Meillä ei ole kotona telkkaria ollenkaan. Meidän kämpässä Bangkokissa oli ja se oli päällä ehkä kerran viikossa, jos sitäkään, joten päätettiin ettei Phuketissa sellaista tarvita. Ajattelin raskausaikana ja Benin ollessa ihan vauva, ettei Ben tarvitse mitään ruutua mitä tuijotella, kun on kuitenkin mun kanssa kotona tai menossa ja ruudun katselu olisi todella turhaa pienellä. No aika äkkiä mieli muuttui ja nyt Ben katsoo vähän väliä eri piirrettyjä meidän puhelimista :D Voisin kirjoittaa ihan oman postauksen ajatuksista, mitä mutta oli ennen synnytystä ja Benin ollessa pieni ja kuinka moni niistä “me ei kyllä ikinä tehdä noin” ajatuksista muuttui matkanvarrella :D Mutta edelleen meillä ei ole telkkaria eikä tule. Telkkarista on myös itse hankala seurata, että onko sieltä tuleva ohjelma todella pienelle sopivaa katsottavaa. Jokun tabletti on siis ostoslistalla Benille, koska se on jo mun puhelimen näytön kerennyt tuhoamaan pariin kertaan. Ihan oma vika tosin kun oon sen sille antanut, mutta puhelin se vaan on.

Mutta ajattelin tähän listata kivoja piirrettyjä mitä Ben seuraa, koska muistan, että kun ekan kerran koitin keksiä sille jotain katsottavaa oli tosi vaikea keksiä mitään noin vuoden vanhalle sopivaa. Ben katsoo kaikki piirretyt englanniksi, koska se on tuntunut meille luontevimmalta. Muumeja yritin myös näyttää, mutta niissä on melko pitkä jaksot ja hidastempoinen tahti, joten Ben ei todellakaan jaksanut keksittyä  niihin. Siksi siis se useiden lapsien ensimmäinen piirretty puuttuu listasta haha. Laitoin nää vielä siihen järjestykseen missä ollaan niitä alettu katsomaan. Noissa ensimmäisissä on todella lyhyet jaksot, joten pienemmätkin joilla ei pahemmin ole keskittymiskykyä jaksaa katsoa jaksot alusta loppuu.

bennycartoons

Sometimes we watch cartoons…

In our house we don’t have a tv. We had one in Bangkok and basically never used it so we agreed that we wouldn’t need one in our house in Phuket. When I was pregnant I thought that Ben would never need to watch any tv or cartoons since he would always be with me and it would just be unnecessary to have any screen time. Well, I can say I changed my mind quite fast when he was born and grew a little :D I could make a whole another post about thoughts I had while I was pregnant and how those changed when the reality hit my face haha. But still, we don’t have tv and we won’t get one. It’s more difficult to also monitor what the kids are watching from tv than it is fro example from a tablet. In tablet you can set up restrictions so the kids can surf the web more freely and safely. We don’t have a tablet for Ben yet but I think it we will get him one in near future since he has destroyed my phone already quite a few times, oops. Well it’s just a phone a guess.

I didn’t really know what shows would be good for small toddlers to watch when Ben was younger so I  thought I would list here some of the cartoons and shows Ben has been enjoying. He watches all these shows in English, though I have tried to get him to watch Moomin in Finnish and some cartoons in Thai but he seems to like the English cartoons the most. These are also in the order we started introducing cartoons to him, like for example the Peppa Pig episodes are really short and for his short attention span it was perfect.

Pipsa Possu / Peppa Pig

Ben and Holly’s Little Kingdom

Barney

PJ Masks

Peppi Pitkätossu / Pippi Longstockings

Elmo’s World

Sesame Street

Om Nom Stories

bennydrawing

… and sometimes we do colouring :)

Ja ei, en suosittele kenellekkään laittamaan piirrettyjä pyörimään ja jättämään pikkuista ruudun eteen tuijottamaan yhtään mitään tunnista toiseen. Meillä lähinnä katsotaan vaikka pari jaksoa Pipsa Possua samalla kun laitan ruokaa tai vaikka kun ollaan ravintolassa syömässä ja Ben täytyy saada pysymään aloillaan pidempäänkin kuin kaksi minuuttia. Paras viihdyke pienelle lapselle on kuitenkin aina aikuinen tai lapsi leikkiseurana :) Onko teillä mitään muita piirrettyjä mielessä jotka olisi leikki-ikäiselle sopivia? Ja olisi kiva kuulla muiden vanhempien ajatuksia aiheesta!

And no, I do not suggest that anyone turns the cartoons on and leaves the little one staring a screen for hours. We usually watch cartoon for example when one parent is alone with Ben and needs to cook dinner or we are in a restaurant and need him to sit still for longer than two minutes. The best entertainment for a small child is always their parent or another child as a play partner :) Do you know any other cartoons that would be fitting for a toddler? I would also love to hear other parents thoughts on screen time!

Lokakuu on hyvä aloittaa pienellä paluulla kesään. Vietettiin Benin kanssa kesäloma Suomessa ja vaikka tuntui, ettei oikeen tehty mitään niin kuvat kyllä kertoo ihan eri tarinaa. Koko reissu meni niin äkkiä ja monta asiaa jäi tekemättä, joten täytyy kyllä ensi kesäksi varata taas hiukkasen pidempi rako kalenteriin Suomi-lomalle. Mutta aloitetaan ~

Let’s start October with a little throw back to our trip to Finland during the summer. I feel like we didn’t really do much there but the pictures are telling a different story. The whole trip passed by so fast and there were so many things I didn’t have time to do so next summer we need a lot longer trip again. But let’s get started ~

kesä1-3

Eka lento ja vähän lehtien lukemista, onneksi lento Phuketista Bangkokiin on vain reilu tunnin / Sitten vähän päikkäreitä repussa ja lisää unta vauvakassissa lennolla Bangkokista Helsinkiin / Kotona Suomessa ensimmäisenä huomiota sai tietty meidän jo nyt edesmennyt koira <3 / Mummi oli hyvin varautunut lelujen osalta ja paras juttu oli kyllä oma auto ja siihen bensapumppu! / Hupparin, pitkien housujen ja takin käyttö oli Benille todella kummallista, mutta pihalla oli ihana juoksennella, leikkiä pihaleluilla ja piilotella omenapuun alla

First flight from Phuket to Bangkok and reading through some magazines / Then a little nap in the bag and more sleep in the baby bag on our flight from Bangkok to Helsinki / Back home in Finland and the most attention and cuddles got our now already passed doggy <3 / Grandma was well prepared for our arrival and the best thing ever was the car and a gasoline pump for it! / Wearing hoodie, long pants and jacket was so weird for Ben, but running in the garden, playing with outdoor toys and hiding under the apple tree was so much fun

kesä2-3

Vietettiin paljon aikaa lähipuistossa ja kuljettiin sinne pyörällä / Ben ei näytä kovin innostuneelta pyörän kyydissä, mutta lupaan, että tyyppi nautti siitä ihan älyttömästi! / Käytiin myös mun hyvän ystävän kanssa puistoilemassa ja korkeasaaressa (bongaa viidennestä kuvasta laiskiainen :D) / Ajettiin yhdeksi yöksi Valkeakoskelle juhlimaan kaverin tyttären ensimmäisiä synttäreitä ja nauttimaan mökkimaisemista / Bestikset oli vähän innoissaan hämähäkkikeinussa!

We spent a lot of time in our near by park and rode the bicycle there always / Ben didn’t seem too excited about the bicycle ride but I promise you it was a big hit! / We also spent days in the park with my good friend and visited the zoo (spot the sloth in the fifth picture!) / We drove to Valkeakoski for a night to celebrate my good friends daughters first birthday and enjoyed some Finnish summer cottage scenery / The besties were so happy in the spider web swing!

kesä3-3

Käytiin muutamaan otteeseen tallilla ja päästiin hyppimään kumpparit jalassa kuralätäköihin ja myös pienelle ratsastuskierrokselle / Sitten olikin reissun päätarkoituksen vuoro, eli hyvän ystäväni häät! / Kaikki seremoniasta kattaukseen oli niin ihanasti suunniteltu ja toteutettu ja oli kyllä ihan parin näköiset häät <3 / Ben halusi myös ikuistaa itsestään muutaman selfien häissä / Lennolla  takaisin Thaimaaseen saatiin koko rivi käyttöön ja Ben nautti ihan isona poikana lasten leffoista omalla penkillä :)

We visited the stables few times, got to jump in muddy puddles and even rode the horse together / Then the main purpose for our trip, my good friends wedding / Everything from the ceremony to the little details was so amazing and just the couples style, so pretty <3 / Ben wanted to take few selfies in the wedding too / On our flight back to Thailand we got the whole row to ourselves and Ben enjoyed some kids movies on his own seat like a big boy he is :)

Hurjaa miten aika kuluu. Benjamin on tänää vuoden ja 10 kuukautta! Toisaalta tuntuu, että hän oli ihan pikku vauva vielä viime viikolla ja toisaalta taas en muista enää edes elämää ennen Benjaminia. Olo on vain todella hämmentyneen kiitollinen, että tyyppi pyörii tossa jaloissa ja myös haikea, koska se pikku vauva-aika on pysyvästi ohi. Se meni niin äkkiä, joten kaikki tulevat mamat: nauttikaa, halikaa, pusutelkaa ja nuuhkikaa niitä teidän pieniä kääröjä. Joku kaunis päivä ne on tämmösiä meneviä tyyppejä, jotka sanoo kuuluvasti “EI” kun niiltä pyytää pusuja :D

Mitä kaikkea Benjamin on sitten oppinut näiden 22 kuukauden aikana?

  • Juoksemaan Ben oppi jo 10 kuukauden ikäisenä ja vauhti on vaan kasvanut. Nyt tyyppi myös hyppii tasajalkaa ja taputtaa samaan aikaan. Voisi sanoa, että todella liikkuvainen taapero meillä.
  • Puhumaan kolmea kieltä, vaikkakin kyllä vain vajaa 20 sanaa. Ymmärtää hyvin kielien erot ja osaakin puhua äidille suomea ja englantia ja isille taas thaita ja englantia. Puhe on tullut todella hitaasti, mutta ei tässä ole mikään kiire näin monen kielen kanssa. Satunnainen päiväkodissa käynti on auttanut paljon ja kavereilta onkin opittu paljon englanninkielisiä sanoja.
  • Lähes nukkumaan läpi yöt. Nyt odotellaan, että oma sänky saapuu ja luovutaan vihdoin perhepedistä. Ben saa nukkua alkuun omassa sängyssä meidän huoneessa ja kun nukkuu yöt läpeensä siinä, siirtyy oma sänky omaan huoneeseen.
  • Leikkimään muiden lasten kanssa. Tästä olen todella ylpeä, koska Ben osaa hienosti jo jakaa ja leikkiä sopuisasti yhdessä. Vielä tosin opetellaan oman vuoron odottamista esimerkiksi keinumaan mennessä, joka taas ei ihan vielä tulistumatta suju :D
  • Syömään itse lusikalla, sekä tietty sormin, juomaan itse mukista (nämä kaikki tietty vähän siinä sivussa sotkien hehe) ja jos jääkaapista on jäänyt vauvalukko auki niin myös itse hakemaan välipalaa (usein äidin sipsit katoaa parempiin suihin).

Benjamin on siis melko taitava tyyppi ja kehittynyt sekä kasvanut hyvin ihan ikäistensä tahdissa. Nyt alkaa sitten ollakin aika suunnitella tulevia 2v. synttäreitä!

beachbenny

So crazy how time flies. Benjamin is a year and 10 months today! On the other hand I feel like he was such a small baby just last week and on the other hand I can’t even remember a life without Benjamin. I just feel so grateful that I have that little fellow running around but also I feel so wistful that the baby time is over for good. It went so fast! So all future mamas: enjoy, cuddle, kiss and sniff your little ones. One day they will be this running toddlers show loudly tell you: “NO” when you ask for kisses :D

So what has Ben learned in this 22 months of his life?

  • Ben learned to run at the age of 10 months and has kept us busy ever since. Now he can also jump with both feet in the air and clap same time. I’d say that we have pretty physically active toddler here.
  • He speaks now three languages though just about 20 words. He understand pretty well to speak Finnish and English to mommy and Thai and English to papa. His speech has started really slowly and “late” but he does have many languages to learn. Going to nursery occasionally has also helped and he has picked up some english words from the other toddlers there.
  • He nearly sleeps through the night. Now we are just waiting to get his own bed and finally stop bed sharing. He will though sleep at first in his own bed in our room but as soon as he sleeps through the night in his own bed we will move him to his own room also.
  • Ben plays so nicely with other kids. I’m super proud how he has learned to share and play safely around others. We are still though practising how to wait for your own turn like for example when the swings are taken :D This is not happening at the moment without a meltdown haha.
  • He can eat by himself with a spoon and of course by hands and also drink from a cup. He does create a mess by doing so but slowly its getting less and less messier :D He also knows how to open the fridge baby lock and will go by himself get him some snacks of the fridge (usually mommy’s chips haha).

So I’d say we have pretty capable little man in the house who has grown well at the pace of his peers. Now it is time to start to plan his second birthday, exciting!

Moikka kesä, vihdoin olet täällä! Mun blogista huomaa aina kun kesä tulee, tää hiljenee ihan itsekseen. Ja vaikka Thaimaassa eletäänkin ikuisuus kesää, niin jotenkin mun sisin kyllä aina elää Suomen vuodenaikojen mukaan. No mutta se siitä turhasta löpinästä, mennään asiaan. Mitä tässä viimeisen parin kuukauden aikana onkaan kerennyt tapahtua?

 

Minä, uskokaa tai älkää, olin sijaisena päiväkodissa! Siis muutama vuosi sitten, jos multa olisi kysynyt, että mitä pidän lapsista ja kertonut, että olen lähitulevaisuudessa äiti ja töissä 3-5 vuotiaiden parissa olisin kuollut nauruun. En ollut mikään lapsivihaaja, en vain ymmärtänyt lapsista oikeastaan mitään. Nyt taas kun on omakohtaista kokemusta, koen että olin ihan elementissäni siellä päiväkodissa. Varmasti yksi ainoita työpaikkoja, jossa olen ollut, eikä ole aamusin ärsyttänyt lähteä töihin. Se oli aika mahtava fiilis!

Toiseksi haluaisin sanoa, että oon surffanut tosi paljon ja hyvin, mutta puhuisin ihan puutaheinää. Oon ollut laudan päällä tasan kolme kertaa ja saanut muutaman ok aallon. Tiedän, että on typerää istua kotona kun voisi olla surffaamassa, kun ei sitä kuitenkaan ympäri vuoden voi tehdä, mutta fiilis koko hommaan on ollut tosi hukassa. Ehkä kun saadaan meidän toinen lauta korjauksesta (tänää!) niin löytyy taas intoa hommaan. Kaikkea ajallaan :)

Ollaan vietetty taas kerran aikaa sairaalassa Benin kanssa. Tyyppi nosti itselleen lähes 40 asteen kuumeen taas kerran ja sairaalassa todettiin virus infektio. Onneksi Benin oma vastustuskyky alkaa hiljalleen voimistua ja tyyppi oli terve vuorokauden jälkeen. Verikokeesta tosin löytyi muita ongelmia ja todettiin että Benillä on talassemia. Laajemmat veritutkimukset on nyt myös tehty ja onneksi talassemian tyyppi todettu lievimmäksi. Koko tauti tuli ihan puskista, koska Sam ei ikinä ole tiennyt, että hänellä olisi sitä. Talassemia on siis periytyvä tauti, joka vaikuttaa veren hemoglobiiniin ja voi olla todella vaarallinen, jos sairastaa siitä vakavinta tyyppiä. Näin meidän tapauksessa  Sam ja Ben kantaa kaikista lievintä tyyppiä ja se ei vaikuta kummankaan elämään ikinä suuremmin. Tai no, Samhän ei ole tiennyt 30 vuoteen, että hänellä se mahdollisesti edes olisi, joten ei ainakaan hänellä vaikuta kovin vakavalta :D Voin koko talassemiasta kirjoittaa enemmän, kun käydään lääkäriltä hakemassa poikien viralliset verikoetulokset ja tiedetään tarkemmin missä mennään tämän suhteen.

Tähän liittyen hauska tarina: Kun oltiin sairaalassa ja Beniltä otettiin verikoe, pyysin että siitä katsottaisiin myös tyypin veriryhmä. Jostain syystä sitä sitä ei ole ikinä aikaisemmin tutkittu, vaikka verikokeita on otettu aikaisemminkin ja se on ihan helppo ja nopea homma. Koen, että se on myös turvallisuus kysymys vaikka onnettomuuden tilalle tietää mikä veriryhmä omalla lapsella on. Tiedän, että oma veriryhmäni on O+, koska olen aikasemmin luovuttanut verta. Sam sanoi, että hänen on O-, koska se kuulemma tarkastetaan lapselta aina syntyessä ja näin hänen äitinsä on hänelle kertonut. No, Benin tulokset tuli takaisin ja veriryhmäksi Benillä todettiin B+. Voitte arvata meidän ihmetyksen määrää ja kuinka epäilevän katseen sain Samilta! :D Lääkäri siis totesi, että on kyllä mahdollista, että lapsella on täysin eri veriryhmä kun vanhemmilla vaikka se onkin suhteessa harvinaisempaa. Lähdettiin tän tiedon jälkeen sairaalasta kotiin ja oltiin melko hämmentyneitä koko loppupäivä.

Seuraavana päivänä päätettiin viedä Ben laajempaan verenkuvaan selvittämään mikä muoto talassimiasta hänellä mahdollisesti on. Usutin Samin samaan testiin ja pyysin, että tarkistaa myös hänen veriryhmänsä. Klinikan lääkäri sanoi heti, että on lähes mahdotonta, että Benin veriryhmä olisi B+, jos minun on O+ ja Samin on O-. Tässä vaiheessa olin jo lähes varma, että Sam on väärässä veriryhmänsä suhteen ja Sam oli lähes varma, että Ben on jonkun muun lapsi :D Onneksi veriryhmän saa tietää tunnissa ja sieltä tulikin ylläri Samille kun he kertoi, että hänen veriryhmä on sama kun Benin eli B+. Sam on siis elänyt 30 vuotta uskoen olevansa O- vaikka onkin B+! Ja ei, Sam ei enää epäile isyyttään :D hahah

Eli vaikka pari päivää oli aika kamalia kuumeen ja talassemia-diagnoosin kanssa, niin onneksi voi sentään sairastaa näissä kuvien mukaisissa maisemissa :)

sickdays1sickday2sickdays3

Hello summer, finally you are here! You can tell when the summer is here since my blog goes dead silent then haha. And yes I know we live in a country with summer around the year, but my inner self still feels when the seasons change in Finland. But lets stop the nonsense and get to the point. What has happened in the past few months?

I, believe it or not,  was working in a kindergarten as a substitute teacher. If you would have asked me few years ago what I thought about kids and told me that I’ll be a mother and work with kids I would have died laughing. I never hated kids, don’t get me wrong, but I just never really understood kids. Now that I have more experience with kids, I’m truly enjoying my time with them. Maybe one of the rare jobs that I have had that makes me feel good waking up to and not hating my life :D Winning!

Next I want to say I’ve been surfing a lot, but that would be a lie. I’ve been in the sea three times and watched only a handful of ok waves. I know it’s stupid to sit at home when I could be surfing everyday, since we can’t do it around the year, but I just haven’t had a feeling for it. Maybe when we get our other board fixed (today!) I have some motivation again :)

We’ve been in the hospital with Ben again. He out of nowhere got a 40c fever and had apparently an virus infection. Thank goodness his own immune system is getting stronger and he was over it in a day. In the blood test they took they found other problems though and suspected that he could have thalassemia. We did more tests and yes he has thalassemia but thankfully the mildest version of it. We had no idea he could have that since you inherit it from your parents (I don’t have it) and Sam never knew he had it. We are lucky that both of them have the trait that won’t affect their life much. I mean Sam has had it for 30 years and never knew :D I can write more about what thalassemia is when I have met few of the specialist and know more of the details.

Here is a funny story: When we were in the hospital and they took the blood test from Ben, I asked them to check his blood type too. For some reason we have never had it checked and I find it important to know for emergencies and so on. I know my blood type is O+ since I’ve donated blood before. Sam told me his is O- since apparently they always check if from a new born baby here and that is what his mom told him. Well we got the results back and Ben’s blood type is B+. You can guess the looks on our faces and the look I got from Sam! :D The doctors said it is possible that the child has completely different blood group than his parents, but it is quite rare also. After this we left rom the hospital and were just a bit confused all day.

Next day we took Ben for another blood test to find out the type of thalassemia he has. I told Sam to do the same test and also double check his blood type. The doctor at the clinic said right away that is it fully impossible for Ben to have the blood type B+ if mine is O+ and Sam’s is O-. At this point I was already so sure that Sam is mistaken of his blood type and Sam was quite sure that Ben is not his child :D Thank goodness you get to know your blood type in an hour and Sam got a little surprise when they told him his blood type is B+, same as Ben’s. He has lived nearly 30 years thinking he is O- when he is B+! And yes, Sam does now believe that Ben is his son again :D hahah

So even thought we had few rough days with the fever and the new diagnosis, we are so lucky we can unwind in this kind of place :)

Blogin synttäri taas tuli ja meni ja minä tapani mukaan unohdin koko asian :D Montakohan kertaa oon tän asian tiimoilta ollut myöhässä, ehkä joka vuosi? Nyt Sunset & Fridays on tosiaan jo 7 kokonaista vuotta ollut pystyssä ja sitä ennen pidin salasanan takana ollutta blogia 3 vuotta. Siis 10 vuotta on tullu jo bloggailtua, ihan hullua! On kyllä niin siistiä, että on paikka mistä voi kurkkia mitä on tullut tehtyä vuosia sitten ja vaikka en usein bloggailekaan tai tänne ihan kaikkea kirjaa ylös, niin on täällä silti tosi paljon muistoja. Enkä varmasti muistaisi puoliakaan näistä tarinoista ja jorinoista, jos en niitä tänne olisi joskus kirjannut. Tai ottanut puoliakaan kaikista kuvista, mitä on tänne tullut laitettua!

Bloggaus on myös ollut mun elämässäni pisin säännöllisesti jatkunut harrastus ja työ. Yhtä pitkään tai pidempään olen tainnut sitoutua vain koulutukseeni ja ratsastus harrastukseen, jotka kummatkin on kylläkin jo päättyneet. Paitsi ehkä koulu, sinne saatan vielä hakea tässä kevään aikana :)

Onnea siis blogilleni, taputan itseäni olalle ja totean, että: “Great job!”. Tuntuu hyvältä että on nähnyt sen vaivan tänne kirjoitella, koska täällä kaikki muistot on (lähes) ikuisesti luettavissa :)

kata_beach_phuket

My blogs birthday came and went before I even realized it. I wonder how many years it’s been since I was on time with this. Probably never! Now Sunset & Fridays is 7 years old and before starting this blog I had another hidden blog for three years. This means I’ve been blogging now for 10 years, so crazy! It is so super cool that I have this space where I can go back in time and see what I’ve been through in the past years. I know I don’t blog super often but I still do have a lot of memories written down here. I probably wouldn’t remember half of these things (or never took half of the photos) I have here if it wasn’t for this blog.

Blogging has also been the longest commitment I’ve had in my life if you don’t count education and my horse riding hobby. And both of those are not part of my life anymore, unless I get accepted for my masters this year :)

So congratulation to my blog, I give a good tap on my own shoulder and reminds myself what great job I’ve done with S&F. Feels great to have this space where I can have my memories (almost) permanently to go back to!

En voi uskoa, että oon todella ollut Facebookissa tämän vuoden marraskuussa jo kymmenen vuotta. Siis yli kolmasosan mun elämästä! Bongasin Kristan blogista Facebook-profiilikuva haasteen, jonka alun alkaen taisi keksiä Mamma rimpuilee ja kiinnostuin itse tutkimaan miltä mun kuvat on näyttänyt vuosien varrella. Jännittävää, mutta aloitetaan:

I could not believe it but it’s true, I have been in Facebook soon ten years. That is more then a third of my life! I saw this challenge going around and got interested in looking back what my profile pictures looked like during those past ten years. Exciting, lets get to it:

2007

2007 Ensimmäinen profiilikuva näytti tältä. Tähän aikaan olin siis 16-vuotias ja kaikki oli silloin irc-galleriassa, joten selfieiden napsiminen surkeilla pokkarikameroilla oli tuttua puuhaa. Kuvat myös muokattiin paintilla, oh the old good days! Tukka oli näköjään musta ja emo-vaihe muistaakseni aika kova.

2007 My first ever profile picture in Facebook. I was 16 years old and everyone was using a page called irc-galleria at the time. So taking selfies with crappy cameras was the thing. Also all the photos were edited with paint, oh the good old days! Apparently my hair was black and was going through a mild emo phase.

2008

2008 Tukka vaihtui platina blondiksi, mutta leikkaus oli edelleen sama emo-tyylinen. Kuvassa myös mun ihan ensimmäinen ei-pokkari kamera. Ja päässä tietty itse virkattu panta. Virkkasin silloin ihan hulluna pipoja, etenkin lukiossa, kun istuin tunneilla. Aika moni kaveri sai multa aina lahjaksi pipoja tohon aikaan :D Ja lumilautailu oli kova juttu 17-vuotiaana myös!

2008 Hair turned to platinum blond, but cut was still pretty emo ish. This camera was my first slightly more professional camera and I took thousands of photos with it. I was also wearing a headband I made and that time I crochet a lot of beanies :D Also snowboarding was a big hit for me that time!

2009 Vaihtui kuvaksi väsynyt heppa ja meikä jossain kisoissa. Muistan vaan, että noi kisat meni tosi hyvin ja olin tossa vaiheessa fyysisesti aivan loppu, mutta niin super onnellinen. Ratsastin siis 8-vuotiaasta siihen asti, että muutin Thaimaaseen :) Seuraava kuva on otettu, kun oltiin baarissa töissä just 18-vuotta täyttäneinä ja aina illan päätteeksi tansittiin Janikan kanssa illan viimeinen hidas :D Oli muuten super fiksu veto viettää perjantai ja lauantai illat baarissa töissä. Ei tullut pahemmin juhlittua ja tienasi hyvin taskurahaa! Ja viimesin kuva on mun ensimmäiseltä reppureissulta, kun yksin läksin Thaimaaseen kahdeksi kuukaudeksi. Kiva toi rusketus :D Huomaa, että makasin koko kaksi kuukautta rannalla haha.

2009 I had a photo of my tired horse and I after a successful competition. I remember that we did super well and I was feeling so happy. I used to ride horses since I was 8 years old until I moved to Thailand at the age of 19. The next photos has been taken at the bar where I worked right after I turned 18. We used to always fool around and dance the last song of the night together haha. It was so much fun to work at the bar, make some pocket money and it kept us away from drinking during the weekends :D And the last photo is from my first backpacking trip I did alone in Thailand. You can easily tell by the tan I have that I stayed the whole two months of that trip at the beach haha.

2010 Tukka taas vaaleni platinablondiksi ja sain vihdoin säästettyä rahaa hiustenpidennyksiin. Olin niin rakastunut tohon pitkään vitivalkoiseen tukkaan… kunnes muuten Thaimaaseen heinäkuussa 2010. Heti ensimmäisen kuukauden aikana irrotin pidennykset päästä ja värjäsin hiukset takaisin ruskeaksi. Se huomion määrä mitä tolla vaalealla tukalla Bangkokissa sai oli todella hurjaa :D En todellakaan ollut tottunut mihinkään vastaavaan, joten oli helpompi vain värjätä hiukset ja sitä kautta sulautua joukkoon enempi.

2010 Coloured my hair back to platinum blond and saved enough money to have hair extensions. I was so madly in love with that long white hair… until I moved to Thailand in July 2010. During my first month I got rid of the extensions and coloured my hair back to brown. All the attention I got with the white hair was so overwhelming, I just couldn’t take it. It was so much easier to have darker hair and not to stand out so much.

2011 Näköjään monet kuvat on ottanut ammattilaiset. Ensimmäisen sen ajan naapuri, joka on super lahjakas kuvaamana filmillä ja seuraavan on ottanut Daniel, joka on ottanut myös esimerkiksi nämä kuvat. Kolmannen on ottanut ihana Tim ja muistan saaneeni ennätysmäärän kommentteja tohon kuvaan. Viimeisin on sen aikaisen poikaystävän instagramista. Itsellä ei vielä ollut puhelinta, johon olisi kyseistä sovellusta saanut hehe. Toi tukan väri on mulla edelleen unelmana, siihen kun vielä pääsisi takaisin.

2011 I got a lot of photos take by professional I see. First photo is by my old neighbour at the time. She has mad skills with film cameras and she took some of my all time favourite photos of me ever. The second photo is by Daniel who took these photos as well and third photo is by Tim. That photo of me at the wedding got probably the most comments I’ve ever gotten in any photo in Facebook :D The last photo was posted in instagram by my boyfriend at the time and I just wish I could get that hair colour back one day!

2012 Ensimmäisen Macbookini photobooth oli kova juttu ja sillä otinkin useita kuvia aina eri filttereillä. Tänä vuonna sain myös ensimmäisen oman iPhonen ja monet instagram kuvat oli myös profiilikuvina. Tukka taas vaihtui pitkästä vaaleasta, lyhyen mustan kautta pitkään mustaan.

2012 I got my first Macbook and the Photo Booth app was in serious use. I took hundreds of selfies with it and with all the different filters, This was the year I also got my first iPhone and I had so many of my instagram photos as my profile pictures as well. My hair went again from light to dark and from long to short and back to long with extension.

2013-2

2013 Oli reissujen vuosi. Ajeltiin tyttöjen kanssa Bangkokista Rayongiin rannalle pariin kertaan ja kuvattiin “Skating with Soulmates” osana mun kouluprojektia. Kuvattiin myös toisen kaverin kanssa hylätyllä junavarikolla super siistejä kuvia ja toka kuva on yksi mun lempparein niistä. Kävin myös ekaa kertaa Balilla ja kaikki se surffaus sai mun vaalennetun pehkon ihan hampuksi.

2013 Was a year of traveling. My girl gang and I would drive from Bangkok to Rayong few times for the beach and film the “Skating with Soulmates” as a part of my school project. I also went to explore this abandoned train park with a friend and shoot some cool photos. I also traveled to Bali for the first time ever and got my hair all frizzy and crazy from the salt water, sun and surfing.

2014 Naz kuvasi varmasti yli puolet kaikista mun facebookissa ja blogissa näkyneistä kuvista, myös tuon ensimmäisen. Seuraava kuva on selfie jenkeistä. Istuin mun veljen maasturin takakontissa, nautin auringosta ja join yhtä niistä miljoonista Smoothie Junglen smoothiesta mitä käytiin siellä aina hakee. Muistan, että olin tosi onnellinen päästessäni ekaa kertaa 9 vuoteen takaisin Floridaan.

2014 Naz took so many cool photos for me, also the first one I have here. The next one is a selfie I took while I was at the USA visiting my brother. I had the trunk of his car open, was sitting there and drinking one of the countless smoothies we got from Smoothie Jungle. I just remember how happy I was to be able to get back to Florida for the first time in 9 years.

2015

2015 Alkoi profiilikuvien jatkuva vaihto hiipumaan. Tässä kuvassa oon noin 4 kuukautta raskaana, asutaan homeisessa (kirjaimellisesti) 10 neliön asunnossa ja meillä oli todella rankkaa. Tänää juuri pohdittiin, että mikä matka ollaankaan tultu viimeisen kahden vuoden aikana!

2015 And I stopped changing my profile pictures constantly. In this photo I’m about 4 months pregnant, living in a tiny, moldy room and we had it really rough. Just today we were talking about how long way we have come to get where we are now. And it has been only two years!

2016

2016 Snapchat selfie, joka on edelleen mulla profiilikuvana! Kuva on viime kesältä Suomesta ja nenäkoru ei ole aito vaan hennesin feikki. Ostin noita pari pakettia erilaisia ja ne on ollut super mageita :) Nyt on jo vuosi 2017, eli ehkä aika taas päivittää profiilikuva!

2016 Snapchat selfie that I still have as my profile picture! The photo is from last summer while I was in Finland and the no, the nose ring is not real. I bought few packs of them and have loved to use them when ever I’m in the mood :) Now it’s already 2017, so maybe it’s the time to update the profile picture again!

 

Vauvojen ja naperoiden ruokkiminen tuntuu jakavan porukkaa todella paljon ja se on vähän hassua. Kaikkihan me vain loppupeleissä halutaan, että meidän (ja muiden!) lapset on ruokittu ja tyytyväisiä. Toisille se tarkoittaa korviketta heti synnarilta lähtien ja kiinteitä niin äkkiä kuin mahdollista ja toisille se tarkoittaa vuosien imetystä. En voi sanoa, että mikä on paras tie kulkea, mutta jokaisen pitäisi pystyä tekemään itselleen ja lapselleen parhaat valinnat ilman ulkoista painostusta. Ruokittu, tyylillä tai toisella, on aina paras.

Meidän taival alkoi imettämällä. Käytiin neuvolan suosituksesta perhevalmennuksissa ja siellä puhuttiin paljon imettämisestä. En ihan hirveästi keskittynyt koko aiheeseen, enkä edes pahemmin ajatellut koko asiaa. Imettäminen tuntui mun mielestä parhaalta vaihtoehdolta, enkä edes sisäistänyt sitä täysin, että se ei aina onnistu. Miksi se ei muka onnistuisi, meidäthän on luotu imettämään meidän lapsia? Naiivi minä :D Mulla maito nousi jo viikkoja ennen synnytystä, joten myös ajatus siitä, ettei joillain tule heti synnytyksen jälkeen maitoa tuntui erikoiselta. Nyt vasta enemmän perehdyttyäni asiaan tiedän kuinka normaalia se on, ettei maito vaan nouse vaikka vauva on jo sylissä! Koen siis päässeeni tähän asti todella helpolla.

Kun sain Benin syliini synnarilla, tyyppi kävi heti hyvällä otteella tissiin kiinni ja koko homma tuntui ihan helpolta. Ah, miten olinkin väärässä :D Imettäminen oli aivan älyttömän kivuliasta monta viikkoa ja käytinkin tosi pitkään rintakumia. Ben tottui kumiin ja siitä eroon pääseminen vei myös oman aikansa. Saatoin viettää yhdeksän tuntia imettäen, välillä ottaen Benin irti hetkeksi, että pääsin vessaan. Olin NIIN loppu. Istuin marras-joulukuun vaihteessa kotona sängyllä ja mietin, että tätäkö mun elämä on kunnes tää napero saa hampaat ja syö oikeeta ruokaa? Olin jostain syystä todella vastaan vastikkeita ja päätin vain selvitä. Onneksi imettäminen alkoi päivä päivältä käymään helpommaksi ja kivuttomammaksi. Kun lennettiin Bangkokiin Benin ollessa 7 viikkoa, kiittelin itseäni koko matkan, että jatkoin kaikesta alkuvaikeudesta huolimatta imettämistä. Ja samaa olen tehnyt tähän päivään asti. On niin helppoa istua bussissa, taksissa, lentokoneessa tai vaikka venessä ja  olla sen suuremmin miettimättä pulloja, vettä tai miten ruuan lämmittää. Maitobaarista kun tulee aina heti, tarpeeksi ja oikean lämpöistä maitoa :)

Olin todella malttamaton kiinteiden suhteen ja Benin ollessa 4 kuukautta aloin soseuttamaan eri hedelmiä ja tarjoamaan pari lusikallista päivässä herralle maisteltavaksi. Ben nukkui (ja nukkuu edelleen hehe) todella huonosti öisin heräille kahdesta kuuteen kertaan ja ajattelin soseiden auttavan tyyppiä nukkumaan pidempään. Olin väärässä :D Ben rakasti syödä ihan kaikkea ja ruokahalun ollessa todella hyvä alettiin nostamaan annoskokoja. Iso virhe! Benin ruuansulatus ei ollut läheskään tarpeeksi kehittynyt kiinteille ja tyyppi saattoihin pidätellä tavaraa sisällään 10 päivää! Ja se itku ja vääntely kun vatsaa kivisti ja pelotti tehdä tarpeita kun yllättäen kymmenen päivän jälkeen se tuntui aika epämiellyttävältä. Pahin aika oli varmasti 7 kuukauden kohdalla kun neuvolasta ohjeistettiin (lähes raivolla pakotettiin) että Benille syötetään kaurapuuroa. Kuulemma Benin olisi kuulunut syödä jo kunnon annoksia kiinteitä ja meidän “muutama lusikallinen päivässä” ei ollut riittävä. Aloitettiin siis kaurapuuron syöttö aamuisin ja ehkä noin viikon jälkeen lopetin Benillä kaikki kiinteät kuin seinään. En kestänyt enää katsoa kun toinen oli niin suolet tukossa ja selkeästi kärsi etenkin siitä kaurapuurosta. Muutaman viikon jälkeen Ben edelleen kasvoi ja kehittyi todella hyvää tahtia ja mahavaivatkin jäi kokonaan pois. Benin ollessa 8 kuukautta aloitettiin soseet uudestaan lusikallinen päivässä menetelmällä ja tällä kertaa siitä ei seurannut ongelmia. Oltaisiin siis tähän asti pärjätty vallan mainiosti ilman mitään kiinteitä ja samalla vältetty kaikki ongelmat, mutta ei sitä ensikertalaisena vaan voinut tietää. Ja lapset on todella erilaisia jokainen. Noin vuoden ikään mennessä Ben söi jo pieniä annoksia hedelmiä, vihanneksia, riisiä, nuudeleita, pastaa ja kananmunaa. Ja sitä mukaan kun hampaita tuli lisää niin vähemmän soseutettuja ruokia ja enemmän samoja juttuja mitä me syödään.

Nyt Ben on 1v5kk ja syö kaikkea mitä minäkin ja suussakin on jo 10 hammasta. Ben ei edelleenkään nuku läpi yön ja meillä edelleen imetetään. Olin ajatellut, että lopettelisin imetyksen vuoden kohdalla, mutta WHO:n suosituksen mukaan (ja koska on se mahdollisuus) ajattelin imettää sinne kahteen vuoteen asti. Ben rakastaa olla sylissä muka pikkuvauvana ja nauttii imetyksen tuomasta läheisyydestä todella paljon. Ja onhan se nyt todella kätevää näin äidin näkökulmasta, että pahimman nälkäkiukun voi aina siirtää vartin eteenpäin ollaan sitten ihan missä vaan ;)

Ajattelin tähän loppuun vielä listata mun 8 vinkkiä lasten ruokintaan ja kaikkeen siihen liittyen. Mitä kaikkea olen oppinut tässä matkan varrella?

  • Imettäminen voi olla vaikeeta, kivuliasta ja fyysisesti rankkaa, mutta se kaikki helpottaa ajan kanssa. Tiedän, ei paljoa lohduta kun sattuu niin, että saa tyynyä purra, mutta lopussa kiitos seisoo.
  • Älä turhaan aloita soseita ennen aikoja, jos siihen ei ole tarvetta lapsen terveyden (esim painon) kannalta tarvetta. Vauvat selviää ensimmäiset puoli vuotta ja ylikin helposti pelkällä äidinmaidolla, kuhan äiti vaan pitää huolen, että syö monipuolisesti.
  • Kun hampaita alkaa ilmestyä ja vauvalla on selkeästi suussa kipuja, kannattaa kokeilla tehdä puhtaasta keitetystä vedestä ja vaikka hedelmän paloista jääpuikkoja. Hedelmistä niihin tulee vähän makua ja kylmä jää helpottaa kipuja. Veden myös sulaessa joka paikka ei ole tahmainen niin kun vaikka mehun kanssa.
  • Jos lapsi syö jo kiinteitä eikä ruoka maistu hampaiden tulon takia, kannattaa kokeilla smoothieita. Meillä Ben syö mitä vaan smoothie muodossa ja yleisin mixi taitaakin olla: baby pinaattia, banaania, mangoa ja marjoja. Niihin voi laittaa mitä vaan ja näin lapsi saa hyvin ravintoiaineita vaikka ruoka ei maistuisikaan!
  • Me käytiin myös läpi vaihe jolloin lusikka ei kelvannut vaan kaikki piti saada syödä itse käsin. Benillä ei ollut tarpeeksi hampaita pureskella mitään, joten elettiin melko jännää aikaa :D Silloinkin meillä meni paljon smoothieita. Ja jos omaat uunin (meillä ei ollut), niin erilaiset paistetut leivokset ja juurekset on myös käteviä. Ne hajoaa suussa pieniksi ilman suurempaa pureskelua ja niitä on helppo lapsen napostella itse.
  • Pieni lapsi ei tiedä muita ruokia tai makuja kuin mitä niiden on annettu maistaa. Meille sanottiin, että lapsen täytyy maistaa esim mangoa kymmenen kertaa, ennen kuin voin päätellä pitääkö lapsi sen mausta vai ei. Kaikki uusi kun maistuu aina jännälle :) Itse en ehkä ihan kymmentä kertaa jotain tuputtaisi, mutta varmasti jos jo viidennellä kerralla ei maistu, niin ei ehkä senkään jälkeen :D
  • Lapsilla on myös kausia jolloin jokin ruoka voi olla niiden suurin herkku, seuraavalla viikolla se ei uppoa edes lusikallisen vertaa ja viikkoa myöhemmin se voi olla taas ainoa asia mitä he syö. Mysteerinen on lasten ajatusmaailma!
  • Älä stressaa, jos lapsesi ei syö muutamaan päivään mitään muuta kuin vaikka riisiä. Me kaikki ollaan käyty läpi vaiheita, jolloin ollaan syöty vaikka vaan ranskalaisia pari päivää ja ollaan jääty henkiin. Tämän hetken nirsoilu onglemat varmasti hälvenee ajan kanssa ja uusia taas ilmestyy myöhemmin :D

IMG_3695-1

The thoughts of how to feed babies and toddlers seems to divide people a lot and I find it slightly funny. All of us in the end just want ours (and others!) babies and kids to be fed and happy. To some it means formula since birth and solids as soon as possible and to others it means exclusively breastfeeding for many months. I can’t tell you what is the best way to go, but I do think that everyone should be able to make the best choice for themselves and for their baby without feeling pressure from outside. Fed, one way or another, is always the best.

Our journey started by breastfeeding. Our maternity clinic in Finland suggested that we join few parenting class they had and there we talked a lot about breastfeeding. I didn’t really focus on it much at the time, but I did think that it would be the best option for us. I didn’t even really comprehend the some people just can’t breastfeed. To me it seemed like something so natural and I always thought we are just build to do it. I was pretty naive at that point, but learned a lot since then :D I was able to produce milk already weeks before I went to labor so the idea that someone couldn’t breastfeed right away was strange to me. Now I’ve learned that it is so normal that you wont produce any milk until hours or days after your delivery. So I feel like until the actual birth of my son, I had it easy!

Once I got to hold Ben the first time he right away lashed well and started to eat. Oh how easy did it feel that moment! And that was the last time it felt easy during the next up coming weeks :D It was the most painful thing I’ve done (and I have tattoos!) and I used a nipple shield for several weeks. Ben then got used to the nipple shield and weaning him off of it took good amount of time as well. I had days when I would sit for nine hours straight just feeding him, taking him off from the boob for a minute to run to the bathroom and then come right back to feeding him. I was SO TIRED. Sometime around December I was sitting on our bed feeding Ben and thinking if this was going to be my life until he starts solid. I was for some reason really against formula and just decided to push through. After some time went by the whole breastfeeding started to become a lot easier for Ben and painless for me. When we finally flew to Bangkok and Ben was 7 weeks old I was so happy I could just breastfeed him and didn’t have to stress and hassle with formula, bottles and hot water. Since then I’ve always been so happy during our travels that I have the milk bar always ready and available for Ben no matter where we are :)

I wanted to start Ben on solids as soon as possible and when he turned 4 months we started to puree fruits for him. Ben slept (and still does haha) really bad and was up two to six times per night and I wanted to believe that solids could make him sleep better. I was wrong :D Ben loved to eat anything we gave him and since he had such a good appetite we started to feed him more and more. Big mistake! His digestion was not nearly developed enough and he could go up to 10 days without pooping! The crying and discomfort he felt was so horrible. And it all got worse when he was 7 months and I was told at the maternity clinic that he should be already having oat meal as breakfast and our “few spoons of fruits per day” was not sufficient enough. I felt very pressured to try the out meal so we followed the instructions. After about a week I stopped feeding him solids completely. I couldn’t bear to watch him in pain anymore and wanted to “reboot” his body. After few weeks of just breast milk he was still growing perfectly and had no digestive pains anymore. When he turned 8 months we started solids again, few spoonfuls a day and this time he was ready for it. We could have waited and exclusively breastfed him until this time, but as a new parents we didn’t know any better. And obviously all the babies are really different. From then on until he turned one he ate mostly fruits, veggies, rice, noodles, pasta and some eggs. When he started to get more teeth we stopped making purees for him and he started slowly eating more of the same foods as we did.

Now Ben is 1y5m and eats almost everything we do and he has 10 teeth already. He still won’t sleep though the night and I still breastfeed him. I thought I would stop breastfeeding when he turned one but since WHO suggest breastfeeding (ro formula feeding) until the age of two, I though I might as well keep going. Ben loves to be held like a little baby and enjoys the closeness that breastfeeding brings. And I have to say it is really convenient that I feed him a “snack” if he gets hungry where we’re out and about ;)

I though I could list here also my 8 tips related to feeding kiddos that I’ve learned thought out our journey:

  • Breastfeeding can be hard, painful and physically tough, but it does get easier by time. I know it does not help when I say this when you’re biting the pillow in pain, but just hang in there!
  • Don’t start the solids too early if there is no medical reason for it. Babies can survive and thrive on breast milk the first six months and more of their life if the mama just keeps eating an abundance of nutritious foods.
  • When the baby starts teething and is visibly having discomfort it helps to make ice popsicles out of clean, boiled water and pieces of fruits. The fruits give them tiny bit of flavor, the cold helps with the pain and the melting water wont make everything sticky like juice would.
  • If your child is already on solids but refuses to eat due to teething, try smoothies! Ben eats anything in a for of a smoothie and our most common mix is probably: baby spinach, bananas, mangos and berries. You can add anything in them and this way make sure they are still eating variety of things.
  • We also went though a stage when Ben refused to eat from a spoon. He only wanted to eat by himself but didn’t have enough teeth to chew anything. Smoothies also saved us then. Also if you have an oven (we didn’t) you could make pies and roasted veggies for the child to munch on.
  • Small child does not know any other flavors that what you have introduced to them. I was told that the child has to try a food for ten times before you can tell if the really does not like some flavor as everything new will always taste funny. I personally would not try that many times, I think you can tell it already by the fifth time :D
  • Kids can have seasons when something is their absolute favorite thing to eat, the next week they hate it and a week later love it again. It’s all mysterious but normal.
  • Don’t stress if your child wont eat anything else than a one certain thing for days. We all have had I times when we refused to eat anything else than French fries and we all survived. These times will pass and new problems will arise :D