All I’ve learned about feeding babies

Vauvojen ja naperoiden ruokkiminen tuntuu jakavan porukkaa todella paljon ja se on vähän hassua. Kaikkihan me vain loppupeleissä halutaan, että meidän (ja muiden!) lapset on ruokittu ja tyytyväisiä. Toisille se tarkoittaa korviketta heti synnarilta lähtien ja kiinteitä niin äkkiä kuin mahdollista ja toisille se tarkoittaa vuosien imetystä. En voi sanoa, että mikä on paras tie kulkea, mutta jokaisen pitäisi pystyä tekemään itselleen ja lapselleen parhaat valinnat ilman ulkoista painostusta. Ruokittu, tyylillä tai toisella, on aina paras.

Meidän taival alkoi imettämällä. Käytiin neuvolan suosituksesta perhevalmennuksissa ja siellä puhuttiin paljon imettämisestä. En ihan hirveästi keskittynyt koko aiheeseen, enkä edes pahemmin ajatellut koko asiaa. Imettäminen tuntui mun mielestä parhaalta vaihtoehdolta, enkä edes sisäistänyt sitä täysin, että se ei aina onnistu. Miksi se ei muka onnistuisi, meidäthän on luotu imettämään meidän lapsia? Naiivi minä :D Mulla maito nousi jo viikkoja ennen synnytystä, joten myös ajatus siitä, ettei joillain tule heti synnytyksen jälkeen maitoa tuntui erikoiselta. Nyt vasta enemmän perehdyttyäni asiaan tiedän kuinka normaalia se on, ettei maito vaan nouse vaikka vauva on jo sylissä! Koen siis päässeeni tähän asti todella helpolla.

Kun sain Benin syliini synnarilla, tyyppi kävi heti hyvällä otteella tissiin kiinni ja koko homma tuntui ihan helpolta. Ah, miten olinkin väärässä :D Imettäminen oli aivan älyttömän kivuliasta monta viikkoa ja käytinkin tosi pitkään rintakumia. Ben tottui kumiin ja siitä eroon pääseminen vei myös oman aikansa. Saatoin viettää yhdeksän tuntia imettäen, välillä ottaen Benin irti hetkeksi, että pääsin vessaan. Olin NIIN loppu. Istuin marras-joulukuun vaihteessa kotona sängyllä ja mietin, että tätäkö mun elämä on kunnes tää napero saa hampaat ja syö oikeeta ruokaa? Olin jostain syystä todella vastaan vastikkeita ja päätin vain selvitä. Onneksi imettäminen alkoi päivä päivältä käymään helpommaksi ja kivuttomammaksi. Kun lennettiin Bangkokiin Benin ollessa 7 viikkoa, kiittelin itseäni koko matkan, että jatkoin kaikesta alkuvaikeudesta huolimatta imettämistä. Ja samaa olen tehnyt tähän päivään asti. On niin helppoa istua bussissa, taksissa, lentokoneessa tai vaikka venessä ja  olla sen suuremmin miettimättä pulloja, vettä tai miten ruuan lämmittää. Maitobaarista kun tulee aina heti, tarpeeksi ja oikean lämpöistä maitoa :)

Olin todella malttamaton kiinteiden suhteen ja Benin ollessa 4 kuukautta aloin soseuttamaan eri hedelmiä ja tarjoamaan pari lusikallista päivässä herralle maisteltavaksi. Ben nukkui (ja nukkuu edelleen hehe) todella huonosti öisin heräille kahdesta kuuteen kertaan ja ajattelin soseiden auttavan tyyppiä nukkumaan pidempään. Olin väärässä :D Ben rakasti syödä ihan kaikkea ja ruokahalun ollessa todella hyvä alettiin nostamaan annoskokoja. Iso virhe! Benin ruuansulatus ei ollut läheskään tarpeeksi kehittynyt kiinteille ja tyyppi saattoihin pidätellä tavaraa sisällään 10 päivää! Ja se itku ja vääntely kun vatsaa kivisti ja pelotti tehdä tarpeita kun yllättäen kymmenen päivän jälkeen se tuntui aika epämiellyttävältä. Pahin aika oli varmasti 7 kuukauden kohdalla kun neuvolasta ohjeistettiin (lähes raivolla pakotettiin) että Benille syötetään kaurapuuroa. Kuulemma Benin olisi kuulunut syödä jo kunnon annoksia kiinteitä ja meidän “muutama lusikallinen päivässä” ei ollut riittävä. Aloitettiin siis kaurapuuron syöttö aamuisin ja ehkä noin viikon jälkeen lopetin Benillä kaikki kiinteät kuin seinään. En kestänyt enää katsoa kun toinen oli niin suolet tukossa ja selkeästi kärsi etenkin siitä kaurapuurosta. Muutaman viikon jälkeen Ben edelleen kasvoi ja kehittyi todella hyvää tahtia ja mahavaivatkin jäi kokonaan pois. Benin ollessa 8 kuukautta aloitettiin soseet uudestaan lusikallinen päivässä menetelmällä ja tällä kertaa siitä ei seurannut ongelmia. Oltaisiin siis tähän asti pärjätty vallan mainiosti ilman mitään kiinteitä ja samalla vältetty kaikki ongelmat, mutta ei sitä ensikertalaisena vaan voinut tietää. Ja lapset on todella erilaisia jokainen. Noin vuoden ikään mennessä Ben söi jo pieniä annoksia hedelmiä, vihanneksia, riisiä, nuudeleita, pastaa ja kananmunaa. Ja sitä mukaan kun hampaita tuli lisää niin vähemmän soseutettuja ruokia ja enemmän samoja juttuja mitä me syödään.

Nyt Ben on 1v5kk ja syö kaikkea mitä minäkin ja suussakin on jo 10 hammasta. Ben ei edelleenkään nuku läpi yön ja meillä edelleen imetetään. Olin ajatellut, että lopettelisin imetyksen vuoden kohdalla, mutta WHO:n suosituksen mukaan (ja koska on se mahdollisuus) ajattelin imettää sinne kahteen vuoteen asti. Ben rakastaa olla sylissä muka pikkuvauvana ja nauttii imetyksen tuomasta läheisyydestä todella paljon. Ja onhan se nyt todella kätevää näin äidin näkökulmasta, että pahimman nälkäkiukun voi aina siirtää vartin eteenpäin ollaan sitten ihan missä vaan ;)

Ajattelin tähän loppuun vielä listata mun 8 vinkkiä lasten ruokintaan ja kaikkeen siihen liittyen. Mitä kaikkea olen oppinut tässä matkan varrella?

  • Imettäminen voi olla vaikeeta, kivuliasta ja fyysisesti rankkaa, mutta se kaikki helpottaa ajan kanssa. Tiedän, ei paljoa lohduta kun sattuu niin, että saa tyynyä purra, mutta lopussa kiitos seisoo.
  • Älä turhaan aloita soseita ennen aikoja, jos siihen ei ole tarvetta lapsen terveyden (esim painon) kannalta tarvetta. Vauvat selviää ensimmäiset puoli vuotta ja ylikin helposti pelkällä äidinmaidolla, kuhan äiti vaan pitää huolen, että syö monipuolisesti.
  • Kun hampaita alkaa ilmestyä ja vauvalla on selkeästi suussa kipuja, kannattaa kokeilla tehdä puhtaasta keitetystä vedestä ja vaikka hedelmän paloista jääpuikkoja. Hedelmistä niihin tulee vähän makua ja kylmä jää helpottaa kipuja. Veden myös sulaessa joka paikka ei ole tahmainen niin kun vaikka mehun kanssa.
  • Jos lapsi syö jo kiinteitä eikä ruoka maistu hampaiden tulon takia, kannattaa kokeilla smoothieita. Meillä Ben syö mitä vaan smoothie muodossa ja yleisin mixi taitaakin olla: baby pinaattia, banaania, mangoa ja marjoja. Niihin voi laittaa mitä vaan ja näin lapsi saa hyvin ravintoiaineita vaikka ruoka ei maistuisikaan!
  • Me käytiin myös läpi vaihe jolloin lusikka ei kelvannut vaan kaikki piti saada syödä itse käsin. Benillä ei ollut tarpeeksi hampaita pureskella mitään, joten elettiin melko jännää aikaa :D Silloinkin meillä meni paljon smoothieita. Ja jos omaat uunin (meillä ei ollut), niin erilaiset paistetut leivokset ja juurekset on myös käteviä. Ne hajoaa suussa pieniksi ilman suurempaa pureskelua ja niitä on helppo lapsen napostella itse.
  • Pieni lapsi ei tiedä muita ruokia tai makuja kuin mitä niiden on annettu maistaa. Meille sanottiin, että lapsen täytyy maistaa esim mangoa kymmenen kertaa, ennen kuin voin päätellä pitääkö lapsi sen mausta vai ei. Kaikki uusi kun maistuu aina jännälle :) Itse en ehkä ihan kymmentä kertaa jotain tuputtaisi, mutta varmasti jos jo viidennellä kerralla ei maistu, niin ei ehkä senkään jälkeen :D
  • Lapsilla on myös kausia jolloin jokin ruoka voi olla niiden suurin herkku, seuraavalla viikolla se ei uppoa edes lusikallisen vertaa ja viikkoa myöhemmin se voi olla taas ainoa asia mitä he syö. Mysteerinen on lasten ajatusmaailma!
  • Älä stressaa, jos lapsesi ei syö muutamaan päivään mitään muuta kuin vaikka riisiä. Me kaikki ollaan käyty läpi vaiheita, jolloin ollaan syöty vaikka vaan ranskalaisia pari päivää ja ollaan jääty henkiin. Tämän hetken nirsoilu onglemat varmasti hälvenee ajan kanssa ja uusia taas ilmestyy myöhemmin :D

IMG_3695-1

The thoughts of how to feed babies and toddlers seems to divide people a lot and I find it slightly funny. All of us in the end just want ours (and others!) babies and kids to be fed and happy. To some it means formula since birth and solids as soon as possible and to others it means exclusively breastfeeding for many months. I can’t tell you what is the best way to go, but I do think that everyone should be able to make the best choice for themselves and for their baby without feeling pressure from outside. Fed, one way or another, is always the best.

Our journey started by breastfeeding. Our maternity clinic in Finland suggested that we join few parenting class they had and there we talked a lot about breastfeeding. I didn’t really focus on it much at the time, but I did think that it would be the best option for us. I didn’t even really comprehend the some people just can’t breastfeed. To me it seemed like something so natural and I always thought we are just build to do it. I was pretty naive at that point, but learned a lot since then :D I was able to produce milk already weeks before I went to labor so the idea that someone couldn’t breastfeed right away was strange to me. Now I’ve learned that it is so normal that you wont produce any milk until hours or days after your delivery. So I feel like until the actual birth of my son, I had it easy!

Once I got to hold Ben the first time he right away lashed well and started to eat. Oh how easy did it feel that moment! And that was the last time it felt easy during the next up coming weeks :D It was the most painful thing I’ve done (and I have tattoos!) and I used a nipple shield for several weeks. Ben then got used to the nipple shield and weaning him off of it took good amount of time as well. I had days when I would sit for nine hours straight just feeding him, taking him off from the boob for a minute to run to the bathroom and then come right back to feeding him. I was SO TIRED. Sometime around December I was sitting on our bed feeding Ben and thinking if this was going to be my life until he starts solid. I was for some reason really against formula and just decided to push through. After some time went by the whole breastfeeding started to become a lot easier for Ben and painless for me. When we finally flew to Bangkok and Ben was 7 weeks old I was so happy I could just breastfeed him and didn’t have to stress and hassle with formula, bottles and hot water. Since then I’ve always been so happy during our travels that I have the milk bar always ready and available for Ben no matter where we are :)

I wanted to start Ben on solids as soon as possible and when he turned 4 months we started to puree fruits for him. Ben slept (and still does haha) really bad and was up two to six times per night and I wanted to believe that solids could make him sleep better. I was wrong :D Ben loved to eat anything we gave him and since he had such a good appetite we started to feed him more and more. Big mistake! His digestion was not nearly developed enough and he could go up to 10 days without pooping! The crying and discomfort he felt was so horrible. And it all got worse when he was 7 months and I was told at the maternity clinic that he should be already having oat meal as breakfast and our “few spoons of fruits per day” was not sufficient enough. I felt very pressured to try the out meal so we followed the instructions. After about a week I stopped feeding him solids completely. I couldn’t bear to watch him in pain anymore and wanted to “reboot” his body. After few weeks of just breast milk he was still growing perfectly and had no digestive pains anymore. When he turned 8 months we started solids again, few spoonfuls a day and this time he was ready for it. We could have waited and exclusively breastfed him until this time, but as a new parents we didn’t know any better. And obviously all the babies are really different. From then on until he turned one he ate mostly fruits, veggies, rice, noodles, pasta and some eggs. When he started to get more teeth we stopped making purees for him and he started slowly eating more of the same foods as we did.

Now Ben is 1y5m and eats almost everything we do and he has 10 teeth already. He still won’t sleep though the night and I still breastfeed him. I thought I would stop breastfeeding when he turned one but since WHO suggest breastfeeding (ro formula feeding) until the age of two, I though I might as well keep going. Ben loves to be held like a little baby and enjoys the closeness that breastfeeding brings. And I have to say it is really convenient that I feed him a “snack” if he gets hungry where we’re out and about ;)

I though I could list here also my 8 tips related to feeding kiddos that I’ve learned thought out our journey:

  • Breastfeeding can be hard, painful and physically tough, but it does get easier by time. I know it does not help when I say this when you’re biting the pillow in pain, but just hang in there!
  • Don’t start the solids too early if there is no medical reason for it. Babies can survive and thrive on breast milk the first six months and more of their life if the mama just keeps eating an abundance of nutritious foods.
  • When the baby starts teething and is visibly having discomfort it helps to make ice popsicles out of clean, boiled water and pieces of fruits. The fruits give them tiny bit of flavor, the cold helps with the pain and the melting water wont make everything sticky like juice would.
  • If your child is already on solids but refuses to eat due to teething, try smoothies! Ben eats anything in a for of a smoothie and our most common mix is probably: baby spinach, bananas, mangos and berries. You can add anything in them and this way make sure they are still eating variety of things.
  • We also went though a stage when Ben refused to eat from a spoon. He only wanted to eat by himself but didn’t have enough teeth to chew anything. Smoothies also saved us then. Also if you have an oven (we didn’t) you could make pies and roasted veggies for the child to munch on.
  • Small child does not know any other flavors that what you have introduced to them. I was told that the child has to try a food for ten times before you can tell if the really does not like some flavor as everything new will always taste funny. I personally would not try that many times, I think you can tell it already by the fifth time :D
  • Kids can have seasons when something is their absolute favorite thing to eat, the next week they hate it and a week later love it again. It’s all mysterious but normal.
  • Don’t stress if your child wont eat anything else than a one certain thing for days. We all have had I times when we refused to eat anything else than French fries and we all survived. These times will pass and new problems will arise :D

the next big thing

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikki päivät näyttää aikalailla tältä. Sohva, viltti, jättikuppu teetä ja netflix. Toisaalta tekisi mieli siivota, kokkailla ja hääräillä kaikennäköstä nyt kun vielä voi, mutta samalla logiikalla ajateltuna ei tee mieli tehdä yhtään mitään, nyt kun vielä voi. Kai sitä muutaman päivän (tai viikon) päästä saa hääräillä kaikennäköistä ihan tarpeeksi. Ehkä ideaaleinta on nyt vaan meidän nauttia kahden keskeisestä ajasta, käydä kävelyillä, rauhassa ruokakaupassa, kokkailla ja keskustella syntyjä syviä. Kohta päivät on täynnä kakkavaippoja ja mikropizzoja, vaikka sekin kyllä kuullostaa ihan hyvältä. Niin kun aina rakastan sanoa: kaikkea aina aikansa.

Nyt jatkan meidän paperisotkun selvittämistä. Sain vihdoin uuden passini ja nyt tarvitaan vielä uusi viisumi Thaimaaseen ja kaikki mahdolliset paperit kasaan vauvan passia varten. Suunnitelmissa olisi lähteä kotiin Bangkokiin tammikuun lopussa (noin 9 viikkoa enää!), jos kaikki vaan menee hyvin. Monet on kauhistellut miten voidaan lähteä niin pian pikkusen kanssa Thaimaaseen, mutta me mennään sinne omaan kotiin ja siellä on ystävät sekä Samin perhe. Tilanne olisi todella eri jos lähdettäisiin reppureissulle eikä paikanpäällä odottaisi siistiä asuntoa tai yhtään tuttuja ihmisiä. En osaa vielä sen enempää kauhistella asiaa kun en tiedä minkälainen arki meille tulee muutenkaan kun vauva syntyy. Tänää on siis laskettua aika, mutta tyyppi taitaa vielä viihtyä mahassa hetken jos toisenkin. No mikäs tässä, mehän odotellaan kun ei muutakaan voi :D

 

// Everyday looks like this. Couch, blanket, huge cup of tea and netflix. I feel like I should be cleaning up, cooking and doing all sorts of things while I still can, but with the same logic I feel like I shouldn’t be doing anything while I still can :D A guess in few days (or weeks) I will have more than enough to do all day everyday. The ideal thing to do now would probably be to just enjoy our time together while it’s still just two of us, enjoy the peacefulness, go for walks and cook nice meals. I’m sure our days are soon full of diaper changes and microwave foods. But hey, there is time and place for everything.

Now I need to go back o figuring out our paperwork. I finally got my new passport and I still need a new visa for Thailand and all possible papers for our son’s passport. We are planning to leave to Bangkok at the end of January (in 9 weeks!), if everything just goes well. I’ve got a lot of worrying messages from people saying it’s too early to leave with tiny baby to Thailand, but most seem to forget we have nice apartment there and all our friends and Sam’s relatives. I think the situation would be really different if we were planning to go backpacking to a strange place. I’m not really worrying about going back home since I also have no idea how our daily life will be when this little man is born. Today is actually the due day but I feel like he won’t be joining us any time soon. Well, we’ll wait, as there would be anything else we could do :D

Hey, we’re about to be a family!

IMG_5305-1IMG_5363-1IMG_5384-1IMG_5351-1

Sain eilen lahjottua (ruokapalkalla hehe) yhden mun parhaista ystävistä ottamaan meille kuvia mun mahasta ennen kun se katoaa ja meistä parina ennen kun meitä on kokonaiset kolme. Oon niin onnellinen tällä hetkellä kahdesta asiasta. Ensimmäinen on tietty Sam. Vaikka se kuinka onkin muuttumassa Suomi pojaksi, jota välillä masentaa, kiukuttaa ja se haluaa vaan olla yksin on se silti ehdottomasti maailman parhain tyyppi. Tiedättekö kun on niitä tyyppejä kenen kanssa voi nauraa vedet silmissä pieru vitseille ja samaan hengenvetoon keskustella vakavasti maailman politiikasta? Sam on just se tyyppi. Voin todellakin sanoa, että olen naimisissa mun parhaan kaverin kanssa ja se on ihan älyttömän siistiä!

Toinen asia mistä olen onnellinen tällä hetkellä on mun ystävät niin Suomessa kuin Thaimaassa. Oon melko varma, että jos tarkemmin laskisin niin mun parhaista kavereista yli puolet on super lahjakkaita valokuvaajia ja se jos jokin on niin mahtavaa! Etenkin bloggaajan näkökulmasta se on aika onnekas sattuma ;) Tietää, että tulee sitten mikä tahansa tilaisuus mihin tarvii hyvän tyypin kuvia räpsimään, niin on niitä lahjakkaita tyyppejä ympärillä. Tosin se aiheuttaa pieniä paineta laittaa blogiin enää mitää itse otettuja kuvia, kun niin edellisen kuin tämänkin postauksen kuvat on ottanut ammattilainen!

Ja vauva-juttuja: tänään on raskausviikkoja jo täydet 39! Näissä kuvissa siis päivää vajaa 39 viikkoa ja kiloja tullut vain se 12. En tiedä saako näistä kuvista niin hyvin selvää, mutta kilot on kyllä tullut just ja tasan tohon keskivartaloon, mikä on todella huvittavan näköistä. Tiestysti sitä ei ole enää niin timmissä kunnossa muualtakaan kropasta, kun urheilu on ollut todella minimaalista, mutta ei myöskään ole tullut tasaisesti turvottua joku puolelta. Itse en usko, että synnytän laskettuna päivänä ja veikkaan että menee ainakin viikon yli, mutta toisaalta eihän mulla ole mitään kokemusta raskaudesta tai synnytyksestä, joten tiedä sitten :D Tällänen tunne on vaan lähipäivinä ollut!

IMG_5405-1

I was able to bribe (with food lol) one of my friends to take some photos of my belly and just us since there is still just us two. I’m so happy about two things at the moments. First is of course Sam. No matter how much he has changed in to a Finnish boy who gets grumpy, moody and just wants to be alone he is still one of the best persons I have even met. You know when you have a person you can make childish fart jokes with and die laughing and the next minute be all serious talking about world politics? Sam is exactly that person to me. I can honestly say I married my best friend and it is so awesome!

Another thing that makes me super happy is my friends. The ones from here in Finland I’ve known since forever and the ones I have grown with so so much in Thailand. What I find interesting is that if I would actually count I’m sure more than half of my friends are photographers! As a blogger I feel really lucky ;) It is also great to know that no mater what happening comes up I always have someone to come and shoot it for me! Though it does give me some anxiety to post any of my own photos here anymore when the pictures for example for the last post and this one has been taken by professionals!

And some baby news: today starts my pregnancy week 39! So in these photos I’m one day short of 39 weeks pregnant and gained around 12 kilos. I’m not sure if you can clearly see from these pictures but all that weight has really only gained in my middle body which looks hilarious. Of course I’m not as lean from anywhere else as I used to be since I haven’t been able to work out much, but I also haven’t puffed up equally everywhere. I’m happy with that haha. I don’t think I will give birth in a week, might take another two weeks atlas but then again I don’t have any experience in this so I could be so wrong! This is just how I’ve been feeling lately :)

Kuvat/ Photos: Jenna Kuusimäki

Fall time favourites

wool sweater Gina Tricot jacket Forever21 jeans Pull&Bear hat Costo scarf oldie shoes Vans

Viimenen viikko on ollut melko hulinaa ja ihmettelyä. Sam on vihdoin täällä ja on niin kummallista olla kotikotona ja toi toinen tossa vieressä. Kaksi mun ihan erilaista maailmaa yhdisty ja tässä on ollut jos kullakin totuttelua. Sam alkaa vihdoin tottua Suomeen, vaikka vieläkään ei ymmärrä miksi ei olla jo nähty hirviä missään :D Suomalainen ruoka on edelleen sen mielestä mautonta, mutta kaurasämpylät kyllä kelpaa aamupalaksi. Ja pannukahvi on pahaa kun on tottunut juomaan lähinnä starbucksin kahveja, tästä ollaan yhtämieltä! Lämpötiloihin on ollut myös aikamoista totuttelua ja saanut maanitella toista pukemaan toppatakin päälleen, vaikka ulkona paistaa aurinko. Suomessa kun tuulee näin lokakuun lopussa niin se ei ole mikään leuto etelän tuuli hehe. Tässä tulee menee vielä viikko jos toinenkin kun totutellaan kulttuurierioihin ja Suomalaisten tapoihin (kukaan ei hymyile, kenellekään ei puhuta ja sponttaanisti ei kenellekään mennä kylään), mutta eiköhän me kumpikin totuta tähän menoon ennen kuin pieni mies syntyy. Toivottavasti!

Näistä kuvista sen verran, että näissä on niin paljon kaikkea uutta! Uusi kuvaaja (kiitos Danny!), uusi lyhyempi tukka (kiitos ChopShop!), uusi farkkutakki ja villapaita (jossa tosin olen nyt asunut viikon jos toisenkin eikä enää näytä kovin uudelta haha) JA esiintyötyvä maha!

Lähes koko raskauden mun maha oli niin huomaamaton, ettei siihen kiinnittänyt ulkopuoliset huomiota, mutta nyt viime viikoina olen saanut tuntemattomilta kommentteja ja kysymyksiä. Yleisimpinä tietty “milloin sulla on laskettu aika?” tai “tyttö vai poika tulossa?”. Yksi ihana britti herrasmies tosin töissä heti mut huomattuaan hymyily leveästi ja sanoi “Onpas sulla kaunis maha!”. Voiko toisen päivää enempää piristää? Aivan ihana tyyppi. Myös puhelinta kun hain huollosta päästi eräs herrasmies mut jonon ohi, koska “teitä on kaksi” :D Olin alkuun vähän hämilläni, mutta kun katoin alaspäin tajusin, että joo niin, mullahan on tää maha hehe.

Nyt on raskausviikkoja täydet 37 ja painoa on tullut kokonaisuudessaan noin 10 kiloa. Pieni mies on mitoiltaan viikkoihin nähden “oikean” kokoinen ja neuvolan tätin mielestä “roteviin suomalaisiin vauvoihin verrattuna melko hoikka aasialainen poika”. Ollaan tälle kommentille naurettu jo vaikka kuinka pitkään, koska Sam ei ole “hoikka aasialainen poika”, joten mistäköhän ne geenit tulee? Ehkä se siellä vielä viimeisten viikkojen aikana pulskistuu, minä kun ainakin olen aika hyvää vauhtia pulskistunut :D

// The past week has been just crazy. Sam is finally here and it’s so strange for me to be at homehome and have him here. Just like that two of my worlds got together and it takes some time to adapt to this. Sam is getting used to Finland slowly tho he is still wondering why we haven’t spotted any moose yet :D Finnish food is still tasteless to him but oat bread is tasty for breakfast. And our homemade coffee is bad when you’re so used to Starbucks coffee, I so agree on this one! It also took some time for him to get used to the weather here and few days of me telling him to wear a jacket outside since it’s cold even when it’s sunny. It’s pretty windy here and the October breeze is not the kind you enjoy :D It’s gonna take another week or few for both of us to get used to some cultural differences and habits (no one ever smiles, you can’t randomly chat with anyone or spontaneously go over to someones house), but I’m sure we’ll be used to this by the time the little man is born, I hope!

My old friend and photographer Danny shot these photos some weeks ago and I’m so so happy with the outcome. Few new things you can spot in the photos are the new shorter hair (thanks ChopShop!), new denim jacket and a wool shirt (that I’ve lived in several weeks now haha) and the belly you can finally really notice! 

During this whole pregnancy my belly has been so unnoticeable small that most people never realised I’m actually pregnant. Now in the past week or so I have gotten some comments and questions from people I don’t know mostly asking if it’s a boy or a girl or when I’m due. One nice British gentleman also commented how my belly is so beautiful and I can tell it really made my day haha. Also while I was waiting to pick up my phone from fixing I was told by another gentleman to pass him the line since “you’re two people anyways” :D I was little confused at first but while I looked down I realised that oh yea, I’m two now!

TNow I’m 37 weeks pregnant and I’ve gained now around 10 kilos. The little man is the right size for these weeks and I was told at the maternity clinic that compared to stocky Finnish babies our fellow is more of a slim Asian boy :D We’ve had a laugh ‘cos of this comment since Sam is not a slim Asian man so I’m wondering where these genes come from! Maybe our baby boy is still gaining weight (since I can tell I am :D) before he enters this world!

Kuvat/Photos: Daniel Hunt Photography

Baby Shower Sunday

Oon ehkä nyt sulatellut tätä asiaa ja tarpeeksi monta päivää (2 viikkoa hehe), etta voin tännekin tulla kertomaan ilman miljoonaa huutomerkkiä ja super hymynaamaa. Käytiin toissa viikolla maanantaina rakenneultrassa tutkimassa, että mini tyypillä on kaikki kunnossa ja kehittyy oikeaan suuntaa. Siinä samassa kun lääkari mittaili luiden pituuksia ja tarkasteli lapsiveden määrää kysyin, jos sukupuolta näkisi jo. Hyvä että kerkesin lausetta saada loppuun kun lääkari iloisesti huudahti “se on POIKA!!!”. Ihan kun suurempikin ihme olisi tapahtunut. Thaimassaa uskotaan, etta perheen ekan lapsen ollessa poika on isällä todella hyva karma ja ilmeisesti lääkäri uskoi myös tähän todella vakaasti haha. Sam oli myös aikamoista hymyä kuulleessaan, etta eka lapsi on pikkuruinen miekkonen.

Muutama kaveri oli jo puhunut, että kun sukupuoli tiedetään niin baby showerit kehiin! Joten niitä vietettiin sitten viime viikolla sunnuntaina ja oli aivan huippu hauskaa. Kiitos kaikille, jotka auttoi niiden järjestämisessä ja jotka pääsivät paikalle! Kuvista iso kiitos Sussulle, onni on kun kaveripiiriin kuuluu ammattivalokuvaaja!

Me and Sam are having a little boy and for that my best friends organised a baby shower for us. It was such a perfect Sunday afternoon/evening and I couldn’t be happier. Thank you for everyone who took part of it and huge thanks to Sussu for these photos. It’s always a blast to have so talented friends! 

IMG_1029 copy-1 IMG_1031 copy-1 IMG_1032 copy-1 IMG_1033 copy-1 IMG_1037 copy-1 IMG_1039 copy-1 IMG_1044 copy-1 IMG_1053 copy-1

the LOVE of my life

babyphoto

Ei mulla ehkä ole tähän edes sanoja. Ehkä kaikki onnellisuuttaa kuvaavat sanat voisi laittaa tähän peräkkäin ja päästäisiin vähän sinne päin miltä tässä tuntuu. Ultrassa meinasi päästä itku kun tyyppi vilkutteli menemään ja heilutteli pikkurisia jalkojaan. Tuli tunne, että kyllä me pärjätään kun tyypillä on jo nyt hyvä swengi päällä. Musta tulee äiti, Samista tulee isi ja meistä tulee perhe. Voi universumi minkä onnellisuuden myrskyn olet meidän tielle antanut. Onnellisia, me ollaan niin halkeemis pisteeseen onnellisia.

Tyyppi on niin pieni ja kuinka rakkautta on vaan niin rajattomasti tuota pientä kohtaan.

I don’t have any words. Maybe we could put all the words in a row that describe happiness and we might get somewhere close to what I’m feeling. At the ultrasound I just wanted to cry happy tears when this tiny person was waving the tiniest hands and legs around. I knew then that we’re going to be just fine since Mini is already having good times rollin haha. I’m going to be a mother, Sam is going to be a father and we are going to be a family. Oh universe what a wave of happiness you brought to us. Happy, we are close to exploding from happiness.

Mini is so tiny and oh how we can love already so endlessly.