Blogin synttäri taas tuli ja meni ja minä tapani mukaan unohdin koko asian :D Montakohan kertaa oon tän asian tiimoilta ollut myöhässä, ehkä joka vuosi? Nyt Sunset & Fridays on tosiaan jo 7 kokonaista vuotta ollut pystyssä ja sitä ennen pidin salasanan takana ollutta blogia 3 vuotta. Siis 10 vuotta on tullu jo bloggailtua, ihan hullua! On kyllä niin siistiä, että on paikka mistä voi kurkkia mitä on tullut tehtyä vuosia sitten ja vaikka en usein bloggailekaan tai tänne ihan kaikkea kirjaa ylös, niin on täällä silti tosi paljon muistoja. Enkä varmasti muistaisi puoliakaan näistä tarinoista ja jorinoista, jos en niitä tänne olisi joskus kirjannut. Tai ottanut puoliakaan kaikista kuvista, mitä on tänne tullut laitettua!

Bloggaus on myös ollut mun elämässäni pisin säännöllisesti jatkunut harrastus ja työ. Yhtä pitkään tai pidempään olen tainnut sitoutua vain koulutukseeni ja ratsastus harrastukseen, jotka kummatkin on kylläkin jo päättyneet. Paitsi ehkä koulu, sinne saatan vielä hakea tässä kevään aikana :)

Onnea siis blogilleni, taputan itseäni olalle ja totean, että: “Great job!”. Tuntuu hyvältä että on nähnyt sen vaivan tänne kirjoitella, koska täällä kaikki muistot on (lähes) ikuisesti luettavissa :)

kata_beach_phuket

My blogs birthday came and went before I even realized it. I wonder how many years it’s been since I was on time with this. Probably never! Now Sunset & Fridays is 7 years old and before starting this blog I had another hidden blog for three years. This means I’ve been blogging now for 10 years, so crazy! It is so super cool that I have this space where I can go back in time and see what I’ve been through in the past years. I know I don’t blog super often but I still do have a lot of memories written down here. I probably wouldn’t remember half of these things (or never took half of the photos) I have here if it wasn’t for this blog.

Blogging has also been the longest commitment I’ve had in my life if you don’t count education and my horse riding hobby. And both of those are not part of my life anymore, unless I get accepted for my masters this year :)

So congratulation to my blog, I give a good tap on my own shoulder and reminds myself what great job I’ve done with S&F. Feels great to have this space where I can have my memories (almost) permanently to go back to!

En voi uskoa, että oon todella ollut Facebookissa tämän vuoden marraskuussa jo kymmenen vuotta. Siis yli kolmasosan mun elämästä! Bongasin Kristan blogista Facebook-profiilikuva haasteen, jonka alun alkaen taisi keksiä Mamma rimpuilee ja kiinnostuin itse tutkimaan miltä mun kuvat on näyttänyt vuosien varrella. Jännittävää, mutta aloitetaan:

I could not believe it but it’s true, I have been in Facebook soon ten years. That is more then a third of my life! I saw this challenge going around and got interested in looking back what my profile pictures looked like during those past ten years. Exciting, lets get to it:

2007

2007 Ensimmäinen profiilikuva näytti tältä. Tähän aikaan olin siis 16-vuotias ja kaikki oli silloin irc-galleriassa, joten selfieiden napsiminen surkeilla pokkarikameroilla oli tuttua puuhaa. Kuvat myös muokattiin paintilla, oh the old good days! Tukka oli näköjään musta ja emo-vaihe muistaakseni aika kova.

2007 My first ever profile picture in Facebook. I was 16 years old and everyone was using a page called irc-galleria at the time. So taking selfies with crappy cameras was the thing. Also all the photos were edited with paint, oh the good old days! Apparently my hair was black and was going through a mild emo phase.

2008

2008 Tukka vaihtui platina blondiksi, mutta leikkaus oli edelleen sama emo-tyylinen. Kuvassa myös mun ihan ensimmäinen ei-pokkari kamera. Ja päässä tietty itse virkattu panta. Virkkasin silloin ihan hulluna pipoja, etenkin lukiossa, kun istuin tunneilla. Aika moni kaveri sai multa aina lahjaksi pipoja tohon aikaan :D Ja lumilautailu oli kova juttu 17-vuotiaana myös!

2008 Hair turned to platinum blond, but cut was still pretty emo ish. This camera was my first slightly more professional camera and I took thousands of photos with it. I was also wearing a headband I made and that time I crochet a lot of beanies :D Also snowboarding was a big hit for me that time!

2009 Vaihtui kuvaksi väsynyt heppa ja meikä jossain kisoissa. Muistan vaan, että noi kisat meni tosi hyvin ja olin tossa vaiheessa fyysisesti aivan loppu, mutta niin super onnellinen. Ratsastin siis 8-vuotiaasta siihen asti, että muutin Thaimaaseen :) Seuraava kuva on otettu, kun oltiin baarissa töissä just 18-vuotta täyttäneinä ja aina illan päätteeksi tansittiin Janikan kanssa illan viimeinen hidas :D Oli muuten super fiksu veto viettää perjantai ja lauantai illat baarissa töissä. Ei tullut pahemmin juhlittua ja tienasi hyvin taskurahaa! Ja viimesin kuva on mun ensimmäiseltä reppureissulta, kun yksin läksin Thaimaaseen kahdeksi kuukaudeksi. Kiva toi rusketus :D Huomaa, että makasin koko kaksi kuukautta rannalla haha.

2009 I had a photo of my tired horse and I after a successful competition. I remember that we did super well and I was feeling so happy. I used to ride horses since I was 8 years old until I moved to Thailand at the age of 19. The next photos has been taken at the bar where I worked right after I turned 18. We used to always fool around and dance the last song of the night together haha. It was so much fun to work at the bar, make some pocket money and it kept us away from drinking during the weekends :D And the last photo is from my first backpacking trip I did alone in Thailand. You can easily tell by the tan I have that I stayed the whole two months of that trip at the beach haha.

2010 Tukka taas vaaleni platinablondiksi ja sain vihdoin säästettyä rahaa hiustenpidennyksiin. Olin niin rakastunut tohon pitkään vitivalkoiseen tukkaan… kunnes muuten Thaimaaseen heinäkuussa 2010. Heti ensimmäisen kuukauden aikana irrotin pidennykset päästä ja värjäsin hiukset takaisin ruskeaksi. Se huomion määrä mitä tolla vaalealla tukalla Bangkokissa sai oli todella hurjaa :D En todellakaan ollut tottunut mihinkään vastaavaan, joten oli helpompi vain värjätä hiukset ja sitä kautta sulautua joukkoon enempi.

2010 Coloured my hair back to platinum blond and saved enough money to have hair extensions. I was so madly in love with that long white hair… until I moved to Thailand in July 2010. During my first month I got rid of the extensions and coloured my hair back to brown. All the attention I got with the white hair was so overwhelming, I just couldn’t take it. It was so much easier to have darker hair and not to stand out so much.

2011 Näköjään monet kuvat on ottanut ammattilaiset. Ensimmäisen sen ajan naapuri, joka on super lahjakas kuvaamana filmillä ja seuraavan on ottanut Daniel, joka on ottanut myös esimerkiksi nämä kuvat. Kolmannen on ottanut ihana Tim ja muistan saaneeni ennätysmäärän kommentteja tohon kuvaan. Viimeisin on sen aikaisen poikaystävän instagramista. Itsellä ei vielä ollut puhelinta, johon olisi kyseistä sovellusta saanut hehe. Toi tukan väri on mulla edelleen unelmana, siihen kun vielä pääsisi takaisin.

2011 I got a lot of photos take by professional I see. First photo is by my old neighbour at the time. She has mad skills with film cameras and she took some of my all time favourite photos of me ever. The second photo is by Daniel who took these photos as well and third photo is by Tim. That photo of me at the wedding got probably the most comments I’ve ever gotten in any photo in Facebook :D The last photo was posted in instagram by my boyfriend at the time and I just wish I could get that hair colour back one day!

2012 Ensimmäisen Macbookini photobooth oli kova juttu ja sillä otinkin useita kuvia aina eri filttereillä. Tänä vuonna sain myös ensimmäisen oman iPhonen ja monet instagram kuvat oli myös profiilikuvina. Tukka taas vaihtui pitkästä vaaleasta, lyhyen mustan kautta pitkään mustaan.

2012 I got my first Macbook and the Photo Booth app was in serious use. I took hundreds of selfies with it and with all the different filters, This was the year I also got my first iPhone and I had so many of my instagram photos as my profile pictures as well. My hair went again from light to dark and from long to short and back to long with extension.

2013-2

2013 Oli reissujen vuosi. Ajeltiin tyttöjen kanssa Bangkokista Rayongiin rannalle pariin kertaan ja kuvattiin “Skating with Soulmates” osana mun kouluprojektia. Kuvattiin myös toisen kaverin kanssa hylätyllä junavarikolla super siistejä kuvia ja toka kuva on yksi mun lempparein niistä. Kävin myös ekaa kertaa Balilla ja kaikki se surffaus sai mun vaalennetun pehkon ihan hampuksi.

2013 Was a year of traveling. My girl gang and I would drive from Bangkok to Rayong few times for the beach and film the “Skating with Soulmates” as a part of my school project. I also went to explore this abandoned train park with a friend and shoot some cool photos. I also traveled to Bali for the first time ever and got my hair all frizzy and crazy from the salt water, sun and surfing.

2014 Naz kuvasi varmasti yli puolet kaikista mun facebookissa ja blogissa näkyneistä kuvista, myös tuon ensimmäisen. Seuraava kuva on selfie jenkeistä. Istuin mun veljen maasturin takakontissa, nautin auringosta ja join yhtä niistä miljoonista Smoothie Junglen smoothiesta mitä käytiin siellä aina hakee. Muistan, että olin tosi onnellinen päästessäni ekaa kertaa 9 vuoteen takaisin Floridaan.

2014 Naz took so many cool photos for me, also the first one I have here. The next one is a selfie I took while I was at the USA visiting my brother. I had the trunk of his car open, was sitting there and drinking one of the countless smoothies we got from Smoothie Jungle. I just remember how happy I was to be able to get back to Florida for the first time in 9 years.

2015

2015 Alkoi profiilikuvien jatkuva vaihto hiipumaan. Tässä kuvassa oon noin 4 kuukautta raskaana, asutaan homeisessa (kirjaimellisesti) 10 neliön asunnossa ja meillä oli todella rankkaa. Tänää juuri pohdittiin, että mikä matka ollaankaan tultu viimeisen kahden vuoden aikana!

2015 And I stopped changing my profile pictures constantly. In this photo I’m about 4 months pregnant, living in a tiny, moldy room and we had it really rough. Just today we were talking about how long way we have come to get where we are now. And it has been only two years!

2016

2016 Snapchat selfie, joka on edelleen mulla profiilikuvana! Kuva on viime kesältä Suomesta ja nenäkoru ei ole aito vaan hennesin feikki. Ostin noita pari pakettia erilaisia ja ne on ollut super mageita :) Nyt on jo vuosi 2017, eli ehkä aika taas päivittää profiilikuva!

2016 Snapchat selfie that I still have as my profile picture! The photo is from last summer while I was in Finland and the no, the nose ring is not real. I bought few packs of them and have loved to use them when ever I’m in the mood :) Now it’s already 2017, so maybe it’s the time to update the profile picture again!

 

Vauvojen ja naperoiden ruokkiminen tuntuu jakavan porukkaa todella paljon ja se on vähän hassua. Kaikkihan me vain loppupeleissä halutaan, että meidän (ja muiden!) lapset on ruokittu ja tyytyväisiä. Toisille se tarkoittaa korviketta heti synnarilta lähtien ja kiinteitä niin äkkiä kuin mahdollista ja toisille se tarkoittaa vuosien imetystä. En voi sanoa, että mikä on paras tie kulkea, mutta jokaisen pitäisi pystyä tekemään itselleen ja lapselleen parhaat valinnat ilman ulkoista painostusta. Ruokittu, tyylillä tai toisella, on aina paras.

Meidän taival alkoi imettämällä. Käytiin neuvolan suosituksesta perhevalmennuksissa ja siellä puhuttiin paljon imettämisestä. En ihan hirveästi keskittynyt koko aiheeseen, enkä edes pahemmin ajatellut koko asiaa. Imettäminen tuntui mun mielestä parhaalta vaihtoehdolta, enkä edes sisäistänyt sitä täysin, että se ei aina onnistu. Miksi se ei muka onnistuisi, meidäthän on luotu imettämään meidän lapsia? Naiivi minä :D Mulla maito nousi jo viikkoja ennen synnytystä, joten myös ajatus siitä, ettei joillain tule heti synnytyksen jälkeen maitoa tuntui erikoiselta. Nyt vasta enemmän perehdyttyäni asiaan tiedän kuinka normaalia se on, ettei maito vaan nouse vaikka vauva on jo sylissä! Koen siis päässeeni tähän asti todella helpolla.

Kun sain Benin syliini synnarilla, tyyppi kävi heti hyvällä otteella tissiin kiinni ja koko homma tuntui ihan helpolta. Ah, miten olinkin väärässä :D Imettäminen oli aivan älyttömän kivuliasta monta viikkoa ja käytinkin tosi pitkään rintakumia. Ben tottui kumiin ja siitä eroon pääseminen vei myös oman aikansa. Saatoin viettää yhdeksän tuntia imettäen, välillä ottaen Benin irti hetkeksi, että pääsin vessaan. Olin NIIN loppu. Istuin marras-joulukuun vaihteessa kotona sängyllä ja mietin, että tätäkö mun elämä on kunnes tää napero saa hampaat ja syö oikeeta ruokaa? Olin jostain syystä todella vastaan vastikkeita ja päätin vain selvitä. Onneksi imettäminen alkoi päivä päivältä käymään helpommaksi ja kivuttomammaksi. Kun lennettiin Bangkokiin Benin ollessa 7 viikkoa, kiittelin itseäni koko matkan, että jatkoin kaikesta alkuvaikeudesta huolimatta imettämistä. Ja samaa olen tehnyt tähän päivään asti. On niin helppoa istua bussissa, taksissa, lentokoneessa tai vaikka venessä ja  olla sen suuremmin miettimättä pulloja, vettä tai miten ruuan lämmittää. Maitobaarista kun tulee aina heti, tarpeeksi ja oikean lämpöistä maitoa :)

Olin todella malttamaton kiinteiden suhteen ja Benin ollessa 4 kuukautta aloin soseuttamaan eri hedelmiä ja tarjoamaan pari lusikallista päivässä herralle maisteltavaksi. Ben nukkui (ja nukkuu edelleen hehe) todella huonosti öisin heräille kahdesta kuuteen kertaan ja ajattelin soseiden auttavan tyyppiä nukkumaan pidempään. Olin väärässä :D Ben rakasti syödä ihan kaikkea ja ruokahalun ollessa todella hyvä alettiin nostamaan annoskokoja. Iso virhe! Benin ruuansulatus ei ollut läheskään tarpeeksi kehittynyt kiinteille ja tyyppi saattoihin pidätellä tavaraa sisällään 10 päivää! Ja se itku ja vääntely kun vatsaa kivisti ja pelotti tehdä tarpeita kun yllättäen kymmenen päivän jälkeen se tuntui aika epämiellyttävältä. Pahin aika oli varmasti 7 kuukauden kohdalla kun neuvolasta ohjeistettiin (lähes raivolla pakotettiin) että Benille syötetään kaurapuuroa. Kuulemma Benin olisi kuulunut syödä jo kunnon annoksia kiinteitä ja meidän “muutama lusikallinen päivässä” ei ollut riittävä. Aloitettiin siis kaurapuuron syöttö aamuisin ja ehkä noin viikon jälkeen lopetin Benillä kaikki kiinteät kuin seinään. En kestänyt enää katsoa kun toinen oli niin suolet tukossa ja selkeästi kärsi etenkin siitä kaurapuurosta. Muutaman viikon jälkeen Ben edelleen kasvoi ja kehittyi todella hyvää tahtia ja mahavaivatkin jäi kokonaan pois. Benin ollessa 8 kuukautta aloitettiin soseet uudestaan lusikallinen päivässä menetelmällä ja tällä kertaa siitä ei seurannut ongelmia. Oltaisiin siis tähän asti pärjätty vallan mainiosti ilman mitään kiinteitä ja samalla vältetty kaikki ongelmat, mutta ei sitä ensikertalaisena vaan voinut tietää. Ja lapset on todella erilaisia jokainen. Noin vuoden ikään mennessä Ben söi jo pieniä annoksia hedelmiä, vihanneksia, riisiä, nuudeleita, pastaa ja kananmunaa. Ja sitä mukaan kun hampaita tuli lisää niin vähemmän soseutettuja ruokia ja enemmän samoja juttuja mitä me syödään.

Nyt Ben on 1v5kk ja syö kaikkea mitä minäkin ja suussakin on jo 10 hammasta. Ben ei edelleenkään nuku läpi yön ja meillä edelleen imetetään. Olin ajatellut, että lopettelisin imetyksen vuoden kohdalla, mutta WHO:n suosituksen mukaan (ja koska on se mahdollisuus) ajattelin imettää sinne kahteen vuoteen asti. Ben rakastaa olla sylissä muka pikkuvauvana ja nauttii imetyksen tuomasta läheisyydestä todella paljon. Ja onhan se nyt todella kätevää näin äidin näkökulmasta, että pahimman nälkäkiukun voi aina siirtää vartin eteenpäin ollaan sitten ihan missä vaan ;)

Ajattelin tähän loppuun vielä listata mun 8 vinkkiä lasten ruokintaan ja kaikkeen siihen liittyen. Mitä kaikkea olen oppinut tässä matkan varrella?

  • Imettäminen voi olla vaikeeta, kivuliasta ja fyysisesti rankkaa, mutta se kaikki helpottaa ajan kanssa. Tiedän, ei paljoa lohduta kun sattuu niin, että saa tyynyä purra, mutta lopussa kiitos seisoo.
  • Älä turhaan aloita soseita ennen aikoja, jos siihen ei ole tarvetta lapsen terveyden (esim painon) kannalta tarvetta. Vauvat selviää ensimmäiset puoli vuotta ja ylikin helposti pelkällä äidinmaidolla, kuhan äiti vaan pitää huolen, että syö monipuolisesti.
  • Kun hampaita alkaa ilmestyä ja vauvalla on selkeästi suussa kipuja, kannattaa kokeilla tehdä puhtaasta keitetystä vedestä ja vaikka hedelmän paloista jääpuikkoja. Hedelmistä niihin tulee vähän makua ja kylmä jää helpottaa kipuja. Veden myös sulaessa joka paikka ei ole tahmainen niin kun vaikka mehun kanssa.
  • Jos lapsi syö jo kiinteitä eikä ruoka maistu hampaiden tulon takia, kannattaa kokeilla smoothieita. Meillä Ben syö mitä vaan smoothie muodossa ja yleisin mixi taitaakin olla: baby pinaattia, banaania, mangoa ja marjoja. Niihin voi laittaa mitä vaan ja näin lapsi saa hyvin ravintoiaineita vaikka ruoka ei maistuisikaan!
  • Me käytiin myös läpi vaihe jolloin lusikka ei kelvannut vaan kaikki piti saada syödä itse käsin. Benillä ei ollut tarpeeksi hampaita pureskella mitään, joten elettiin melko jännää aikaa :D Silloinkin meillä meni paljon smoothieita. Ja jos omaat uunin (meillä ei ollut), niin erilaiset paistetut leivokset ja juurekset on myös käteviä. Ne hajoaa suussa pieniksi ilman suurempaa pureskelua ja niitä on helppo lapsen napostella itse.
  • Pieni lapsi ei tiedä muita ruokia tai makuja kuin mitä niiden on annettu maistaa. Meille sanottiin, että lapsen täytyy maistaa esim mangoa kymmenen kertaa, ennen kuin voin päätellä pitääkö lapsi sen mausta vai ei. Kaikki uusi kun maistuu aina jännälle :) Itse en ehkä ihan kymmentä kertaa jotain tuputtaisi, mutta varmasti jos jo viidennellä kerralla ei maistu, niin ei ehkä senkään jälkeen :D
  • Lapsilla on myös kausia jolloin jokin ruoka voi olla niiden suurin herkku, seuraavalla viikolla se ei uppoa edes lusikallisen vertaa ja viikkoa myöhemmin se voi olla taas ainoa asia mitä he syö. Mysteerinen on lasten ajatusmaailma!
  • Älä stressaa, jos lapsesi ei syö muutamaan päivään mitään muuta kuin vaikka riisiä. Me kaikki ollaan käyty läpi vaiheita, jolloin ollaan syöty vaikka vaan ranskalaisia pari päivää ja ollaan jääty henkiin. Tämän hetken nirsoilu onglemat varmasti hälvenee ajan kanssa ja uusia taas ilmestyy myöhemmin :D

IMG_3695-1

The thoughts of how to feed babies and toddlers seems to divide people a lot and I find it slightly funny. All of us in the end just want ours (and others!) babies and kids to be fed and happy. To some it means formula since birth and solids as soon as possible and to others it means exclusively breastfeeding for many months. I can’t tell you what is the best way to go, but I do think that everyone should be able to make the best choice for themselves and for their baby without feeling pressure from outside. Fed, one way or another, is always the best.

Our journey started by breastfeeding. Our maternity clinic in Finland suggested that we join few parenting class they had and there we talked a lot about breastfeeding. I didn’t really focus on it much at the time, but I did think that it would be the best option for us. I didn’t even really comprehend the some people just can’t breastfeed. To me it seemed like something so natural and I always thought we are just build to do it. I was pretty naive at that point, but learned a lot since then :D I was able to produce milk already weeks before I went to labor so the idea that someone couldn’t breastfeed right away was strange to me. Now I’ve learned that it is so normal that you wont produce any milk until hours or days after your delivery. So I feel like until the actual birth of my son, I had it easy!

Once I got to hold Ben the first time he right away lashed well and started to eat. Oh how easy did it feel that moment! And that was the last time it felt easy during the next up coming weeks :D It was the most painful thing I’ve done (and I have tattoos!) and I used a nipple shield for several weeks. Ben then got used to the nipple shield and weaning him off of it took good amount of time as well. I had days when I would sit for nine hours straight just feeding him, taking him off from the boob for a minute to run to the bathroom and then come right back to feeding him. I was SO TIRED. Sometime around December I was sitting on our bed feeding Ben and thinking if this was going to be my life until he starts solid. I was for some reason really against formula and just decided to push through. After some time went by the whole breastfeeding started to become a lot easier for Ben and painless for me. When we finally flew to Bangkok and Ben was 7 weeks old I was so happy I could just breastfeed him and didn’t have to stress and hassle with formula, bottles and hot water. Since then I’ve always been so happy during our travels that I have the milk bar always ready and available for Ben no matter where we are :)

I wanted to start Ben on solids as soon as possible and when he turned 4 months we started to puree fruits for him. Ben slept (and still does haha) really bad and was up two to six times per night and I wanted to believe that solids could make him sleep better. I was wrong :D Ben loved to eat anything we gave him and since he had such a good appetite we started to feed him more and more. Big mistake! His digestion was not nearly developed enough and he could go up to 10 days without pooping! The crying and discomfort he felt was so horrible. And it all got worse when he was 7 months and I was told at the maternity clinic that he should be already having oat meal as breakfast and our “few spoons of fruits per day” was not sufficient enough. I felt very pressured to try the out meal so we followed the instructions. After about a week I stopped feeding him solids completely. I couldn’t bear to watch him in pain anymore and wanted to “reboot” his body. After few weeks of just breast milk he was still growing perfectly and had no digestive pains anymore. When he turned 8 months we started solids again, few spoonfuls a day and this time he was ready for it. We could have waited and exclusively breastfed him until this time, but as a new parents we didn’t know any better. And obviously all the babies are really different. From then on until he turned one he ate mostly fruits, veggies, rice, noodles, pasta and some eggs. When he started to get more teeth we stopped making purees for him and he started slowly eating more of the same foods as we did.

Now Ben is 1y5m and eats almost everything we do and he has 10 teeth already. He still won’t sleep though the night and I still breastfeed him. I thought I would stop breastfeeding when he turned one but since WHO suggest breastfeeding (ro formula feeding) until the age of two, I though I might as well keep going. Ben loves to be held like a little baby and enjoys the closeness that breastfeeding brings. And I have to say it is really convenient that I feed him a “snack” if he gets hungry where we’re out and about ;)

I though I could list here also my 8 tips related to feeding kiddos that I’ve learned thought out our journey:

  • Breastfeeding can be hard, painful and physically tough, but it does get easier by time. I know it does not help when I say this when you’re biting the pillow in pain, but just hang in there!
  • Don’t start the solids too early if there is no medical reason for it. Babies can survive and thrive on breast milk the first six months and more of their life if the mama just keeps eating an abundance of nutritious foods.
  • When the baby starts teething and is visibly having discomfort it helps to make ice popsicles out of clean, boiled water and pieces of fruits. The fruits give them tiny bit of flavor, the cold helps with the pain and the melting water wont make everything sticky like juice would.
  • If your child is already on solids but refuses to eat due to teething, try smoothies! Ben eats anything in a for of a smoothie and our most common mix is probably: baby spinach, bananas, mangos and berries. You can add anything in them and this way make sure they are still eating variety of things.
  • We also went though a stage when Ben refused to eat from a spoon. He only wanted to eat by himself but didn’t have enough teeth to chew anything. Smoothies also saved us then. Also if you have an oven (we didn’t) you could make pies and roasted veggies for the child to munch on.
  • Small child does not know any other flavors that what you have introduced to them. I was told that the child has to try a food for ten times before you can tell if the really does not like some flavor as everything new will always taste funny. I personally would not try that many times, I think you can tell it already by the fifth time :D
  • Kids can have seasons when something is their absolute favorite thing to eat, the next week they hate it and a week later love it again. It’s all mysterious but normal.
  • Don’t stress if your child wont eat anything else than a one certain thing for days. We all have had I times when we refused to eat anything else than French fries and we all survived. These times will pass and new problems will arise :D

Huh tää kuukausi on ollut rankka. Edellisen postauksen lisäksi en ole blogannut yhtään mitään ja vaikka luulisi että some loma tekisi hyvää, se kyllä mulla enemmänkin aiheuttaa stressiä ja harmistusta, koska halu tuottaa sisältöä on aikamoinen. Mutta nyt aijon jättää kaikki mielessä pyörineet huolet taakse ja keskittyä positiivisempiin asioihin.

Meillä on myös taas muutto edessä ja se on aiheuttanut myös lisää stressiä, mutta myös innostusta. Sopivan talon löytäminen on aina oma seikkalunsa ja nyt kun sopiva löytyi on tietty siinä ilmennyt vaikka mitä mutkia matkassa. Thaimaassa kun ei tunneta asioiden nopeata hoitoa vaan kaikessa aina kestää. Miten tää voikin ärsyttää mua edelleenkin näin paljon seittemän vuoden jälkeen :D Mutta nyt sormet ristissä, että meidän uusi koti saadaan fiksattua asumiskuntoon (toivottavasti huomenna!) ja päästään pois tästä nykyisestä talosta. Täällä on siis sisäilma ongelmia ja todennäköisesti hometta, joten muutto olisi kiva suorittaa asap! Olen jo valmiiksi tutkinut kaikki mahdolliset nettisivut uuden kodin sisustamiseen ja vaikka se tuleekin olemaan parin kuukauden prosessi odotan sitä niin innolla. Saan vihdoin myös oman työhuoneen ja se jos jokin on super siistiä!

Mun kameran näyttö on edelleen rikki ja sen korjauskin olisi suht halpa ja nopea juttu, mutta sen voi tehdä vain Bangkokissa. Onneksi meillä on suunnitteilla reissu Bangkokiin kesäkuussa, joten viimeistään sillon saan sen korjattua. Samalla reissulla käyn koululla täyttämässä muutaman lappusen, ottamassa valmistujaiskuvan ja sitten olen virallisesti matkailualan kandi. Niin jännää! Heti sen jälkeen on haku maisterivaiheeseen ja sitten vain odottelemaan mitä loppuvuosi tuokaan tullessaan :)

Nyt aijoin kyllä nauttia tästä vapaudesta hengailla kaikki päivät, ajasta Benjamin kanssa ja ihan van siitä, että saan asua ja elää trooppisella saarella. Elämä on ihan kivaa, kun jättää ajatuksissa tilaa vain pienille kivoille jutuille.

Mitä teille kuuluu? <3

***

This month has been quite rough. Apart from the previous post I haven’t written anything. And you would think that a little holiday from social media would be good for me but it has actually just made me more stressed out. I don’t really feel like I need to be constantly blogging or online but it is something I just enjoy so much. I’m addicted I know that :D But now I’m going to leave all the negative thoughts I’ve had behind and fully focus on al things positive.

We are also moving again and that has been a major stress factor lately. But it has also gotten us so excited about our new house! It was so hard to find “the prefect” house and now when we did find one, it has so many problems in it. And in Thailand it is almost impossible to get anything done or fixed fast. I even surprise myself with how much this still annoys me after seven years here :D But now wishing for the best and hopefully they get the house fixed (by tomorrow!) and I can start cleaning and moving stuff! The house we stay in now has bad air problems and possibly mold so we need to get moving asap. I have also checked every possible home decor shop online already and Im so ready to refurnish and decorate our new place. I’m even going to have my own office room! How cool is that?

The screen in my camera is still broken and it is actually cheap and fast to get it fixed but it can only be done in Bangkok. Thank goodness we have a plan to go to Bangkok in June so I can get it done then. During the same trip I can finally apply for graduation and then I will officially have my International Tourism Management bachelors degree. So super exciting! Right after I will apply for the masters program and then just wait that the rest of the year will end up being like :)

But now I’m going to enjoy the freedom I have to just hang around all day everyday and being able to spent so much time with Benjamin. It is not too bad to live in a tropical island and have the access to the beaches any day also. Life is pretty good when you only give space in your mind to small happy thoughts.

How are you doing? <3

IMG_3945-1

Could this be our new home?

KC1

Koska en ottanut kameraa mukaan reissuun, yritin parhaani mukaan muistaa ottaa kuvia puhelimella. Lähinnä kuvia tuli otettua Benistä, joten tässä tulisi. Reissukooste a la Benjamin!

Matkustettiin Phuketista Bangkokiin lentäen ja Bangkokissa yövyttiin meidän ystävien luona. Kerettiin parissa päivässä hyvin shoppailemaan (ei löytynyt sopivia vansseja Benille, mutta uudet converset löytyi), näkemään muita mamma kavereita ja tietty syömään :D Bangkok on ihan huippu paikka shoppailulle ja syömiselle!

Bangkokista siirryttiin Ko Changille minibussi – lautta – taxi kombolla. Ensimmäiseksi kahdeksi yöksi varasin meille ihanan pikkuisen bungalowin Jungle Viewstä. Tää paikka oli niin symppis ja jos siellä olisi ollut ilmastointi olisin ehkä muuttanut sinne pysyvästi! Mutta tosiaan, koska matkustin Benin kanssa päätin, että siirrytään lopuksi ajaksi ilmastoituun huoneeseen Valley View Villaan. Siellä majailtiin myös meidän edellisellä reissulla Benin ollessa noin puolivuotias ja mä niin rakastan tätä paikkaa! Se on ihanasti poissa pääkadulta, joten siellä ei kuulu kuin viidokon äänet ja huoneet on super siistejä ja melko isoja. Dean joka itse asuu yläkerrassa on todella kiva host ja jos matka vaikka rannalle tuntuu liian pitkältä kävellä, voi häneltä vuokrata mopon. Muuten Changilla vaan hengailtiin rannalla, nähtiin ystäviä ja syötiin hyvin. Ko Chang on edelleen ehdottamasti mun yksi lemppareimpia saaria koko Thaimaassa.

Kuuden päivän jälkeen päätettiin, että on aika lähteä kohti Bangkokia ja matka meni taas lepposasti minibussilla. Meidän kanssa matkusti myös kaveri Suomesta miehensä ja poikansa kanssa, joten oli seuraa kenen kanssa höpötellä menemään koko viisi tuntinen. Bangkokissa halusin yöpyä lähellä Khaosan roadia, joten varasin meille priva huoneen Bewel Hostellista ja taas oli hotellivalinta täysi kymppi. Bewel Hostel on Samsen soi 4:lle eli ihan kävelymatkan päässä Khaosanista, mutta vieressä ei ole yhtään baaria, joten täysin hiljainen paikka yöaikaan. Saatiin ihana huone ylimmästä kerroksesta ja Ben rakasti kuikuilla ikkunoista maisemia. Löydettiin myös hyvän ystävän suosituksella ihan mahtava lapsiystävällinen ravintola CHOMP (Samsen soi 1 kulmassa), josta saa kaiken ikäisille vauvoille ja lapsille sekä soseita että ihan ruokaa sekä yleisesti todella kattavasti tälle mammalle vege vaihtoehtoja. Kun Khaosanilla oli shoppailut shoppailtu ja herkut syöty oli aika lähteä kentälle ja kotiin. Taksissa istui pieni pettynyt reppureissaaja, joka ei yhtään tykännyt, että reissu tuli päätökseen. Tyyppi myös osoitti hienosti mieltää huutamalla ja raivoomalla koko lennon boardingista alkaen siihen asti, että päästiin Phuketissa kentältä ulos… Olin aika loppu sen lennon jälkeen, mutta nyt jo se naurattaa :D Sormet ristissä, että ensi kerralla mennään taas paremmilla fiiliksillä!

***

Because I didn’t bring my camera for the trip, I tried my best to remember to take photos with my phone. Mostly I of course took photos of Benny so here it is, our trip through photos by Benjamin!

We flew from Phuket to Bangkok and stayed at our friends place while there. In the few days there we had enough time to do some shopping (didn’t find vans for Ben so got him new converse), meet my best mama friends and their bubs and of course at a lot, all the time :D Bangkok is the best city for shopping and eating!

From Bangkok we took a minivan – ferry – taxi combo to Ko Chang and for the first two nights a booked us a bungalow form Jungle View. This place was so nice and chill and if they’re have a bungalow with air con I might have moved there permanently. But since I was traveling with Ben, I choose to move to a room in Vally View Villas. We stayed there also during our previous trip to Ko Chang last year and I just love that place! The location is perfect, away from the busy main road and surrounded by jungle and the rooms are fairly spacious and always super clean. Dean who is the host and lives upstairs is really helpful and if the walk from the house to the beach (or anywhere around) feels to long you can rent a motorbike from him. All our time in Ko Chang we just spent hanging out on different beaches, meeting up with all our friends and eating :D Ko Chang is still my top favourite island in Thailand!

After six days we choose to head back to Bangkok and took a minivan all the way. I had a friend, her husband and their son from Finland traveling with us so the trip was easy breezy. In Bangkok I wanted to stay close to Khaosan road so I booked us a private room from Bewel Hostel and could have not been happier. It’s located in Samsen Soi 4 and it’s walking distance from Khaosan road, but has no loud bars or clubs around so you can really have your peace and quiet at night. We got a super pretty room from the top floor and Ben loved to hang by the window and enjoy the view. We also found with a help of a good friend my new favourite restaurant CHOMP (corner of Samsen soi 1). They have purees and foods for babies up to toddlers and bigger kids as well as a really good selection of vegan foods for mama! When we were done with our shoppings and eating yummy foods it was time to head to the airport and head back to Phuket. I had that little disappointed backpacker in the taxi sitting next to me. He was clearly upset that our trip ended and was screaming all the way from the boarding the plane in Bangkok until we got out of the airport in Phuket… I was pretty damn tired after that but now I can already laugh about it :D Just hoping that next time I have happier toddler flying with me!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

jumpsuit Forever21 sunnies Rayban

Me ollaan perillä! Vietetitin Bangkokissa ihanat kolme päivää, majailtiin kaverin suuuper mahtavassa kämpässä, nähtiin melkeen kaikki parhaat kaveri ja ehkä ihan vähän shoppailtiin hehe. Benjamin oli silmin nähden innoissaan päästessään takas “kotiin” ja mulla tuli tosi palava kaipuu takas Bangkokin vilskeeseen. Vaikka se ei olekkaan enää meille ideaalein paikka asua tässä elämäntilanteessa, pidetään silti sitä vaihtoehto jossain määrin auki, että muutettaisiin joskus takaisin. Onhan se kuitenkin loppupeleillä Samin kotikaupunki ja aikalailla myös mun ja Benin. Ensi kerralla täytyy vaan olla siellä vähintään viikko! :D

Nyt ollaan Ko Changilla ja vaikka viisi tuntia bussissa ton energiapakkauksen kanssa oli aikamoinen kokemus, meni se yllättävän hyvin. Ben on jo niin maailmanmatkaaja ettei mua enää edes kovin hirvitä reissata sen kanssa pidempiäkään matkoja :) Changi on edelleen ihan super paikka ja on ihanaa olla takas täällä melkeen vuoden jälkeen. Tää paikka on kyllä muuttunut ihan hulluna siitä kun tänne tulin -09, mutta toisaalta niinpä olen minäkin. Kaikesta muutoksesta huolimatta suosittelen silti tätä paikkaa aina kaikille. Edelleen mun lempparein saari koko Thaimaassa!

En ottanut tälle reissulle mukaan edes kameraa ja jos töiden puolesta olisin voinut, olisi läppärikin jäänyt kotiin. Aijon viettää mahdollisimman paljon aikaa poissa somesta ja vain  nauttia tästä ajasta. Vietän niin monta tuntia päivästä normaalisti netissä roikkuen, että pieni offline loma tulee enemmän kun tarpeeseen. Olen yrittänyt vain skarpata ottamaan kuvia puhelimella ja tallentamaan tavallisia hetkiä ylös. Sitä meidän oikeeta elämää :)

***

We have arrived! We spent three lovely days in Bangkok, stayed in our friends superb apartment, met almost all our best friends and maybe did some little shopping hehe. Benjamin was clearly enjoying being back in Bangkok and I honestly missed that city like crazy. Even though it is not the most ideal place for us to live n this life situation, we still keep the option open to move back one day. It is in the end Sam’s hometown and pretty much mine and Benjamin’s also. Next time I need at least a week there! :D

Now we’re in Ko Chang and even though the five hour bus ride with this ball of energy was, well an experience, it did go pretty well. Ben is such a traveler already and I’m not that terrified of traveling even long distances with him anymore :) Ko Chang is still as amazing as always before and it’s so nice to be back after almost a year. This place has change sooo much since I came here first time -09, but well so have I. Despite all the change, I still recommend Ko Chang to everyone. Still number one island for me in Thailand!

I didn’t even bring my camera to this trip and if I could have I would’ve left my laptop home as well. I’m gonna spent as much time as I possibly can away form social media and just enjoy it here. I spent so many hours daily on my laptop and phone, that a small offline holiday is what I really need. I’ve just tried to take more photos with my phone to have some memories of the moments we have and capture our real life :)

in collaboration with Rawai Park

12-rawai-vip-villas1-114-villa-b22-10008_01-004-1

Viimeksi kirjoittelin teille Rawai Parkista ja sainkin aika monta viestiä vanhemmilta, jotka ei ikinä ollut kuullukaan koko paikasta ja haluisi just heti nyt päästä sinne lastensa kanssa :D Ymmärrän innostuksen, olin itsekin aika super innoissani paikasta kun siitä ekan kerran kuulin.

Nyt tää koko juttu on muuttunut vielä ihan pikkuisen paremmaksi, nimittäin lomailijoille löytyy Parkin vierestä myös Rawai VIP Villat. Vierestä löytyy siis 40 yksikerroksista (jee ei rappusia pieneten kanssa!) Villaa omalla uima-altaalla, pihalla, keittiöllä ja erillisillä makuuhuoneilla. Ne on suunniteltu juuri matkustaville perheille ja niitä löytyy sekä kahdella, että jopa kuudella makuuhuoneella. Hinnat on alkane 200 usd per yö ja sisältää aamupalan joka aamulle, ympärivuorokautiset front office palvelut, siivouksen, ilmaisen pyörävuokrauksen ja tietysti ilmaisen sisäänpääsyn Rawai Parkiin. Lisämaksusta myös järjestetään lentokenttäkuljeutkset, auton tai mopon vuokraukset ja erilaiset matkat esimerkiksi nähtävyyksille tai vaikka sukeltamaan.

Rawai VIP Villat on vain 300 metriä Rawain rannasta ja kävelymatkan päässä on siis kaikki mahdolliset palvelut hierontapaikoista ravintoloihin ja venetakseihin. Läheltä löytyy myös Phuketin kauneimmat rannat (toim. huom. kirjoittajan oma mielipide hehe) Nai Harn ja Yanui.

Jos en asuisi Phuketissa niin yöpyisin täällä. En voi ymmärtää miten en tienny tästä paikasta sillon kun lomailtiin täällä. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan ja nyt kyllä liputan tän paikan puolesta ihan täysillä ja voin todella suositella tätä kaikille matkaaville perheille ja miksi ei muillekin :) Näin hyvällä hinta-laatusuhteella ei ole helppoa löytää Villaa Phuketista!

Rawai VIP Villoista löytää myös videon täältä!

18-villa-c11-117-villa-a1-10004_01-012-115-villa-c1-116-villa-g9-1

Last time when I wrote for you about Rawai Park I got quite a few messages from parents telling me they have never heard of the place and who would want to visit it asap :D I can totally understand the excitement since I was pretty excited about the place when I heard about it first time.

Now this whole thing has gotten a little bit better, since I heard there is Rawai VIP Villas right next to the Rawai Park. They have 40 one storey (yay no stairs with toddlers haha!)  Villas with private pool, garden, kitchen and separate bedrooms. They are specifically designed for traveling families and they have from two up to six bedrooms per Villa. There prices start from 200 usd per night and include breakfast for every morning during the stay, 24/7 front office services, cleaning, free bicycle rental and of course free entry to Rawai Park. Fro extra cost they can also organise airport transfer, car or motorbike rental and different types of trips to go sightseeing or even boat trips. 

Rawai VIP Villas are only 300 meter from Rawai beach and has all possible services from massage shops to restaurants and boat taxis within walking distance. Near by are also the prettiest beaches of Phuket (note, writers personal opinion haha), Nai Harn and Yanui.

If I wan’t living here I would definitely stay here. I can’t believe I didn’t know about this place before. But better sooner than later and now I’m obsessed with these Villas. If you’re planning a trip to Phuket with your family (or even without!) I can highly recommend this place :) I don’t think you can find better price-quality rate for a Villa in Phuket!

Also check the video of the Villas here!

20-villa-night-109-breakfast-111-syrnik-122-rawaibeach1-123-rawaibeach2-1

Rawai VIP Villas


58/88 Moo 6, Soi Rouyphad

Rawai, Phuket

reservations@phuket9.com


Reception: +66-81-956-5611