Olin mielenkiintoisella tunnilla eilen, jossa puhuttiin stressin hallinnasta. Itse olen tyyppiä joka ei helpolla stressaa ja stressi onkin melko vieras tunne meikäläiselle. Jos oot seurannut mua pidempään ootkin lukenut jo tän postauksen vajaa parin vuoden takaa, jossa puhuin siitä miten stressattavat asiat ovat tyyppiä “niihin voi/ei voi itse vaikuttaa”. Seison edelleen ton postauksen takana täysin ja kun vuosia sitten ton ajatusmallin ymmärsin, se muutti mun elämän todella stressi-vapaaksi. Kaikki tosin muuttui hieman kun Ben syntyi ja ymmärsin, ettei mulla olisi enää minuuttiakaan aikaa millekään muulle kuin hänelle ja hänen tarpeilleen. On ollut aikamoista tasapainoilua koulun, kodin, parisuhteen, ystävien ja Benin välillä. Vähän kun jatkuvasti jonglööraisi liian monella pallolla eikä kukaan ikinä olisi opettanut, että miten edes jonglöörata! Aloin huomaamatta stressaamaan asioista, ja niin kuin viime postauksessa sanoinkin, olen ollut melko stressaantunut viimeaikoina. Aina eiliseen tuntiin asti. Ymmärsin vihdoin, että mua ei itse asiassa pidättele mun ylipitkä lista hoidattavista asioista, vaan jatkuva pieni stressin tunne. Oon viimeaikoina yrittänyt vaan selvitä päivä kerrallaan tästä elämästä, enkä ole nauttinut siitä yhtään. Kunnes eilen ymmärsin mistä kenkä puristaa ja osasin pysähtyä ja kertoa itselleni: “Stressaat turhasta. Priorisoi, järjestele, suorita ja nauti!”. Vihdoin tuntuu, että olen kohdistanut ongelman, eliminoinut sen ja voin tehdä muutakin kuin vaan selvitä. Voin taas nauttia ja elää. Me myös vihdoin löydettiin ja palkattiin Benille nanny pariksi päiväksi viikossa, että saan vähän omaa aikaa (paniikissa viimeistellä vikat kouluprojektit :-D). Saatan jopa heittäytyä villiksi ja mennä ensi viikolla itsekseni salille! Toisaalta ihan yhtä todennäköistä on, että avaan netflixin ja tilaan pizzan haha.

Mulla on muuten enää kaksi viikkoa koulua jäljellä. Kaksi viikkoa. Sitten mä ilmeisesti valmistun. Tuntuu todella käsittämättömältä ja jännittävältä, mutta toisaalta, mitä mun nyt pitäisi tehdä? En mä vieläkään tiedä mikä musta tulee “isona”! :-D Ehkä maisteri siis seuraavaksi?

nostress-1

I had an interesting class yesterday where we talked about managing our stress. I’m not a person who feels stressed out easily and it is quite a foreign feeling for me. If you’ve followed me for awhile you might have read this post I wrote about stressing over stuff you have/don’t have control over. I still agree completely with that post and getting in to that conclusion some years back almost completely changed my life to be very stress-free. Everything though changed a little when Benny came along and I realised I have zero time for anything other than him and his needs. It has been a lot to handle school, home, relationship with Sam and friends and Benny all together. Like I’m endlessly joggling all these balls and no one ever even thought me how to joggle! The stress started to creep up on me slowly and as I said in my previous post I have been stressing out lately. Until yesterdays class. I realised that what was holding me back was the underlying feeling of stress about everything I needed to do and not actually the things that need to get done. I’ve been lately feeling like I’m just magically surviving day in day out and not enjoying the ride at all. Until now that I was able to tell myself: “Stop, you’re stressing out and it is so pointless. Prioritise, organise, complete the tasks in hand and enjoy the days.” I finally  feel like I have targeted the problem I’ve had, eliminated it and I’m now able to pull thought this. I have also finally found and hired a nanny for Benny so now I get twice a week some me time (so I can in panic finalise last uni work lol). I might even go all out and start going to the gym next week when I get my free hours. But no high hopes guys, it is as likely that I just open netflix and order pizza :-D

By the way, I have only two weeks of university left. Two weeks. Then I graduate. It feels so unbelievable and exciting, but like what am I supposed to do with my life now? I still got no clue what I wanna be when I “grow up” :-D Maybe masters degree next?

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: