Winter thoughts

ben1

En niin lämmöllä muistele viime talvena vietettyä vajaa viittä kuukautta Suomessa, mutta nyt kun kaikki laittaa ihania lumisia maisemakuvia Suomesta, alkoi muakin himottaa talvinen kotimaa. Ei sillä, että me oltaisiin Thaimaasta mihinkään kesken high seasonin lähdössä kun on kummallakin hyvä työtahti päällä, mutta ainahan saa vähän haaveilla. Toisaalta kuullostaa niin hullulta, että joku haaveilisi talvisesta Suomesta, mutta onhan se nyt todella maaginen paikka kun lunta riittää. Olisi myös hauska näyttää Benjaminille talvien Suomi. Nyt kun tyyppi jo kävelee olisi ihana katsoa pienen taaperrusta hangissa. Toisaalta kaveri myös laittaa aikalailla kaiken suuhunsa, joten ehkä päästään helpommalla kun odotellaan ensi talveen :D Tyydytään siis tänä vuonna vaan pyörimään rantahiekassa ja ensi talvena vietetään (ainakin) joulu ja uusi vuosi Suomessa :)

ben2

I’m not having too many warm thoughts about the winter in Finland last year and the whole five months we were there, but now when everyone is posting pretty pictures of snowy Finland I do miss that. Not that we would be leaving Thailand now during high season when we both have good work groove going on, but a girl can dream a little right? Sounds so crazy that someone would dream about winter in Finland, but you have to admit it is pretty magical place when it’s covered in snow. It would be also nice to show the winter and snow to Benjamin. Now when he is walking already it would be so funny to see him toddle around in the snow. On the other hand he is still putting everything in his mouth so a guess it is easier if we just wait until next winter :D Now we just settle with the sandy beaches this winter and aim to spend next Christmas and new years in Finland :)

ben3

where has my chubby baby gone? he was so round and cuddly ball of happiness <3

NEW SEASON

img_0028-1img_0035-1img_0057-1img_0076-1img_0066-1img_0065-1

Ollaan pitkään puhuttu, että kuinka sitten kun valmistun koulusta voidaan vihdoin muuttaa pois Bangkokista ja ihan minne vaan. Nyt se hetki on käsillä kun valmistun neljän viikon päästä ja ollaan vihdoin tehty pysyvä päätös Phukettiin muuttamisesta. Ajatuksissa pyöri myös Ko Chang ja Suomi, mutta asioiden rullaillessa eteenpäin on Phukettiin muutto meille tällähetkellä ja tässä elämäntilanteessa kaikkein järkevin. (ja ääää niin parastasiistiäjännää!)

En aikasemmin stressanut pahemmin isoistakaan elämänmuutoksista ja pakkasin helposti laukut, lähdin ja muutin minne milloinkin oikealta tuntui. Nyt jostain syystä jopa vähän jännittää! Onneksi ollaan Samin kanssa tosi samalla aaltopituudella tän muuton suhteen ja kumpikin oli pohtinut Phuketiin muuttoa jo ennen kuin edes tunnettiin toisiamme. Nyt pitää saada toi koulu vaan hoidettua vihdoin ja viimein loppuun ja voidaan aloittaa uusi vaihe elämässä :-)

Mut nyt teetä, nenäliinoja ja peiton alle. Oon kolmatta viikkoa flunssassa (syksy se on kait täälläkin kun jatkuvasti sataa vettä) ja nyt on pakko todella hiljentää vauhtia ja levätä, että tää joskus loppuisi!

We have been talking already some time that when ever I graduate from university we could move away from Bangkok. Now the time is finally here as I’m graduating in four weeks! After considering our options we have decided to move to Phuket! We were thinking of moving to Finland or Ko Chang as well but as time went by we came in to the conclusion that moving to Phuket would be the best option for us right now. I’m so freaking excited!

I’ve never really stressed about big life changes before and used to pack my bags and relocate my self pretty easily to anywhere. This time i’m feeling way more nervous! Thank goodness Sam and I are fully on the same page with this move and we both have been thinking about moving to Phuket before we even met each other. That’s so cool! Now I just need to get those last few courses done and we can finally start our new chapter in life :-)

But right now I need some hot tea, tissues and crawl under the blankets. I’ve had a flu for three weeks now (a guess it’s fall time and flu season here as well) and I really need to slow down and rest more so I could finally start to feel better soon!

Photos Naz Brown

Baby onboard

Vauva mannerten välisellä lennolla ja siihen koitokseen valmistautuminen. Kuinka juuri me valmistaudutaan 10 tuntiseen mannerten väliseen lentoon 2 kuukautta vanhan kanssa ja miten se ensimmäinen lento (ja sitä seuraavat) sitten todellisuudessa menikään…

Benin ollessa 7 viikkoinen me lennettiin ensimmäistä kertaa Euroopasta Aasiaan. Mulla oli alusta alkaen todella varma fiilis, että lento tulee menemään kaikin puolin hyvin, vaikkakin nousu ja lasku kuumotteli mörköinä mielessä. Jännitystä lähinnä aiheutti, että mitä jos Benillä olisi yhtä herkät korvat kuin mulla pienenä ja tyyppi huutaisi suoraa huutoa koko lennon? Tai mitä, jos mun tankit ei viihtyisikään siellä paineessa ja en saisi ruokittua Beniä? Tietenkin kotoa lähtiessä kaikenlaisen sähellyksen seurauksena pullollinen pumpattua maitoa jäi ikkunalaudella ja tajusin sen vasta kentällä… fail. Ehkä paljoa muuta ei voikkaan odottaa 7 viikkoisen esikoisen äidiltä, eihän?

Keräsin tähän listaa mitä meillä oli silloin must-have mukana koneessa ja vinkkejä selviytymiseen ennen lentoa ja lennon aikana.

  1. Varaa koppapaikka koneesta. Finnairin uudessa A350 niitä oli vain yksi, joten ole nopea. Jos koppapaikka on varattu, varaa paikka eturivistä isommalla jalkatilalla, mutta ei sivuriveiltä hätäuloskäynnin kohdalta. Hätäuloskäynnin kohdalla täytyy jalkatila olla aina täysin tyhjä, muualla lentoemot antaa pitää tavaraa lattialla koneen ollessa ilmassa.
  2. Meillä kuvien kassi pelasti koko lennon. Koppaa ei tarvinnut kun sai Benin jalkatilaan tässä kassissa ja siellä tyyppi nukkuikin yli puolet lennosta. Kassi oli muutaman sentin naapurin jalkatilan puolella, mutta lapsi-ihmisinä he eivät siitä mitään sanoneet. Jos istut puolison/kaverin kanssa vierekkäin on tilanne ideaalin kun ei tarvitse tuntemattoman jalkatilaa vallata :-D Monet lentoyhtiöt nykyään kuulemma kieltää pitämästä mitään lattialla, mutta meille ei ainakaan kukaan sanonut mitään Finnairilla lentäessä. Ainoastaan nousun ja laskun aikana Ben piti olla sylissä ja jalkatila täysin tyhjä. Silloinkin lentoemot auttoi tavarat käsimatkatavaralhyllylle ja sieltä alas, niin ei mun tarvinnut nousta penkistä ylös säätämään.
  3. Vaippakassi. Pakkasin ekalla lennolla sinne ajatuksella “mielummin liikaa kuin liian vähän”, mutta jos nyt tekisin listaa 7 viikkoisen kanssa lentävälle se näyttäisi tältä: vaippoja 1 per 2 tuntia matkustusaikaa, mini rasva ja talkki, minipakkaus käsipyyheitä (wetvipes), kaksi bodya pitkillä hihoilla, yksi kokopuku bodyn päälle, kolme puklurättiä, pieni pyyhe, pienelle hattu/myssy ja tumput sekä itselle kertakäyttöisiä liivinsuojia tarpeen mukaa, vaihtopaita, vesipullo ja evästä (etenkin jos imettää). Lisäksi matkakassiin makuupussi (meillä äitiyspakkauksen) ja pieni villapeitto. Nyt Benin ollessa yli puoli vuotias mukana oli myös muutama lelu ja lataan youtube appiin offlineen pari jaksoa lastenohjelmia.
  4. Sain itse pakattua niin Benin kuin omatkin kamat (elektroniikan) yhteen reppuun. Lisäksi kannoin pikkulaukkua mukana, missä oli tasan passit ja lompakko. Näin vältyin älyttömältä kassien ja nyssyköiden kantelulta  ja kun tilaa oli rajallisesti tuli karsittua kaikki turhat lelut ja vaihtovaatteet ruumaan menevään laukkuun. Yksin lentäessä se myös helpottaa kun ei ole montaa kassia mistä huolehtia ja pääsee sujuvasti liikkumaan reppu selässä ja lapsi sylissä koneeseen/koneesta pois.
  5. Matkarattaat. Ensimmäisellä lennolla meillä oli Peg Peregon sateenvarjo vaunut, mutta ison koon takia niitä ei saanut koneeseen sisään, vaan ne kannettiin ruumaan portilta. Jo se, että saako niitä check-in:stä portille on täysin tapahtumakohtaista. Meillä oli onneksi kiva nainen check-in:ssä, joka antoi meidän työntää rattaat portille asti. Viereinen pariskunta taas joutui jättämään vaunut baggage droppiin ja  kantamaan vauvansa turvaistuimessa portille. Laskeutuessa kukaan ei tuonut rattaita ruumasta portille, joten jouduttiin kantamaan Ben laukkukarusellille asti. Bangkokin kentällä se on noin 2 kilometrin matka, joten ei mikään mukavin tilanne kun muutakin tavaraa oli kannettavana. Nyt ollaan hankittu rattaat, jotka saa ottaa koneeseen sisään, joten myös laskeutuessa on heti rattaat käytössä, eikä tarvitse Beniä kannella kentällä. Thank god, koska tyyppi painaakin jo yli 10 kiloa, eli kävisi ihan jo salitreenistä :-D Jos rattaita ei ole/ei saa koneeseen, kannattaa harkita kantoreppua, etenkin yksin matkustaessa!
  6. Varaa hyvin aikaa kentällä. Bangkokissa pääsee todella kätevästi jonojen ohi jos kulkee pienen vauvan kanssa, mutta matkat esimerkiksi check-in:stä portille on todella pitkät. Pienen vauvan kanssa ei halua juosta ympäri kenttää kiireessä ja on kiva, että aika riittää vaihtamaan vaipankin vielä rauhassa ennen koneeseen nousua. Itse pyrin olemaan kentällä aina vähintään kahta tuntia ennen koneen lähtöä, usein mielellään jopa kolmekin tuntia ennen. Etenkin jos tiedän, että kenttä on tosi iso, lennän kansainvälisen lennon ja/tai lennän yksin.
  7. Kultainen vinkki on imetys nousun ja laskun aikana, joka helpottaa tasaamaan vauvan korvien painetta näin välttäen korvien kipua. Benin kanssa ei ikinä olla onnistuttu ajottamaan imetystä nousuun, vaan tyyppi on jo huutanut nälkää päästessä koneeseen joka on johtanut siihen, että tyyppi on syönyt ja sammunut hyvissä ajoin ennen kun kone on liikkunut metriäkään. Ensimmäisellä lennolla tietty panikoin, että hän heräisi nousun aikana ja alkaisi huutaa suoraa huutoa kipeitä korvia, mutta tyyppi nukkuikin toista tuntia putkeen nousun jälkeen! Kaikilla vauvoilla ei siis ole automaattisesti herkät korvat. Toinen kultainen vinkki kipeille korville vanhemman lapsen kanssa on lämpökupit. Pyydettäessä lentoemänniltä saa kiehuvaan veteen kastetut kaksi käsipyyhettä, jotka kun taittelee kertakäyttömukien pohjalle ja asettaa kupit korville, ne helpottaa kipua. Kuumista käsipyyhkeistä tuleva höyry avaa korvakäytäviä ja helpottaa paineen tuntua. Itse olen käyttänyt näitä usein pienenä lentäessäni ja ne todella toimii.
  8. Ja tärkeimpänä, muista pyytää apua jos yhtään siltä tuntuu. Tiedän, että monet meistä suomalaisista on juroja ja “kylläminäselviänyksin” tyyppejä, mutta lentäessä se kannattaa unohtaa täysin. Kaikilla lennoilla Benin kanssa (ja niitä on jo 9!) meitä on autettu pyydettäessä ja jopa pyytämättä! Ensimmäisellä lennolla aivan ihana vanhempi nainen kertoi meille vinkkejä miten rauhoitella pientä vauvaa eri otteilla ja toisella lennolla eräs isä toi poikansa leikkimään Benin kanssa ja juttelemaan mukavia. Malesiaan kun lennettiin kahdestaan tarjosi vieressä istuva intialainen nainen mulle puolet hänen lounaastaan ja takana istuva thai tyttö leikitti Beniä hänen pehmo pupulla. Sieltä muutaman sadan hengen joukosta löytyy aina ihania ihmisiä, jotka auttaa! Oma asenne lentoa ja matkustamista kohtaan on tärkein!

Toivottavasti tästä listata on hyötyä ja jos jotain on jäänyt epäselväksi tai herännyt kysymyksiä, jättäkää kommenttia. Hyviä lentoja!

Web

Näitä kasseja valmistaa ainakin Phil&Teds ja löytyy jos googlaa “baby carrycot”

 

Baby on flight across continents and preparing for it. Here you have all the answers how we prepared for 10 hour flight from Europe to Asia with a 7 week old and how did it really go in the end?

Ben was under 2 months old when we flew with him first time. I was feeling surprisingly confident and positive, even thought the idea of take off and landing were giving me tiny heart attacks. I was mostly nervous that if Ben would have same sensitive ears that I did when I was younger he would be screaming through the whole flight. Or my boobs would hate the 10 hours in the pressure and wouldn’t produce any milk! And of course while having last minute panic at home I forgot a full bottle of pumped milk by our front door… fail. But a guess you can’t expect much more from a mom of a 7 week old, right?

Here is what was on my must-have list to pack for the plane and some tips how to survive before and during the flight.

  1. Reserve the cot spot in the plane. In Finnairs new A350 there is only one cot seat so be fast. If it’s taken then reserve any seat in the front rows, but not at the emergency exit rows as there you’re not allowed to keep anything on the floor. Other front row seats you’re allowed to keep the baby carrycot on the floor.
  2. For us the baby carrycot bag saved the trip. I didn’t need the cot they offer (as I find it difficult) since I had the bag and Benny slept in there most of the flight. The bag is little bit bigger then the legspace I had, but if you sit next to your partner/friend then it won’t matter if it goes in to their legspace. I was seated next to a woman with a kid of her own so she didn’t mind at all. I’ve hear that many airlines won’t allow you to keep anything on the floor, but at least in the Finnair flights we’ve had they didn’t say anything. Only during takeoff and landing they asked to store everything in the over head compartment and they even helped me to do it as I was holding Benny same time.
  3. Diaper bag. I packed for the first fight with the thought “rather too much than too little”, but if I’d do now a list for someone flight with a two month old it would look something like this: 1 diaper per every 2 travel hours, small cream and powder (if you use any), small pack of wetvipes, two body suits with long sleeves, one full suit to wear over the body suit, small towel, hat and gloves, three burping cloths, change of shirt for mommy, disposable bra pads, water bottle and snaks (especially if you’re breastfeeding). Also for the baby carrycot you need a baby sleeping bag and a wool blanket . Now that Benny is older we also take two of his favourite toys with us and download few episodes of cartoons to offline more in youtube for him to watch in plane.
  4. I was able to pack all Benny’s stuff and all my own electronics in one bag. Then I just carried another tiny purse with my wallet and our passports inside. This is how I avoided having several bags to carry around and when I had limited space to fit all in I was able to leave out a lot unnecessary stuff in to the check-in bag. Also when I have flown alone with Benny this has been the easiest way to go around since you only have the baby, one backpack and the tiny purse.
  5. Travel strollers. During our first flight we had Peg Perego strollers, but due to the size we were unable to get them inside the plane. We got lucky that we were allowed to take them all the way until to the gate though. There was a couple before us who had to leave theirs at the check-in counter and carry their small baby in a car seat through the whole airport. When we landed no one handed us our strollers at the door and we had to carry Benny all the way to the baggage carusell to get our strollers. In Bangkok that distance is super long and we had all our other hand luggage to carry also. Now we have strollers that you can fold and take in the to the plane so we never have to carry Benny anymore. Thank god, since he is over 10 kg now :-D If you don’t have a stroller you can take in to the plane, I would suggest to have a baby carrier, especially if you’re traveling alone!
  6. Make sure you have enough time at the airport. In Bangkok you can easily skip most lines with a baby but the distances are quite long. With a small baby you don’t want to rush through the airport and it’s nice to have enough time to change the diaper before boarding also. I try to be always at the airport at least two hours before the plane is taking off, sometimes even three hours if I know it’s big airport and I have international flight or I’m flying alone.
  7. Golden tip for take off and landing, is breastfeeding (or bottle if you prefer). This helps to ease the pain in the baby’s ears by evening out the pressure. I’ve never been able to feed him during the take off since he has always been so hungry the minute we get in to the plane and first two time he passed out before the plane was even moving. At our first flight I of course panicked and thought he might wake up when the plane takes off if he feels really painful and won’t eat since he would be full already. But no, he didn’t wake up for several hours and didn’t experience any ear pain, winning! If your child does feel pain in the ears due to the pressure I know another golden tip: warm cups. You can ask the stewards two coffee cups and two hand towels/tissues that have been dipped in boiling water. You fold the towels to the bottom of the cups and hold the cups to the child’s ears. The hot stem from the towels will help to release the pressure and pain in the ears :-) This is what I have used myself when I was younger and can say it really works!
  8. And the most important tip I have is: remember to ask for help. I know a lot of people think they should survive by themselves as they have decided to travel, but you need to forget that attitude completely. In all our flights (and we’ve had 9 flights already!) we have been helped even without asking for it. In our first flight there was a friendly old lady who gave us good tips how to calm a baby by holding them certain ways and on our second flight there was nice old man who brought his son to play with Benny and just to have a chat. When I flew to Malaysia alone with Benny there was an Indian woman who gave me half of her lunch (I must have looked like im starving :-D) and a Thai girl sitting behind us who let Benny play with her stuffed bunny. Within those few hundred people in the flight there is always some amazing souls who will help you. You’re own attitude towards the flight and travel is the most important thing!

I hope you found this list helpful and if there is anything unclear or questions that comes up, just leave me a comment. Happy travels!

Adventurous summer

IMG_7420-1IMG_7425-1IMG_7411-1

Hei Suomen kesä! Olet ollut niin ihana, että me ei lähdetäkään ihan vielä vaan venytetäänkin tätä meidän visiittiä reilulla kahdella viikolla, i-ha-naaa! Meidän oli siis tarkoitus lähteä tänää, mutta päätettiinkin jäädä vielä elokuun alkuun asti. Tuntuu että ulkona paistaa aurinko ihan jatkuvasti ja me ollaankin seikkailtu eri puistoissa, kaupungilla, saarissa ja kahviloissa. Viikonlopuksikin on luvattu jotain super hellettä, eli ehkä päästäisiin vihdoinkin uimaan :-) Benjamin on nyt viikon vajaa 8 kuukautta ja konttaa menemään jo vauhdilla. On siis ihana jäädä tänne vielä hetkeksi kun on tilaa ja mahdollisuus antaa toisen tonkia ja tutkia (repiä nurmikkoa) puistoissa, keinua ja nauraa ja nukkua vaunuissa kun äiti kerää pokemoneja :’-D Suomen kesää ei ole voittanutta.

// Hey summer in Finland! You’ve been so wonderful to us that we decided to stay few weeks longer! We were supposed to leave today but nope, we’re staying until August. Feels like the sun is shining non stop and we’ve been in parks and in the city, on the islands and in coffee shops. They also promise super warm and sunny weekend so maybe we get too go to swim too :-) Benjamin is now a week away from being 8 months old and crawling around with the speed of light. It is so nice to stay here now and have the space for him to crawl, play, go to swings and stroller walks while mommy collects Pokémons :’-D Nothing better than summer in Finland thats for sure.

Pictures Jenna K.

Throwback Thursday: Converse kid

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mulla on niin paljon vanhoja kuvia kansiossa “to blog” etten tiennyt mistä aloittaa, mutta nämä sai mut kyllä hetkeksi herkistymään. Ben on kuvissa noin 1,5 kuukautta ja oli vielä ihan ilmeetön tyyppi tossa vaiheessa. Jalatkin oli ihan kuin äitinsä laihat Lucky Luke länkisääret ja iho aivan super kalpea. Lupaan laittaa seuraavaan postaukseen vähän uudempia kuvia niin näkee vartaukseksi tän hetkiset michelin man reidet ja rusketuksen :-D Tuntuu kyllä hassulta katsoa näitä kuvia ja miettiä mikä matka ollaan tultu. Nämä kuvat on otettu ennen kun tultiin Thaimaaseen ja Ben oli kyllä tosi tosi pieni. Tyyppihän ei tossavaiheessa tehnyt vielä mitään muuta kun söi, nukkui ja möllötti (mieluiten sylissä). Verrattuna tähän nykyiseen meininkiin ja älämölöön toi tammikuun alku oli kyllä todella rauhallista vauva-arkea. Voi kyllä olla, että aika on “pikkusen” myös kullannut muistoja hehe.

Saatiin viime jouluna joululahjaksi niin paljon kivoja vaatteita, että yritin kuvata niistä mahdollisimman monet asun Benin päällä ja sen takia myös nämäkin kuvat on otettu. Mutta nyt lähes kaikki ne vaatteet (niin kuin noikin sukat ja pipo) on pakattu muistolaatikkoon, kun ei ne enää meidän konttaavalle kymmenen kiloiselle mene päälle. Ei sitä näin läheltä näe miten äkkiä tyyppi kasvaa ja yritinkin sitä änkeä pari viikkoa sitten tohon kuvassa olevaan paitaan ja noh, ei mennyt enää napit noin nätisti kiinni :-D Laitettiin se paita kiltisti kieroon ja kai se on vaan nyt uskottava, että Ben on todella triplannut painonsa puolessa vuodessa. Mikä taas on tosi kiva, että tyyppi kasvaa hyvää vauhtia, mutta voisi kyllä olla mun mielestä vauva ihan vähän pidempään kiitos! <3

ps. 12 päivää Suomen reissuun!

// I have so many pictures in a folder called “to blog” that I had hard time choosing from where to start, but these pics got me feeling emotional. Ben is about month and half in the photos and still has not much expression in his face. Even his little legs are skinny like mommy’s and skin is super pale. I’ll promise to post son some more resent photos of him and you can see the michelin man thighs and tan he has now :-D Feels so funny to look at these photos and think what a journey we’ve had! I took these pictures before we came to Thailand and Ben was so so small. That time all he did was, eat sleep and chill (on my lap preferably). Compared to now days to what circus we have here going on that start of January was such a peaceful time! It also might be that the memories have grown sweeter with time hehe.

Last Christmas we got so many nice clothes for Ben as presents and I tried to shoot as many outfits of them as I could. That’s why also these photos were taken. Now all of the clothes (this hat and socks also) have been packed away since our crawling ten kilos can’t fit in to any of them anymore. It is so hard to see how fast he is growing when you see him everyday. I tried to squeeze him in that shirt the other day and well, didn’t quite fit :-D I kindly gave the shirt to a person in need and I think I just have to believe when I’m told that he is really growing. And also since he has triples his weight since birth! It is nice to know that his is growing well, but he could slow down and be baby a tiny bit longer thanks <3

ps. 12 days ’til Finland!

Third of a year

12896310_10206031519522789_780964133_o-112903725_10206031519282783_1488853053_o-1

Kolmas osa vuotta elettynä ja koon puolesta meillä on enemminkin taapero kuin vauva :D Benjamin on kasvanut aivan naurettavan nopeasti ja jopa lääkäri pari päivää sitten totesi, että on kyllä älyttömän kokoinen nelikuinen. Olen tietysti googletellut, että onko Ben muka nyt niin iso ja vaikuttaa ihan normaali kokoiselta suomalaiselta vauvalta. Thai vauvaksi on siis aivan jättiläinen ja tutun 6 kuukautinen poika onkin reilu kilon Beniä pienenmpi hehe. Monet myös ei meinaa millään uskoa, että joo ihan tissimaidolla on meidän poika lihotettu tähän kokoon. Nyt tosin sai 4 kuukautis synttäreillä maistaa mangoa ja oi mikä herkku! Seuraavalla syötöllä tuli itku kun ei saatu lisää sitä super tuoretta ja makeaa mangoa haha.

Vaikka Ben onkin todella iso (melkein 9 kiloa ja 67 senttiä) on hän silti vielä todella vauva. Ben kääntyilee selältä kyljelleen ja mahalta selälleen, potkii mahallaan vauhtia, muttei liiku mihinkään, imee sormiaan ja kuolaa, muttei ymmärrä miten tutti toimii, juttelee missä vaan milloin vaan ja huutonauraa kun säikähtää tai jos näkee äitin tai isin peilistä, eikä vierasta ketään, mutta väsyneenä kelpaa vain äitin syli ja höpöttelyt. Ihan vauva siis meidän Benkku vielä on vaikka sylissä tuudittelu alkaakin jo käydä salitreenistä ;)

// One third of a year lived and from the size of Ben you would think we have a toddler not a baby :D Benjamin has grown ridiculously fast and even a doctor told us few days ago that Ben is huge for a four month old. I have of course googled if he is all normal and he seems to be perfectly normal size for a Finnish baby. For being half Thai he is huge and our friends six month old is more than a kilo lighter than Ben haha. Many can’t believe that he is only breastfed until now. For his 4 month birthday he got to taste a bit of mango and he loved it. Oh god how he died the next feeding when he didn’t get more of that super sweet and ripe mango haha.

Even though Ben is huge (almost 9 kilos and 67 centimetres) he is still such a baby. He turns from his back to the side and from his tummy to his back, he kicks hard and fast while laying on his back but moves nowhere, he sucks his fingers and drools everywhere but has no idea how pacifier works, he talks to everyone and everywhere and dies laughing if he gets startled or sees mom or dad in the mirror, he is not shy with strangers but when he is tired he can only be held by mommy. So yea our Ben is still a baby even though rocking him to sleep starts to feel like a weigh lifting workout ;) 

Kuvat/Photos Naz Brown

Mid December news

b2.jpg

Eh vihdoin sain kun sainkin itseni avaamaan wordpressin ja takasin blogin äärelle! Ei sillä, että nytkään olisi aikaa tätä naputella kun likapyykkivuori pursuaa jo yli pyykkikorin ja kaikki puhtaat pitkähihaiset bodyt on loppu. Noh, kai tämä vaan on se (melkeen) hallittu kaaos :)

Vauva on nyt 3 viikkoa vanha ja meidän arki muuttuu joka viikko. Ekan viikkon tyyppi nukkui omassa sängyssä, toka viikko meni meidän välissä ja tällä viikolla ei nukuta öisin enää ollenkaan. Päivisin 7 tunnin päikkärit on kyllä ihan mahdolliset, huoh. Nyt vaikka öisin ei enää nukutakaan ei elämä ole enää niin tunteiden myrskyä ja epätodellisia fiiliksiä niin kun oli eka viikko. Sillon vaikka saatiinkin nukkua paremmin oli koko ajan todella kummallinen olo ja vaikea uskoa, että meillä on nyt ihan oikeasti lapsi. Ja kyllä, se on meidän oma ja meidän kanssa ihan joka ikinen päivä. Nyt kun tyyppiin on tottunut niin haluaa häntä pitää vaan koko ajan sylissä ja tuijotella. Varmasti kaikki muut vanhemmat osaa myös samaistua näihin “ekojen viikkojen tunteisiin”.

Koska minä en olisi minä jos mun elämä ei olisi aina vähän vauhdikasta, olen jo onnistunut niin lapsen nimen rekisteröinnissä, passitilauksessa (ja passikuvassa, mikä missio!) sekä Thaimaan kansailaisuuden hakemisessa. Myös oma uusi passi ja viisumi on jo hankittu sekä lennot (23.1) varattu kotimatkalle! 36 päivää ja me heilutetaan heipat Suomelle ja suunnataan vihdoin takasin Bangkokiin. Onhan sitä sitten oltu jo 5 kuukautta Suomessa ja vielä tähän maailman parhaaseen (heh heh) vuodenaikaan. Bangkok, aurinko, lämpö, ruoka, oma koti… voisin jo mennäkin pakkaamaan :D

// Finally I have time to sit down and open my laptop. Not that I would actually have time now either when the laundry is taking over one of the bedrooms and there is no clean baby clothes left, oops. Well, a guess this is just our (almost) organised chaos.

Our baby is now 3 weeks old and our everyday life keeps changing ever week. First week the little fellow slept in his own bed, the second week he slept in our bed and this week he don’t sleep night time anymore at all. Day time it’s more fun to have this  6 to 7 hour naps though. Even though we don’t really sleep here much is our life finally starting to feel more stable. The first week we maybe slept better but were feeling so unrealistic all the time. It was a strong idea that we have a child now and yes he will be with us every single day for good. Now when we are more used to having him around and getting in to the routine I just feel like I want toehold him all the time and just stare at him. Such a precious little man. I’m sure all other parents know exactly what I’m talking about!

Because I would not be myself if my life wasn’t constant hassle I have already registered our boy’s name, ordered his passport (and took his passport photo, what a mission!) and also applied for his Thai citizenship. I also already have my own new passport with new visa to Thailand and all our flights (23.1) have been booked and paid! 36 days and we wave goodbye to Finland and head home to Bangkok. Then I’ve been here for 5 months during this “lovely” time of the year… Bangkok, sun, heat, food, own home… I should probably start packing already :D