BABY MUST HAVES (0-6 months)

Olisipa tällainen lista ollut käsillä kun aloin odottaa Beniä (tai tyttöjä!), josta olisin voinut kerätä ideoita mitä itse olisin saattanut tarvita vauva-aikana. Etenkin kun odotin Beniä en osannut yhtään ajatella minkälaisia tilanteita meillä vielä tulisi eteen ja miten niihin varautua. Monet näistä voi tietty hankkia vasta vauvan synnyttyä, jos kokee, että ne helpottaa arkea, mutta itse henkilökohtaisesti olen tykännyt hankkia kaiken mahdollisen etukäteen, ettei tarvitse väsyneenä vauvan kanssa miettiä mistä ja miten jonkin tuotteen saisi. Olen myös hankkinut lähes kaiken käytettynä ja suosittelenkin suuresti tutkimaan mitä voisi löytää kierrätyskeskuksesta, fidasta, torista tai vaikka Facebook-kirpputoreilta. Tulee todella paljon halvemmaksi ja usein kaikki pikkuvauva-ajan tarvikkeet on todella hyvässä kunnossa käytettyinä, koska niiden käyttöikä on niin lyhyt. Näin myös jos on etukäteen hankkinut kaikenlaista mitä ei välttämättä tarvitsekaan, ei se ole ollut suuri menetys, kun tavarat voi myös taas myydä eteenpäin kunnosta riippuen tietenkin.

I wish there was a list like this when I was pregnant with Benny (or the girls!) so I could have ticked off the things that I felt I needed, or get ideas what I might need for different upcoming situations. Especially when I was expecting Benny, I had no idea what kind of situations I’m going to face and how to prepare for those. Many of these you can even get after the baby is born, if you feel like it could help the daily life, but I personally have always been so tired right after birth that I’ve been happy to have already everything possible in hand. In Finland it’s also super easy to find everything second hand (and it’s so much better to recycle anyways), so to buy something that you might not use won’t break the bank, when you can later then sell it forward again. Also a lot of these you won’t use for more than few weeks, so even if you buy it new, it will be in great condition afterwards to sell (or give if you can!) to someone else :)

kollaasi1

For sleeping: Swaddle up / travel cot emma For chill: babynest / Baby Björn sitter / playmat / newborn seat tripptrappAntilop- highchair

Kunpa olisin tiennyt tästä Swaddle Up -pussista kun Ben oli vastasyntynyt. Tyyppi oli mitä surkein nukkuja ja aina herätteli itsensä käsien heiluttelulla. Tytöt nukkui näissä muutaman viikon (ja satunnaisesti edelleen) ja nämä kyllä pelasti niin monta yötä meillä.

I wish I had a swaddle up for Benny when he was a newborn since he was the worst sleeper ever and always woke himself up with wiggly hands. Girls slept (and still occasionally do) few weeks in these when they were super tiny and those saved our nights.

Nyt tytöt nukkuu matkasängyssä yhdessä, mutta kuukauden parin päästä siirtyvät omiinsa. Rakastan matkasänkyjä tavallisten pinnasänkyjen sijaan, koska kädet ei jää pinnojen väliin ja niitä on yleisesti ottaen helpompi siirrellä tai pakata reissuille mukaan.

Now they sleep in a travel cot that they can still share, but in a month or so they move to their owns. I love travel cots over normal cots, since there is no spokes to get your hands stuck in and they are easy to pack up and take to hotels, summerhouse or grandparents place.

Jos meillä olisi nyt vain yksi vauva, haluisin unipesän meidän sänkyyn (tai sohvalle, tai mihin vaan). Tytöt kyllä nukkuu välillä myös meidän kanssa, mutta usein nostelen heitä sitten takasin heidän omaan sänkyyn turvaan. Ben nukkui aina meidän kanssa vauvana viikatun peiton päällä ja unipesä olisi ollut todella kätevä, jos olisin silloin semmoisesta tiennyt.

If I’d just have a one baby now I’d get a baby nest to keep in our bed (or couch or where ever) and co sleep. I still co sleep with one of the girls sometimes but often just lift them both from our bed after feed to their bed. Benny slept just between us when he was little and I think I would have slept a little better if he was in a baby nest and not just getting crushed by us directly in our bed :D (I’m kidding okay!)

Sitter ja leikkimatto on mun arkien pelastajat. Saan helposti keinutettua toista samalla kun imetän toista, tai toisen leikkimatolle ihmettelemään kun vaihdan toisen vaippaa. Benillä oli myös sitteri, jossa tyyppi viihtyi todella hyvin kun oli vähän pystymmässä kun vaan lattialla ja näki mitä me hääräiltiin ympärillä. Auttaa myös paljon kun saa lapsen pystympään vaikka syötön jälkeen, ei tule puklut niin helposti kun ilma pääse ylöspäin ja ulos mahasta.

Baby sitters and play mat are a life saver for any parent with twins! I can easily rock one with my foot while feeding another and occasionally I have a minute of no screaming in my house. But even with Benny I liked a sitter. It was so convenient to place him there off my hands and he was a little upright so he could look around and after feed the air would get out of his tummy without baby vomit all over the place :D Benny though did never really enjoy the play mat and from the girls only Amelia does, but still worth every penny in my opinion.

Koska meillä on nyt kolme lasta ja yksi melko villi tapaus, tarvitsen jonnekin korkeammalle minne saan tytöt turvaan ja siihen nämä Stokken Tripp Trapp tuolit newborn-setteineen ovat parhaat. Toivoin jo Benin aikaan, että meillä olisi ollut tämmönen, koska tyyppi halusi olla mukana kaikessa tekemisessä ja sieltä näkee helposti ja on lähellä samalla kun vaikka itse laittaa ruokaa. Itse syöttötuoleiksi ajattelin hankki IKEA Antilop-tuolit, samoin kun Benillä oli, koska ne on niin helppo vain pyyhkäistä tai vesiletkulla pihalla letkuttaa puhtaaksi.

Since I have three kids and one of them is wild, I need somewhere high up I can place the girls off my hands while cooking and they are still safe from their brother. So I got these Stokke Tripp Trapp -high chairs with the newborn seat for our kitchen and these are the best. I wish I had one when Benny was tiny. It’s so fun for the girls to see me all the time and I don’t have to worry of them getting run over :D I wanted to also add here the IKEA Antilop -highchair since that’s the one I had for Benny when he started to sit and eat and I will get those for the girls also, as I find them so easy to rinse clean with just water hose outside or even with wetvipes after messy feed.

kollaasi2

For diaper changes: muslin cloths and towels / ikea changing mat / cloth diapers For newborn eating: avent bottles / nipple shield / breast pump  / manual pump / avent ultra air pacifier / heave pacifier / pacifier clip / breastfeeding pillow

Meijän vaippa-stationilla tärkeimmässä roolissa on harsot röyhtäytystä varten, pikku pyyhkeet vauvan kuivaamiseen sekä IKEAn vaipanvaihtoalusta. Tämä vaipanvaihtoalusta puhallettavilla reunoilla on parhain mitä olen käyttänyt. Se on super helppo vahingon sattuessa pyyhkäistä puhtaaksi ja laittaa sen päälle vain pieni pyyhe tai harso. Thaimaassa meillä ei ollut vaipanvaihtopaikkaa, joten säilytettiin tätä sängyn alla ja nostettiin sieltä sängyn päälle aina vaippaa vaihtaessa. Ei vienyt turhaa tilaa ja sänky säästyi pissavahingoilta :)

For my diaper station I’ve gotten some muslin clothes (used for burping), tiny towels (drying their butts) and IKEA diaper changing mat. That IKEA mat is the best thing ever! I had it with Benny but have now a little different one for girls and I miss that one. It has blow up sides so the baby can’t roll out easily and it’s super easy to just wipe it clean with wetvipes or towel when accidents happen. In Thailand we kept it under our bed and just took it from there on the bed when changing diaper so Benny wouldn’t pee on our bed.

Kestovaippoja en itse tykkää käyttää vastasyntyneillä, mutta muutaman kuukauden iästä eteenpäin koen ne super käteviksi. Ei tarvitse juosta kauppaan hakemaan vaippoja jatkuvasti sekä säästää rahaa ja luontoa, joten ehdottomasti mun mielestä helpompi.

Cloth diapers are something I don’t like to use for newborns since they pee and poo so many times a day, but I do start to use them day time at about 3-4 month age when they won’t poo hundred times a day anymore. I find it so convenient to wash them and save the hassle of going out to buy diapers and it’s also cost efficient and better for the environment. Win-win in my eyes!

Parhaat pullot mitä ollaan kokeiltu sekä Benillä, että tytöillä on ollut nämä Aventin anti-colicit. Maito ei valu pullosta imemättä ja pää muistuttaa nänniä muodoltaan, joten pullojen ei tulisi vaikuttaa negatiivisesti imettämiseen. Meillä tytöt söi näistä ensimmäisen kuukauden kun pumppasin kaikki maidot ja oppi vielä todella helposti rinnalle kun olivat siihen valmiita.

The best bottles we’ve tried are these Avent anti-colic ones. The milk won’t flow without sucking so they swallow less air and the head resembles a nipple so they say it shouldn’t affect baby’s latch while breastfeeding. At least with the girls these have been great, they had these already at the hospital when I pumped all their milk and they still learned how to eat directly from boob later.

Benin kanssa käytin rintakumia ensimmäiset kuukaudet, kunnes imuote parani ja myös nyt Olivian kanssa ekoilla imetyskerroilla rintakumi auttoi pientä siirtymään pullosta rinnalle. Kummatkin onneksi jätti kumin pois aikaisessa vaiheessa, koska olihan sen pesu ja säilöminen aika turhauttavaa monesti päivässä, mutta onneksi se oli käsillä kun sitä tarvitsi ja siitä oli kummallekin suuri hyöty.

I had the nipple shield with Benny since his latch was terrible at start and I also had it with Olivia because she had also troubles with latching at first. With both kids I was able to leave it out later when they got a bit bigger and better at eating :)

Tällä kerralla hankin sähköisen pumpun ja se on ihan huippu. Tytöt sai mun pumpattua maitoa ensimmäisen kuukauden, enkä olisi mitenkään selvinnyt ilman sähköpumppua. Benin kanssa mulla oli vain manuaalinen satunnaiseen pumppaukseen ja se toimi siihen tilanteeseen, mutta nyt useamman kerran kun pumppasi päivässä oli tämä sähköinen elintärkeä.

I have the electric pump this time and it’s a life saver! Girls had only pumped milk for first month or so and I could have not done it without the electric pump. With Benny I had manual and it did the job since I pumped very rarely.

Benillä ei ollut ikinä tuttia, mutta kummatkin tytöt on ne nyt hyväksyneet, joten oon aika onnessani tutti shoppaillut. Nämä Aventin ultra air -tutit on olleet tyttöjen lempparit, mutta heaven nuoseva tuttimuoto on ollut myös etenkin Amelialle tosi suosittu, joka välillä yökkii suoranmallisista tuteista. (Myös söpöt tuttinauhat on tärkeät, meille mun hyvä ystävä teki ihanat nauhat kummallekin <3)

Benny never had pacifier but both of our girls have and I’ve been excited pacifier shopping. These blue Avent ultra air pacifier are our favorites, but Amelia also likes the heave rising shaped pacifiers. She easily gags when giving the pacifier and she does that less with this rising shaped one. (Also a cute pacifier clip is a must, I have two hand made by a good friend <3)

Kaksosten imetys ei olisi mahdollista ilman hyvää imetystyynyä. Mulla oli jokin tyyny myös Benin kanssa, mutta en kokenut sitä niin tärkeäksi silloin kuin nyt. Tytöt saan tandemina syömään ainoastaan tyynyn kanssa ja yksi suosituimmista tyynyistä kaksosten imetykseen on tämä BBhugme, joka toimii myös vartalotyynynä, kätevää!

Breastfeeding twins would not be possible without a good breastfeeding pillow. I had some pillows with Benny too but didn’t find it so necessary but with twins I couldn’t tandem feed without. This BBhugme is highly praised by twin mamas and works as a body pillow during pregnancy too!

kollaasi3

For traveling around: Stroller and carseat combination that fits your need, we have Bugaboo donkey and yoyo strollers and maxi cost carseat / manduca baby carrier / wrap carrier (we have hugabub but this is also really cute)

Meillä on ollut Bugaboo -merkkiset rattaat jo Benillä ja tykättiin niistä niin, ettei koettu tarpeelliseksi vaihtaa merkkiä, kun mietittiin tytöille vaunuja. Benillä meillä oli merkin Cameleon -malli ja tytöillä on nyt Donkey Twin -tuplakärryt. Meillä on näihin siis istuimet sekä kopat ja myös adapteri, joten saan näppärästi kiinni heidän maxi cosi -turvakaukalot.

We’ve had Bugaboo strolled since Benny was a newborn and with twins I found no reason to try another brand since we loved out Chameleon ones. Now twins ride in Bugaboo Donkey Twins and we have the adapters to attach their maxi cost car seats in too. If we just go out for a walk, the girls sleep happily in the cots.

Kun me matkustetaan ja kuljetaan lentokentillä, kaupungeissa ja julkisilla kulkuneuvoilla, on meillä käytössä Yoyo -matkarattaat (tai itseasiassa kiinankopiot, mutta samanlaiset), koska ne on ainoat jotka saa lentokoneeseen sisään. Benin on niissä matkannut neljän kuukauden ikäisestä asti ja nyt tilasin toiset, joten tytöille on omat ja Ben jo kulkee onneksi ihan kävellen mukana ;)

When we travel abroad we use the Yoyo travel strollers (actually a china knockoff but similar) since it’s the only stroller you can bring in to the plane with you. Benny has been traveling in Yoyo’s since he was 4 months old and now we got second ones so girls have them now. Benny by now can already walk at the airports ;)

Kantorepuista olen kokeillut vain Manducaa, jossa olen kantanut Beniä kuukauden ikäisestä aina vajaa kolmevuotiaaksi ja tykkäsin siitä kovasti. Meillä on edelleen se sama reppu käytössä nyt tytöillä ja ostin vielä toisen, jos myöhemmin kannan toista takana ja toista edessä. Mulla on myös pari trikooliinaa, joilla olen nyt kantanut tyttöjä kotona, mutta koen, että Manduca on etenkin ulkona Suomessa vaatteiden päällä helpompi käyttää kuin liina. Liinat tulee varmasti tulevaisuudessa Thaimaassa käyttöön taas enemmän :)

When carrying babies and toddlers I’ve loved the Manduca. I carried Benny everywhere in it until he was nearly 3 years old and it was so convenient. This time I also got few wraps to carry the girls and I find those super convenient at home or when I don’t need to put on many layers of clothes. The Manduca is more convenient when carrying outside with winter jackets and load of clothes on in my opinion :)

kollaasi4

Clothing: body suits with buttons on the side / pants with high and wide waist / footless pajamas / socks Winter clothes: wool suit / outdoor suit / carseat or stroller sleeping bag Summer clothes: uv hats

Mitä tulee vastasyntyneen pukemiseen, tykkään todella yksinkertaisista vaateista, jotka on helppo pukea. Etenkin nyt kun puen ja riisun kahta päivittäin, on helppous tärkein tekijä vaatteiden kanssa. Tämän takia meidän lemppareita on napilliset kietaisubodyt (ei mitään pään yli vedettäviä vaatteita) ja housut leveällä vyötärönauhalla, joten ne on mukavat vauvan päällä.

When it comes to dressing a newborn baby I like to keep it simple and easy. Especially now that I have two to dress up daily, I want clothes that are easy to put on, take off and change diaper in. That’s why my go to outfits include bodysuit with buttons (nothing to pull over that wobbly newborn head!) and pants with wide waist band so it’s comfortable for the little one.

Myös yöpuvut tykkään että on napeilla, koska vetoketjut tuntuu aina painavan jostain kohtaa ikävästi. Tykkään myös, että kaikki housut ja yöpuvut ovat ilman jälkateriä, jotta ne menee pidempään sukkien kanssa ja jalkaterälliset tuntuu aina olevan hassusti mitotettuja.

Also pajamas I like with buttons on the side, zippers on pajamas tend to press against the skin uncomfortably. I prefer all pants and pajamas without the foot part, as they tend to be always wrong length and the footless pants and pajamas can fit longer when they can be worn with socks.

Talvella tykkään simppelistä toppahaalarista villahaalarin kanssa. Tytöillä on itseasiassa erilliset villatakki ja housut ja usko, että haalari olisi kyllä kätevämpi pukea kuin useampi osainen villapuku.

For the winter I love simple winter suit and wool suit. For the girls I actually have a wool pants and jacket combo and would find a suit easier to dress daily.

Itse on ole niin UV-vaatteiden fani pikkuvauvoilla, jotka ei liiku. Pidän mielummin lapset varjossa ja käytän vain UV -hattua, joka suojaa olkapäät, jos kantelen vauvaa auringossa.

For the summer I’m not really a big on UV clothes as I prefer to keep my kids in the shades or in the carried/stroller, but do like them to wear a UV hat that also covers the shoulders.

kollaasi5

Thai extra: tent bed / motorbike helmet (in Thailand tesco has good kids helmets often)

Paras ostos kun asuttiin Thaimaassa oli tämä telttasänky. Se taittuu todella pieneen ja sitä on helppo pitää mukana kun matkustaa ja likkuu paljon paikasta toiseen. Ei koskaan olla otettu hotellissa isompaa huonetta kun ollaan saatu Benjamin tänne sänkyyn ja rannalla tämä on toiminut hyvänä suojana makoilla auringolta varjossa.

The best thing we got when we lived in Thailand was this tent bed! It folds up small and we can keep it with us when the travel around. We don’t need to book any larger room and it works well at the beach too as a shade.

Tämän luulisi olevan Thaimaassa itsestään selvyys, mutta valitettavasti se ei sitä ole. Liian usein näkee ihmisiä ajamassa mopoilla, niin että aikuisilla on kypärät, mutta lapsilla ei. Benillä oli muutama eri kypärä, mutta aina koko pään peittävä ja kallein oli “hurjat” 12 euroa maksava. Viimeisin kypärä ostettiin tescosta, joten niitä saa nykyään aika hyvin monesta kaupasta. Pitäkää teidän lapset asianmukaisesti suojattuna, ne ei osaa sitä itse itselleen vaatia!

This should be obvious but unfortunately to many it is not, helmet. Benny has been on bikes since he was only few months old but never without a proper face covering helmet. We got few different for Benny through out the years any most we ever paid for one was 450 baht (that time about 12 euros). You can get helmets now days from anywhere and the last helmet we got was from tesco. Keep your kids safe, they don’t know how to ask for one by themselves!

***

Ja lisäyksenä vielä, että en omista kaikkia näitä tuotteita, jotka olen tässä maininnut ja osa on tuotteita, joista omistan jonkun vastaavanlaisen, enkä juuri tähän linkkaamaani. Kuitenkin kaikki tässä mainitut tuotteet on sellaisia, jotka itse kokisin auttavan arkista elämää alle puolivuotiaan vauvan (tai vauvojen) kanssa. Tämä ei myöskään ole sponsoroitu postaus eikä mulle makseta siitä, että joku klikkailee näitä linkkeja tai ostaa mun suosittelemia tuotteita. Nämä suositukset on vain ja ainoastaan mun mielipiteeseen ja kokemukseen pohjautuvia :)

I don’t personally own all these products but have something similar or I would find something mentioned very useful in day to day life with under a six month old baby. I’m also not being sponsored to write about these products or get paid by any of the companies behind the links. These are my personal opinions and the products are the ones or similar that I’ve loved, used or wished to have :)

ONE MONTH POSTPARTUM

English below ~

Vielä näkyy rusketusraidat haha! Mutta vyötärö on tässä kadonnut ja maha on kyllä todella arvilla. Viimeiset raskausviikot venytti vatsaa todella ja iho ei enää pysynyt mitenkään mukana. Mulle tämä siis on kuitenkin ihan fine ja tavallansa kaunis muisto siitä, kuinka mun uskomaton kroppa jaksoi kantaa meidän tyttöjä yli 35 viikkoa ja synnyttää terveet, kauniit, sekä hyvän kokoiset kaksoset. En voi siis missään nimessä ikinä inhota kroppaa, joka pystyy tommoseen temppuun!

Nyt odotellen vain jälkitarkastukseen asti, että pääsen hiljalleen treenaamaan. Ei sillä, että olisin ollut aikaisemminkaan mikään super sporttinen, mutta tällä kertaa on sellainen tunne, että se tekisi todella hyvää. Vatsalihakset on ainakin niin kaukana toisistaa, että niitä täytyy alkaa säännöllisesti kuntouttamaan ja onpa myös ihana päästä joogaamaan ilman tota jättimäistä mahaa :D

Eight days before delivery (34+1 weeks)

One month after delivery

Still got my tan lines haha! But waist is gone and all lower stomach is scarred. The last few weeks definitely stretched my skin to another lever but as I’ve said before I’m more than okay with that. I think it’s in a way beautiful reminder of how I got to carry our girls for 35 weeks and how my awesome body was able to carry them so long and grow them so perfect and healthy. Can’t hate the body that does that magic!

Now I need to wait for my doctor check up before I can slowly start to work out. Not that I was working out much before but I feel like I need to get a little more active and start moving my body more. I can’t wait to do yoga without that massive belly :D

All I’ve learned about feeding babies

Vauvojen ja naperoiden ruokkiminen tuntuu jakavan porukkaa todella paljon ja se on vähän hassua. Kaikkihan me vain loppupeleissä halutaan, että meidän (ja muiden!) lapset on ruokittu ja tyytyväisiä. Toisille se tarkoittaa korviketta heti synnarilta lähtien ja kiinteitä niin äkkiä kuin mahdollista ja toisille se tarkoittaa vuosien imetystä. En voi sanoa, että mikä on paras tie kulkea, mutta jokaisen pitäisi pystyä tekemään itselleen ja lapselleen parhaat valinnat ilman ulkoista painostusta. Ruokittu, tyylillä tai toisella, on aina paras.

Meidän taival alkoi imettämällä. Käytiin neuvolan suosituksesta perhevalmennuksissa ja siellä puhuttiin paljon imettämisestä. En ihan hirveästi keskittynyt koko aiheeseen, enkä edes pahemmin ajatellut koko asiaa. Imettäminen tuntui mun mielestä parhaalta vaihtoehdolta, enkä edes sisäistänyt sitä täysin, että se ei aina onnistu. Miksi se ei muka onnistuisi, meidäthän on luotu imettämään meidän lapsia? Naiivi minä :D Mulla maito nousi jo viikkoja ennen synnytystä, joten myös ajatus siitä, ettei joillain tule heti synnytyksen jälkeen maitoa tuntui erikoiselta. Nyt vasta enemmän perehdyttyäni asiaan tiedän kuinka normaalia se on, ettei maito vaan nouse vaikka vauva on jo sylissä! Koen siis päässeeni tähän asti todella helpolla.

Kun sain Benin syliini synnarilla, tyyppi kävi heti hyvällä otteella tissiin kiinni ja koko homma tuntui ihan helpolta. Ah, miten olinkin väärässä :D Imettäminen oli aivan älyttömän kivuliasta monta viikkoa ja käytinkin tosi pitkään rintakumia. Ben tottui kumiin ja siitä eroon pääseminen vei myös oman aikansa. Saatoin viettää yhdeksän tuntia imettäen, välillä ottaen Benin irti hetkeksi, että pääsin vessaan. Olin NIIN loppu. Istuin marras-joulukuun vaihteessa kotona sängyllä ja mietin, että tätäkö mun elämä on kunnes tää napero saa hampaat ja syö oikeeta ruokaa? Olin jostain syystä todella vastaan vastikkeita ja päätin vain selvitä. Onneksi imettäminen alkoi päivä päivältä käymään helpommaksi ja kivuttomammaksi. Kun lennettiin Bangkokiin Benin ollessa 7 viikkoa, kiittelin itseäni koko matkan, että jatkoin kaikesta alkuvaikeudesta huolimatta imettämistä. Ja samaa olen tehnyt tähän päivään asti. On niin helppoa istua bussissa, taksissa, lentokoneessa tai vaikka venessä ja  olla sen suuremmin miettimättä pulloja, vettä tai miten ruuan lämmittää. Maitobaarista kun tulee aina heti, tarpeeksi ja oikean lämpöistä maitoa :)

Olin todella malttamaton kiinteiden suhteen ja Benin ollessa 4 kuukautta aloin soseuttamaan eri hedelmiä ja tarjoamaan pari lusikallista päivässä herralle maisteltavaksi. Ben nukkui (ja nukkuu edelleen hehe) todella huonosti öisin heräille kahdesta kuuteen kertaan ja ajattelin soseiden auttavan tyyppiä nukkumaan pidempään. Olin väärässä :D Ben rakasti syödä ihan kaikkea ja ruokahalun ollessa todella hyvä alettiin nostamaan annoskokoja. Iso virhe! Benin ruuansulatus ei ollut läheskään tarpeeksi kehittynyt kiinteille ja tyyppi saattoihin pidätellä tavaraa sisällään 10 päivää! Ja se itku ja vääntely kun vatsaa kivisti ja pelotti tehdä tarpeita kun yllättäen kymmenen päivän jälkeen se tuntui aika epämiellyttävältä. Pahin aika oli varmasti 7 kuukauden kohdalla kun neuvolasta ohjeistettiin (lähes raivolla pakotettiin) että Benille syötetään kaurapuuroa. Kuulemma Benin olisi kuulunut syödä jo kunnon annoksia kiinteitä ja meidän “muutama lusikallinen päivässä” ei ollut riittävä. Aloitettiin siis kaurapuuron syöttö aamuisin ja ehkä noin viikon jälkeen lopetin Benillä kaikki kiinteät kuin seinään. En kestänyt enää katsoa kun toinen oli niin suolet tukossa ja selkeästi kärsi etenkin siitä kaurapuurosta. Muutaman viikon jälkeen Ben edelleen kasvoi ja kehittyi todella hyvää tahtia ja mahavaivatkin jäi kokonaan pois. Benin ollessa 8 kuukautta aloitettiin soseet uudestaan lusikallinen päivässä menetelmällä ja tällä kertaa siitä ei seurannut ongelmia. Oltaisiin siis tähän asti pärjätty vallan mainiosti ilman mitään kiinteitä ja samalla vältetty kaikki ongelmat, mutta ei sitä ensikertalaisena vaan voinut tietää. Ja lapset on todella erilaisia jokainen. Noin vuoden ikään mennessä Ben söi jo pieniä annoksia hedelmiä, vihanneksia, riisiä, nuudeleita, pastaa ja kananmunaa. Ja sitä mukaan kun hampaita tuli lisää niin vähemmän soseutettuja ruokia ja enemmän samoja juttuja mitä me syödään.

Nyt Ben on 1v5kk ja syö kaikkea mitä minäkin ja suussakin on jo 10 hammasta. Ben ei edelleenkään nuku läpi yön ja meillä edelleen imetetään. Olin ajatellut, että lopettelisin imetyksen vuoden kohdalla, mutta WHO:n suosituksen mukaan (ja koska on se mahdollisuus) ajattelin imettää sinne kahteen vuoteen asti. Ben rakastaa olla sylissä muka pikkuvauvana ja nauttii imetyksen tuomasta läheisyydestä todella paljon. Ja onhan se nyt todella kätevää näin äidin näkökulmasta, että pahimman nälkäkiukun voi aina siirtää vartin eteenpäin ollaan sitten ihan missä vaan ;)

Ajattelin tähän loppuun vielä listata mun 8 vinkkiä lasten ruokintaan ja kaikkeen siihen liittyen. Mitä kaikkea olen oppinut tässä matkan varrella?

  • Imettäminen voi olla vaikeeta, kivuliasta ja fyysisesti rankkaa, mutta se kaikki helpottaa ajan kanssa. Tiedän, ei paljoa lohduta kun sattuu niin, että saa tyynyä purra, mutta lopussa kiitos seisoo.
  • Älä turhaan aloita soseita ennen aikoja, jos siihen ei ole tarvetta lapsen terveyden (esim painon) kannalta tarvetta. Vauvat selviää ensimmäiset puoli vuotta ja ylikin helposti pelkällä äidinmaidolla, kuhan äiti vaan pitää huolen, että syö monipuolisesti.
  • Kun hampaita alkaa ilmestyä ja vauvalla on selkeästi suussa kipuja, kannattaa kokeilla tehdä puhtaasta keitetystä vedestä ja vaikka hedelmän paloista jääpuikkoja. Hedelmistä niihin tulee vähän makua ja kylmä jää helpottaa kipuja. Veden myös sulaessa joka paikka ei ole tahmainen niin kun vaikka mehun kanssa.
  • Jos lapsi syö jo kiinteitä eikä ruoka maistu hampaiden tulon takia, kannattaa kokeilla smoothieita. Meillä Ben syö mitä vaan smoothie muodossa ja yleisin mixi taitaakin olla: baby pinaattia, banaania, mangoa ja marjoja. Niihin voi laittaa mitä vaan ja näin lapsi saa hyvin ravintoiaineita vaikka ruoka ei maistuisikaan!
  • Me käytiin myös läpi vaihe jolloin lusikka ei kelvannut vaan kaikki piti saada syödä itse käsin. Benillä ei ollut tarpeeksi hampaita pureskella mitään, joten elettiin melko jännää aikaa :D Silloinkin meillä meni paljon smoothieita. Ja jos omaat uunin (meillä ei ollut), niin erilaiset paistetut leivokset ja juurekset on myös käteviä. Ne hajoaa suussa pieniksi ilman suurempaa pureskelua ja niitä on helppo lapsen napostella itse.
  • Pieni lapsi ei tiedä muita ruokia tai makuja kuin mitä niiden on annettu maistaa. Meille sanottiin, että lapsen täytyy maistaa esim mangoa kymmenen kertaa, ennen kuin voin päätellä pitääkö lapsi sen mausta vai ei. Kaikki uusi kun maistuu aina jännälle :) Itse en ehkä ihan kymmentä kertaa jotain tuputtaisi, mutta varmasti jos jo viidennellä kerralla ei maistu, niin ei ehkä senkään jälkeen :D
  • Lapsilla on myös kausia jolloin jokin ruoka voi olla niiden suurin herkku, seuraavalla viikolla se ei uppoa edes lusikallisen vertaa ja viikkoa myöhemmin se voi olla taas ainoa asia mitä he syö. Mysteerinen on lasten ajatusmaailma!
  • Älä stressaa, jos lapsesi ei syö muutamaan päivään mitään muuta kuin vaikka riisiä. Me kaikki ollaan käyty läpi vaiheita, jolloin ollaan syöty vaikka vaan ranskalaisia pari päivää ja ollaan jääty henkiin. Tämän hetken nirsoilu onglemat varmasti hälvenee ajan kanssa ja uusia taas ilmestyy myöhemmin :D

IMG_3695-1

The thoughts of how to feed babies and toddlers seems to divide people a lot and I find it slightly funny. All of us in the end just want ours (and others!) babies and kids to be fed and happy. To some it means formula since birth and solids as soon as possible and to others it means exclusively breastfeeding for many months. I can’t tell you what is the best way to go, but I do think that everyone should be able to make the best choice for themselves and for their baby without feeling pressure from outside. Fed, one way or another, is always the best.

Our journey started by breastfeeding. Our maternity clinic in Finland suggested that we join few parenting class they had and there we talked a lot about breastfeeding. I didn’t really focus on it much at the time, but I did think that it would be the best option for us. I didn’t even really comprehend the some people just can’t breastfeed. To me it seemed like something so natural and I always thought we are just build to do it. I was pretty naive at that point, but learned a lot since then :D I was able to produce milk already weeks before I went to labor so the idea that someone couldn’t breastfeed right away was strange to me. Now I’ve learned that it is so normal that you wont produce any milk until hours or days after your delivery. So I feel like until the actual birth of my son, I had it easy!

Once I got to hold Ben the first time he right away lashed well and started to eat. Oh how easy did it feel that moment! And that was the last time it felt easy during the next up coming weeks :D It was the most painful thing I’ve done (and I have tattoos!) and I used a nipple shield for several weeks. Ben then got used to the nipple shield and weaning him off of it took good amount of time as well. I had days when I would sit for nine hours straight just feeding him, taking him off from the boob for a minute to run to the bathroom and then come right back to feeding him. I was SO TIRED. Sometime around December I was sitting on our bed feeding Ben and thinking if this was going to be my life until he starts solid. I was for some reason really against formula and just decided to push through. After some time went by the whole breastfeeding started to become a lot easier for Ben and painless for me. When we finally flew to Bangkok and Ben was 7 weeks old I was so happy I could just breastfeed him and didn’t have to stress and hassle with formula, bottles and hot water. Since then I’ve always been so happy during our travels that I have the milk bar always ready and available for Ben no matter where we are :)

I wanted to start Ben on solids as soon as possible and when he turned 4 months we started to puree fruits for him. Ben slept (and still does haha) really bad and was up two to six times per night and I wanted to believe that solids could make him sleep better. I was wrong :D Ben loved to eat anything we gave him and since he had such a good appetite we started to feed him more and more. Big mistake! His digestion was not nearly developed enough and he could go up to 10 days without pooping! The crying and discomfort he felt was so horrible. And it all got worse when he was 7 months and I was told at the maternity clinic that he should be already having oat meal as breakfast and our “few spoons of fruits per day” was not sufficient enough. I felt very pressured to try the out meal so we followed the instructions. After about a week I stopped feeding him solids completely. I couldn’t bear to watch him in pain anymore and wanted to “reboot” his body. After few weeks of just breast milk he was still growing perfectly and had no digestive pains anymore. When he turned 8 months we started solids again, few spoonfuls a day and this time he was ready for it. We could have waited and exclusively breastfed him until this time, but as a new parents we didn’t know any better. And obviously all the babies are really different. From then on until he turned one he ate mostly fruits, veggies, rice, noodles, pasta and some eggs. When he started to get more teeth we stopped making purees for him and he started slowly eating more of the same foods as we did.

Now Ben is 1y5m and eats almost everything we do and he has 10 teeth already. He still won’t sleep though the night and I still breastfeed him. I thought I would stop breastfeeding when he turned one but since WHO suggest breastfeeding (ro formula feeding) until the age of two, I though I might as well keep going. Ben loves to be held like a little baby and enjoys the closeness that breastfeeding brings. And I have to say it is really convenient that I feed him a “snack” if he gets hungry where we’re out and about ;)

I though I could list here also my 8 tips related to feeding kiddos that I’ve learned thought out our journey:

  • Breastfeeding can be hard, painful and physically tough, but it does get easier by time. I know it does not help when I say this when you’re biting the pillow in pain, but just hang in there!
  • Don’t start the solids too early if there is no medical reason for it. Babies can survive and thrive on breast milk the first six months and more of their life if the mama just keeps eating an abundance of nutritious foods.
  • When the baby starts teething and is visibly having discomfort it helps to make ice popsicles out of clean, boiled water and pieces of fruits. The fruits give them tiny bit of flavor, the cold helps with the pain and the melting water wont make everything sticky like juice would.
  • If your child is already on solids but refuses to eat due to teething, try smoothies! Ben eats anything in a for of a smoothie and our most common mix is probably: baby spinach, bananas, mangos and berries. You can add anything in them and this way make sure they are still eating variety of things.
  • We also went though a stage when Ben refused to eat from a spoon. He only wanted to eat by himself but didn’t have enough teeth to chew anything. Smoothies also saved us then. Also if you have an oven (we didn’t) you could make pies and roasted veggies for the child to munch on.
  • Small child does not know any other flavors that what you have introduced to them. I was told that the child has to try a food for ten times before you can tell if the really does not like some flavor as everything new will always taste funny. I personally would not try that many times, I think you can tell it already by the fifth time :D
  • Kids can have seasons when something is their absolute favorite thing to eat, the next week they hate it and a week later love it again. It’s all mysterious but normal.
  • Don’t stress if your child wont eat anything else than a one certain thing for days. We all have had I times when we refused to eat anything else than French fries and we all survived. These times will pass and new problems will arise :D

the next big thing

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki päivät näyttää aikalailla tältä. Sohva, viltti, jättikuppu teetä ja netflix. Toisaalta tekisi mieli siivota, kokkailla ja hääräillä kaikennäköstä nyt kun vielä voi, mutta samalla logiikalla ajateltuna ei tee mieli tehdä yhtään mitään, nyt kun vielä voi. Kai sitä muutaman päivän (tai viikon) päästä saa hääräillä kaikennäköistä ihan tarpeeksi. Ehkä ideaaleinta on nyt vaan meidän nauttia kahden keskeisestä ajasta, käydä kävelyillä, rauhassa ruokakaupassa, kokkailla ja keskustella syntyjä syviä. Kohta päivät on täynnä kakkavaippoja ja mikropizzoja, vaikka sekin kyllä kuullostaa ihan hyvältä. Niin kun aina rakastan sanoa: kaikkea aina aikansa.

Nyt jatkan meidän paperisotkun selvittämistä. Sain vihdoin uuden passini ja nyt tarvitaan vielä uusi viisumi Thaimaaseen ja kaikki mahdolliset paperit kasaan vauvan passia varten. Suunnitelmissa olisi lähteä kotiin Bangkokiin tammikuun lopussa (noin 9 viikkoa enää!), jos kaikki vaan menee hyvin. Monet on kauhistellut miten voidaan lähteä niin pian pikkusen kanssa Thaimaaseen, mutta me mennään sinne omaan kotiin ja siellä on ystävät sekä Samin perhe. Tilanne olisi todella eri jos lähdettäisiin reppureissulle eikä paikanpäällä odottaisi siistiä asuntoa tai yhtään tuttuja ihmisiä. En osaa vielä sen enempää kauhistella asiaa kun en tiedä minkälainen arki meille tulee muutenkaan kun vauva syntyy. Tänää on siis laskettua aika, mutta tyyppi taitaa vielä viihtyä mahassa hetken jos toisenkin. No mikäs tässä, mehän odotellaan kun ei muutakaan voi :D

 

// Everyday looks like this. Couch, blanket, huge cup of tea and netflix. I feel like I should be cleaning up, cooking and doing all sorts of things while I still can, but with the same logic I feel like I shouldn’t be doing anything while I still can :D A guess in few days (or weeks) I will have more than enough to do all day everyday. The ideal thing to do now would probably be to just enjoy our time together while it’s still just two of us, enjoy the peacefulness, go for walks and cook nice meals. I’m sure our days are soon full of diaper changes and microwave foods. But hey, there is time and place for everything.

Now I need to go back o figuring out our paperwork. I finally got my new passport and I still need a new visa for Thailand and all possible papers for our son’s passport. We are planning to leave to Bangkok at the end of January (in 9 weeks!), if everything just goes well. I’ve got a lot of worrying messages from people saying it’s too early to leave with tiny baby to Thailand, but most seem to forget we have nice apartment there and all our friends and Sam’s relatives. I think the situation would be really different if we were planning to go backpacking to a strange place. I’m not really worrying about going back home since I also have no idea how our daily life will be when this little man is born. Today is actually the due day but I feel like he won’t be joining us any time soon. Well, we’ll wait, as there would be anything else we could do :D

Hey, we’re about to be a family!

IMG_5305-1IMG_5363-1IMG_5384-1IMG_5351-1

Sain eilen lahjottua (ruokapalkalla hehe) yhden mun parhaista ystävistä ottamaan meille kuvia mun mahasta ennen kun se katoaa ja meistä parina ennen kun meitä on kokonaiset kolme. Oon niin onnellinen tällä hetkellä kahdesta asiasta. Ensimmäinen on tietty Sam. Vaikka se kuinka onkin muuttumassa Suomi pojaksi, jota välillä masentaa, kiukuttaa ja se haluaa vaan olla yksin on se silti ehdottomasti maailman parhain tyyppi. Tiedättekö kun on niitä tyyppejä kenen kanssa voi nauraa vedet silmissä pieru vitseille ja samaan hengenvetoon keskustella vakavasti maailman politiikasta? Sam on just se tyyppi. Voin todellakin sanoa, että olen naimisissa mun parhaan kaverin kanssa ja se on ihan älyttömän siistiä!

Toinen asia mistä olen onnellinen tällä hetkellä on mun ystävät niin Suomessa kuin Thaimaassa. Oon melko varma, että jos tarkemmin laskisin niin mun parhaista kavereista yli puolet on super lahjakkaita valokuvaajia ja se jos jokin on niin mahtavaa! Etenkin bloggaajan näkökulmasta se on aika onnekas sattuma ;) Tietää, että tulee sitten mikä tahansa tilaisuus mihin tarvii hyvän tyypin kuvia räpsimään, niin on niitä lahjakkaita tyyppejä ympärillä. Tosin se aiheuttaa pieniä paineta laittaa blogiin enää mitää itse otettuja kuvia, kun niin edellisen kuin tämänkin postauksen kuvat on ottanut ammattilainen!

Ja vauva-juttuja: tänään on raskausviikkoja jo täydet 39! Näissä kuvissa siis päivää vajaa 39 viikkoa ja kiloja tullut vain se 12. En tiedä saako näistä kuvista niin hyvin selvää, mutta kilot on kyllä tullut just ja tasan tohon keskivartaloon, mikä on todella huvittavan näköistä. Tiestysti sitä ei ole enää niin timmissä kunnossa muualtakaan kropasta, kun urheilu on ollut todella minimaalista, mutta ei myöskään ole tullut tasaisesti turvottua joku puolelta. Itse en usko, että synnytän laskettuna päivänä ja veikkaan että menee ainakin viikon yli, mutta toisaalta eihän mulla ole mitään kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, joten tiedä sitten :D Tällänen tunne on vaan lähipäivinä ollut!

IMG_5405-1

I was able to bribe (with food lol) one of my friends to take some photos of my belly and just us since there is still just us two. I’m so happy about two things at the moments. First is of course Sam. No matter how much he has changed in to a Finnish boy who gets grumpy, moody and just wants to be alone he is still one of the best persons I have even met. You know when you have a person you can make childish fart jokes with and die laughing and the next minute be all serious talking about world politics? Sam is exactly that person to me. I can honestly say I married my best friend and it is so awesome!

Another thing that makes me super happy is my friends. The ones from here in Finland I’ve known since forever and the ones I have grown with so so much in Thailand. What I find interesting is that if I would actually count I’m sure more than half of my friends are photographers! As a blogger I feel really lucky ;) It is also great to know that no mater what happening comes up I always have someone to come and shoot it for me! Though it does give me some anxiety to post any of my own photos here anymore when the pictures for example for the last post and this one has been taken by professionals!

And some baby news: today starts my pregnancy week 39! So in these photos I’m one day short of 39 weeks pregnant and gained around 12 kilos. I’m not sure if you can clearly see from these pictures but all that weight has really only gained in my middle body which looks hilarious. Of course I’m not as lean from anywhere else as I used to be since I haven’t been able to work out much, but I also haven’t puffed up equally everywhere. I’m happy with that haha. I don’t think I will give birth in a week, might take another two weeks atlas but then again I don’t have any experience in this so I could be so wrong! This is just how I’ve been feeling lately :)

Kuvat/ Photos: Jenna Kuusimäki

Fall time favourites

wool sweater Gina Tricot jacket Forever21 jeans Pull&Bear hat Costo scarf oldie shoes Vans

Viimenen viikko on ollut melko hulinaa ja ihmettelyä. Sam on vihdoin täällä ja on niin kummallista olla kotikotona ja toi toinen tossa vieressä. Kaksi mun ihan erilaista maailmaa yhdisty ja tässä on ollut jos kullakin totuttelua. Sam alkaa vihdoin tottua Suomeen, vaikka vieläkään ei ymmärrä miksi ei olla jo nähty hirviä missään :D Suomalainen ruoka on edelleen sen mielestä mautonta, mutta kaurasämpylät kyllä kelpaa aamupalaksi. Ja pannukahvi on pahaa kun on tottunut juomaan lähinnä starbucksin kahveja, tästä ollaan yhtämieltä! Lämpötiloihin on ollut myös aikamoista totuttelua ja saanut maanitella toista pukemaan toppatakin päälleen, vaikka ulkona paistaa aurinko. Suomessa kun tuulee näin lokakuun lopussa niin se ei ole mikään leuto etelän tuuli hehe. Tässä tulee menee vielä viikko jos toinenkin kun totutellaan kulttuurierioihin ja Suomalaisten tapoihin (kukaan ei hymyile, kenellekään ei puhuta ja sponttaanisti ei kenellekään mennä kylään), mutta eiköhän me kumpikin totuta tähän menoon ennen kuin pieni mies syntyy. Toivottavasti!

Näistä kuvista sen verran, että näissä on niin paljon kaikkea uutta! Uusi kuvaaja (kiitos Danny!), uusi lyhyempi tukka (kiitos ChopShop!), uusi farkkutakki ja villapaita (jossa tosin olen nyt asunut viikon jos toisenkin eikä enää näytä kovin uudelta haha) JA esiintyötyvä maha!

Lähes koko raskauden mun maha oli niin huomaamaton, ettei siihen kiinnittänyt ulkopuoliset huomiota, mutta nyt viime viikoina olen saanut tuntemattomilta kommentteja ja kysymyksiä. Yleisimpinä tietty “milloin sulla on laskettu aika?” tai “tyttö vai poika tulossa?”. Yksi ihana britti herrasmies tosin töissä heti mut huomattuaan hymyily leveästi ja sanoi “Onpas sulla kaunis maha!”. Voiko toisen päivää enempää piristää? Aivan ihana tyyppi. Myös puhelinta kun hain huollosta päästi eräs herrasmies mut jonon ohi, koska “teitä on kaksi” :D Olin alkuun vähän hämilläni, mutta kun katoin alaspäin tajusin, että joo niin, mullahan on tää maha hehe.

Nyt on raskausviikkoja täydet 37 ja painoa on tullut kokonaisuudessaan noin 10 kiloa. Pieni mies on mitoiltaan viikkoihin nähden “oikean” kokoinen ja neuvolan tätin mielestä “roteviin suomalaisiin vauvoihin verrattuna melko hoikka aasialainen poika”. Ollaan tälle kommentille naurettu jo vaikka kuinka pitkään, koska Sam ei ole “hoikka aasialainen poika”, joten mistäköhän ne geenit tulee? Ehkä se siellä vielä viimeisten viikkojen aikana pulskistuu, minä kun ainakin olen aika hyvää vauhtia pulskistunut :D

// The past week has been just crazy. Sam is finally here and it’s so strange for me to be at homehome and have him here. Just like that two of my worlds got together and it takes some time to adapt to this. Sam is getting used to Finland slowly tho he is still wondering why we haven’t spotted any moose yet :D Finnish food is still tasteless to him but oat bread is tasty for breakfast. And our homemade coffee is bad when you’re so used to Starbucks coffee, I so agree on this one! It also took some time for him to get used to the weather here and few days of me telling him to wear a jacket outside since it’s cold even when it’s sunny. It’s pretty windy here and the October breeze is not the kind you enjoy :D It’s gonna take another week or few for both of us to get used to some cultural differences and habits (no one ever smiles, you can’t randomly chat with anyone or spontaneously go over to someones house), but I’m sure we’ll be used to this by the time the little man is born, I hope!

My old friend and photographer Danny shot these photos some weeks ago and I’m so so happy with the outcome. Few new things you can spot in the photos are the new shorter hair (thanks ChopShop!), new denim jacket and a wool shirt (that I’ve lived in several weeks now haha) and the belly you can finally really notice! 

During this whole pregnancy my belly has been so unnoticeable small that most people never realised I’m actually pregnant. Now in the past week or so I have gotten some comments and questions from people I don’t know mostly asking if it’s a boy or a girl or when I’m due. One nice British gentleman also commented how my belly is so beautiful and I can tell it really made my day haha. Also while I was waiting to pick up my phone from fixing I was told by another gentleman to pass him the line since “you’re two people anyways” :D I was little confused at first but while I looked down I realised that oh yea, I’m two now!

TNow I’m 37 weeks pregnant and I’ve gained now around 10 kilos. The little man is the right size for these weeks and I was told at the maternity clinic that compared to stocky Finnish babies our fellow is more of a slim Asian boy :D We’ve had a laugh ‘cos of this comment since Sam is not a slim Asian man so I’m wondering where these genes come from! Maybe our baby boy is still gaining weight (since I can tell I am :D) before he enters this world!

Kuvat/Photos: Daniel Hunt Photography

Baby Shower Sunday

Oon ehkä nyt sulatellut tätä asiaa ja tarpeeksi monta päivää (2 viikkoa hehe), etta voin tännekin tulla kertomaan ilman miljoonaa huutomerkkiä ja super hymynaamaa. Käytiin toissa viikolla maanantaina rakenneultrassa tutkimassa, että mini tyypillä on kaikki kunnossa ja kehittyy oikeaan suuntaa. Siinä samassa kun lääkari mittaili luiden pituuksia ja tarkasteli lapsiveden määrää kysyin, jos sukupuolta näkisi jo. Hyvä että kerkesin lausetta saada loppuun kun lääkari iloisesti huudahti “se on POIKA!!!”. Ihan kun suurempikin ihme olisi tapahtunut. Thaimassaa uskotaan, etta perheen ekan lapsen ollessa poika on isällä todella hyva karma ja ilmeisesti lääkäri uskoi myös tähän todella vakaasti haha. Sam oli myös aikamoista hymyä kuulleessaan, etta eka lapsi on pikkuruinen miekkonen.

Muutama kaveri oli jo puhunut, että kun sukupuoli tiedetään niin baby showerit kehiin! Joten niitä vietettiin sitten viime viikolla sunnuntaina ja oli aivan huippu hauskaa. Kiitos kaikille, jotka auttoi niiden järjestämisessä ja jotka pääsivät paikalle! Kuvista iso kiitos Sussulle, onni on kun kaveripiiriin kuuluu ammattivalokuvaaja!

Me and Sam are having a little boy and for that my best friends organised a baby shower for us. It was such a perfect Sunday afternoon/evening and I couldn’t be happier. Thank you for everyone who took part of it and huge thanks to Sussu for these photos. It’s always a blast to have so talented friends! 

IMG_1029 copy-1 IMG_1031 copy-1 IMG_1032 copy-1 IMG_1033 copy-1 IMG_1037 copy-1 IMG_1039 copy-1 IMG_1044 copy-1 IMG_1053 copy-1

the LOVE of my life

babyphoto

Ei mulla ehkä ole tähän edes sanoja. Ehkä kaikki onnellisuuttaa kuvaavat sanat voisi laittaa tähän peräkkäin ja päästäisiin vähän sinne päin miltä tässä tuntuu. Ultrassa meinasi päästä itku kun tyyppi vilkutteli menemään ja heilutteli pikkurisia jalkojaan. Tuli tunne, että kyllä me pärjätään kun tyypillä on jo nyt hyvä swengi päällä. Musta tulee äiti, Samista tulee isi ja meistä tulee perhe. Voi universumi minkä onnellisuuden myrskyn olet meidän tielle antanut. Onnellisia, me ollaan niin halkeemis pisteeseen onnellisia.

Tyyppi on niin pieni ja kuinka rakkautta on vaan niin rajattomasti tuota pientä kohtaan.

I don’t have any words. Maybe we could put all the words in a row that describe happiness and we might get somewhere close to what I’m feeling. At the ultrasound I just wanted to cry happy tears when this tiny person was waving the tiniest hands and legs around. I knew then that we’re going to be just fine since Mini is already having good times rollin haha. I’m going to be a mother, Sam is going to be a father and we are going to be a family. Oh universe what a wave of happiness you brought to us. Happy, we are close to exploding from happiness.

Mini is so tiny and oh how we can love already so endlessly.