THOUGHTS LATELY

English below

Välillä mun täytyy tietoisesti istua alas ja miettiä, että mitä mulle oikeasti kuuluu. Tammikuu oli ehkä maailman pisin, mutta tiesittekö että se tuntuu siltä vain Suomessa. En nimittäin ole koskaan aikasemmin kokenut tammikuuta näin puuduttavan pitkänä, enkä ole Suomessa ollut tammikuussa sitten vuoden 2010, joten vika ei voi olla tammikuussa vaan Suomessa! Helmikuu taas tuntui kiitävän ohi ihan vilauksessa, eikä tämäkään ole tuntunut samalta Suomessa kuin maailmalla ollessa.

Tämä talvi ja sen puute on yleisesti ollut todella vaikea. Ollaan oltu jo lähes 9 kuukautta Suomessa enkä ole ollut täällä yhtäjaksoisesti näin pitkään yli 10 vuoteen. Ajattelin, ettei tämä pimeys ja kylmyys häiritsisi mua yhtä paljon kun se todella tekee, mutta etenkin näin monen pienen lapsen kanssa tää sää tekee mut hulluksi. Jatkuva kolmen lapsen pukeminen, riisuminen, sopivien vaatteiden miettiminen ja lämpötilojen tarkkailu on kaiken tän väsymyksen ja pimeyden keskellä ollut todella voimia vievää. Koti-ikävä Thaimaaseen jo pelkästään sään puolesta on siis jo ihan järkyttävä. Innolla odotan, että iltapäivän vaunulenkeille lähdettäessä tytöt voi nostaa rattaisiin pelkissä vaipoissa ja Ben kulkea ympäriinsä shortseissa ja sandaaleissa.

Tuntuu myös todella oudolta olla Suomessa ilman, että on Thaimaassa fyysistä kotia johon palata. Vaikka siellä on meillä perhettä ja ystäviä ja tietty meidän pakukoti, ei meillä ole siellä enää asuntoa tai taloa odottamassa. Tavallaan vapauttavaa ajatella, että kun paluu päivä joskus hamassa tulevaisuudessa koittaa, voi sen kodin perustaa vapaasti minne vain. Toisaalta ei ole sitä kotiyksikköä mihin visualisoisi paalavansa. Tämä on pyörinyt päässä semmoisena negatiivisena, jonka olen yrittänyt tietoisesti ajatella positiivisen kautta, uutena alkuna.

Monesti näiden vuosien aikana oon sanonut, etten tule Suomeen ilman paluulippua ja nyt kun täällä ollaan ilman tietoa pysyvästä paluusta, on olo todella epätodellinen. Epätoivon hetkinä tuntuu kun täältä ei ikinä enää pääsisi pois, tämä olisi kuin musta-aukko imaissut meidät sisuksiinsa. Oltaisiin nyt täysin osana sitä oranvanpyörää, jota niin hanakasti yritin vältellä vuosia kulkemalla omia polkuja, kuitenkin päätyen tänne. Tiedän että tulevaisuudessa odottaa meidän paluu Thaimaahan, mutta ilman niitä konkreettisia lentolippuja, sitä paluuta on vaikeata visualisoida.

Henkilökohtaisesti tuntuu, että tässä olisi taas kaikenlaista ideaa ilmassa ja moneen soppaan saisin lusikkaani laittaa, mutta onneksi on jo niin monta lasta, ettei enää kaikista ajatuksista kerkeä nappaamaan kiinni. Lapset palauttaa maanpinnalle ja muistuttaa omasta rajallisuudesta ja siitä mikä on tärkeintä. Eli ajasta heidän kanssa.

Elämä on tästä kaikesta sekoilusta huolimatta todella ihanaa. Monet olettaa, että elämä pikkuisten kaksosten ja Benin kanssa on täyttä hullunmyllyä, unettomia öitä, pukluisia t-paitoja ja parisuhdekriisejä, vaikka meidän arki on aika helppoa. Kyllä, joka päivä joku huutaa huomiota pää punaisena ja kädet ei riitä, mutta päivittäin asiat sujuu paremmalla rutiinilla ja me opitaan paremmin toimimaan yksikkönä. Oikeassa olin kun haaveilin useammasta lapsesta ja isosta perheestä, se on todellinen lottovoitto <3

Sometimes I have to consciously sit down and think, how am I really doing? January felt like a year long, but did you know that it only feels like that in Finland? I don’t remember ever feeling that before and I haven’t spent a full January in Finland since 2010. So not January’s fault but Finland’s clearly. February then again has gone by in a blink and it has also never felt short like this while I’ve been abroad.

This winter, or more the lack of it, has been really tough. We have been nearly 9 months in Finland and I have not been here continuously this long in over 10 years. First I thought that the cold and darkness wouldn’t disturb me, but honestly it does. Especially with this many kids it drives me insane to dress them all up in so many layers every single day. Monitoring temperatures and wondering what type of clothes would be needed so everyone is warm and comfortable, but not sweating hot messes. This definitely makes me miss Thailand a lot. I can’t wait to be back in the warm weather and where to go out I can just lift girls in their diapers in to the stroller and Benny can run around in shorts and flip flops.

It also feels strange to be in Finland without a physical home base in Thailand where to return to. Of course we have family and friends there and our home van, but this time there is no apartment or house waiting for our return. On the other hand it feels really freeing to know that when we do return we can create that home base anywhere. But then again there is no actually place where to visualize the return, but I’ve tried to see it as a positive and think of it as another new beginning for us again.

In the past years I’ve said I would never come to Finland without a return ticket to Thailand and now that we are here and have no idea when we could permanently return, I feel surreal. In the dark moments (literately) I feel like we’ve been sucked in to a black hole with no way out. We are now part of the hamster wheel – life I so badly was running away from for years. I know in the future there will be the day we return to Thailand, but without the tickets in our pockets it’s hard to imagine when it would be.

Personally I feel like I have so many ideas bouncing around in my head and so many things I would want to get involved in, but these kids remind me who limited my time is. And the most important thing right now is to be here and with them, to be present.

Even though our life can be messy right now, it is so wonderful. Most people assume our life with twins and Benny must be madness, sleepless nights, t-shirts covers in baby vomit and relationship crises, but in reality our daily life is quite smooth sailing. I mean everyday someone screams their head off and I don’t have enough hands to help everyone, but day by day everything is getting easier and we create better routines. I was so right when I dreamed of having many kids and a family, it’s like you won the true jackpot <3

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s