68816-1.jpg04-1.jpg06-1.jpg

 toppi Billabong bikinit RipCurl

Merellä on jännä vaikutus muhun. Voin istua rannalla tunteja ja tunteja vaan katsellen merelle ja kuunnellen aaltoja. Oon pienestä asti tuntenut jännää vetoa merta kohti ja meillä olikin aina tapana kesäsin purjehtia vaarin veneellä koko perheen voimin. Myöhemmin veljeni osti moottoriveneen ja pääsin aina välillä mukaan ajelemaan ympäri Espoon saaristoja ja wakeboardaamaan. Lapsuuden kesien kohokohtia. En myöskään koskaan ole kokenut mitään pelkoa merta kohtaa (okei kalat ja merihiriviöt on toinen tarina). Vaikka surffatessa on tullut vietettyä ehkä liiankin paljon aikaa pinnan alla (eikä päällä haha) en ole ikinä oikeastaan panikoinut ollenkaan. Siellä pinnan alla on vaan niin rauhallista ja kaunista, vaikka olisikin juuri pyörinyt kuin pesukoneessa aivan liian isoissa alloissa.

En tiedä saako näistä mun hyppivistä ajatuksisa mitään selvää. Ehkä sitä ei vaan voi selittää miten rannalla istuminen ja meren lähellä oleminen muhun vaikuttaa. Se rauhoittaa kun katselee merelle ja miettii miten pieni sitä on tässä isossa maailmassa. Jotenkin jännästi se ajatus omasta mitättömyydestä tässä universumissa rauhoittaa mua kovin. Tai ehkä olin vaan edellisessä elämässä kala? haha ken tietää

The ocean has a funny impact on me. I can sit at beach for hours and hours looking to the ocean and listening the waves. Since I was a child I’ve felt this funny draw towards the ocean. My whole family used to go sailing during summers on my grandpa’s sailboat and when I got older my brother bought a speedboat and we used to go wake boarding. Summer highlights during my childhood. I’ve also never had any fear towards the ocean (okay fish and sea monsters are another story). Even when I’ve been surfing and spending (maybe too much) time under the water I’ve never panicked. It is just so peaceful and beautiful under the surface.

I don’t know if my jumping thoughts make any sense actually. Maybe it’s just not possible to explain how sitting by the beach and being close to the ocean affects on me. It is just so peaceful to look to the ocean and wonder how small a person can be in this big world. The idea of ones nullity in the universe somehow calms me a lot. Or maybe I was a fish in my past life? haha who knows.

photos by Naz Brown

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s

%d bloggers like this: