays. I have few times thought to change the name but after all I think I can’t imagine this blog having any other name :-)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Photos / Kuvat Naz Brown

Third of a year

12896310_10206031519522789_780964133_o-112903725_10206031519282783_1488853053_o-1

Kolmas osa vuotta elettynä ja koon puolesta meillä on enemminkin taapero kuin vauva :D Benjamin on kasvanut aivan naurettavan nopeasti ja jopa lääkäri pari päivää sitten totesi, että on kyllä älyttömän kokoinen nelikuinen. Olen tietysti googletellut, että onko Ben muka nyt niin iso ja vaikuttaa ihan normaali kokoiselta suomalaiselta vauvalta. Thai vauvaksi on siis aivan jättiläinen ja tutun 6 kuukautinen poika onkin reilu kilon Beniä pienenmpi hehe. Monet myös ei meinaa millään uskoa, että joo ihan tissimaidolla on meidän poika lihotettu tähän kokoon. Nyt tosin sai 4 kuukautis synttäreillä maistaa mangoa ja oi mikä herkku! Seuraavalla syötöllä tuli itku kun ei saatu lisää sitä super tuoretta ja makeaa mangoa haha.

Vaikka Ben onkin todella iso (melkein 9 kiloa ja 67 senttiä) on hän silti vielä todella vauva. Ben kääntyilee selältä kyljelleen ja mahalta selälleen, potkii mahallaan vauhtia, muttei liiku mihinkään, imee sormiaan ja kuolaa, muttei ymmärrä miten tutti toimii, juttelee missä vaan milloin vaan ja huutonauraa kun säikähtää tai jos näkee äitin tai isin peilistä, eikä vierasta ketään, mutta väsyneenä kelpaa vain äitin syli ja höpöttelyt. Ihan vauva siis meidän Benkku vielä on vaikka sylissä tuudittelu alkaakin jo käydä salitreenistä ;)

// One third of a year lived and from the size of Ben you would think we have a toddler not a baby :D Benjamin has grown ridiculously fast and even a doctor told us few days ago that Ben is huge for a four month old. I have of course googled if he is all normal and he seems to be perfectly normal size for a Finnish baby. For being half Thai he is huge and our friends six month old is more than a kilo lighter than Ben haha. Many can’t believe that he is only breastfed until now. For his 4 month birthday he got to taste a bit of mango and he loved it. Oh god how he died the next feeding when he didn’t get more of that super sweet and ripe mango haha.

Even though Ben is huge (almost 9 kilos and 67 centimetres) he is still such a baby. He turns from his back to the side and from his tummy to his back, he kicks hard and fast while laying on his back but moves nowhere, he sucks his fingers and drools everywhere but has no idea how pacifier works, he talks to everyone and everywhere and dies laughing if he gets startled or sees mom or dad in the mirror, he is not shy with strangers but when he is tired he can only be held by mommy. So yea our Ben is still a baby even though rocking him to sleep starts to feel like a weigh lifting workout ;) 

Kuvat/Photos Naz Brown