ONE MONTH POSTPARTUM

English below ~

Vielä näkyy rusketusraidat haha! Mutta vyötärö on tässä kadonnut ja maha on kyllä todella arvilla. Viimeiset raskausviikot venytti vatsaa todella ja iho ei enää pysynyt mitenkään mukana. Mulle tämä siis on kuitenkin ihan fine ja tavallansa kaunis muisto siitä, kuinka mun uskomaton kroppa jaksoi kantaa meidän tyttöjä yli 35 viikkoa ja synnyttää terveet, kauniit, sekä hyvän kokoiset kaksoset. En voi siis missään nimessä ikinä inhota kroppaa, joka pystyy tommoseen temppuun!

Nyt odotellen vain jälkitarkastukseen asti, että pääsen hiljalleen treenaamaan. Ei sillä, että olisin ollut aikaisemminkaan mikään super sporttinen, mutta tällä kertaa on sellainen tunne, että se tekisi todella hyvää. Vatsalihakset on ainakin niin kaukana toisistaa, että niitä täytyy alkaa säännöllisesti kuntouttamaan ja onpa myös ihana päästä joogaamaan ilman tota jättimäistä mahaa :D

Eight days before delivery (34+1 weeks)

One month after delivery

Still got my tan lines haha! But waist is gone and all lower stomach is scarred. The last few weeks definitely stretched my skin to another lever but as I’ve said before I’m more than okay with that. I think it’s in a way beautiful reminder of how I got to carry our girls for 35 weeks and how my awesome body was able to carry them so long and grow them so perfect and healthy. Can’t hate the body that does that magic!

Now I need to wait for my doctor check up before I can slowly start to work out. Not that I was working out much before but I feel like I need to get a little more active and start moving my body more. I can’t wait to do yoga without that massive belly :D

TWINS 1 MONTH

English below ~

Ajattelin, että olisi hauska tehdä blogiin joka kuukausi kooste tyttöjen kehityksestä ja pienistä asioista mitä sen kuukauden aikana on tapahtunut :) Tässäpä siis listaa meidän ensimmäiseltä kuukaudelta.

  • Kumpikin saavutti hienon 3kg painon kuukauden ikäisenä ja pituutta löytyi molemmilta 49 cm. Amelialle istuu hyvin 44cm bodyt ja 50cm housut kun taas Olivialla kaikki vaatteet on jo 50cm.
  • Kumpikin syö ihan muutaman tunnin välein ja pääasiallisesti rinnalta. Kumpikin saa myös noin kerran päivässä (yleensä yöllä) pullollisen maito allergikoille tarkoitettua vastiketta. Etenkin Amelia huutaa vatsakipuja, jos antaa mitään muuta (tai mä syön maitotuotteita)
  • Olivia on ottanut tutin heti alusta asti, Amelia ei ensimmäisenä kuukautena kertaakaan. Reaktiona on vain kakomista ja yökkimistä :D
  • Tytöt ei elä täysin samassa rytmissä, enkä siihen ole pyrkinyt kotona, mutta kumpikin nukkuu pidemmät pätkät aamuyöstä pitkälle iltapäivään muutamalla syötöllä. Sen jälkeen tytöt hengaillee enemmän ja tykkää nyt jo vähän katsella ympärilleen ja seurailla mitä tapahtuu. Kumpikin rakastaa olla sylissä ja nukkua mahallaan kenen tahansa rintakehällä. Pidempiä unia tyypit nukkuu hyvin omissa matkavaunuissa ja huonoiten nukkuu omassa sängyssä :D Kumpikaan ei varsinaisesti kaipaa toista siihen viereen, joka helpottaa elämää kun osaavat nukkua yhdessä ja erikseen :)
  • Tytöt kävi ensimmäistä kertaa suihkussa vuorotellen mun kanssa, rauhoittui ihanasti vedessä ollessa ja viihtyi hyvin vessassa sitterissä suihkua kuunnellen. Tyypit rakastavat lämmintä vettä rauhoittuvat aina pyllypesujenkin aikana.
  • Kumpaakaan ei uskalla jättää sohvan tai sängyn reunalla, koska jaksavat jo hyvin nostaa päätään ja heilauttaa sitä semmosella voimalla, että pystyy kierähtämään selältään ympäri. Tätä ollaan ihmetelty, miten ovat niin vahvoja, mutta muistan kyllä että Benjamin oli ihan samanlainen syntymästä asti myös!

Amelia Hope & Olivia Rose

I thought it would be fun to make a monthly recap on the girls in the blog to see how they grow and develop and write down the little things they’ve done during that month. So here is the list from girls first month of life :) 

  • Both reached the 3 kg weight and are 49 cm tall. Amelia can still use 44cm size bodysuits but uses 50cm in pants. Olivia uses all clothes in size 50cm. 
  • Both eat every few hours and directly from the breast. Both also have usually one bottle of milk free formula (and mostly at night) daily. Especially Amelia would scream in pain if we give any other formula or if I even eat any dairy.
  • Olivia has had pacifier since birth but Amelia never. She only gags and looks like she’d want to vomit when you try to put one in her mouth :D
  • Girls don’t have the same daily rhythm and I haven’t aimed for that at home either. Both sleep long from early morning until after noon with few feeds in between. After that both hang out a bit more and like to look around what is happening. Both love to be held and love to sleep on their tummy on anyones chest. For the longer sleeps they usually stay in their strollers where they sleep fairly good and they hate to sleep in their bed :D Neither necessarily need the other to sleep with but it does make life easier that they can sleep together and separately. 
  • Girls had their first showers with me and both enjoyed it. They love the calming sound of shower and they enjoy warm water. They always calm down when you wash their butt with warm water during diaper change.
  • Neither can be left anywhere near the edge of a bed or sofa. Both have strong necks and can lift and turn their heads and sometimes they do it with such a speed they can swing from their back to their side and from there to their tummy. We have been really surprise how strong their bodies already are but I do remember Benny being the same as a baby!

THE BIRTH OF OUR TWINS

English below ~

Kaksoset ei paljoa varoitellut tulemistaan, muuten kun reilu kaksi viikkoa kestäneillä todella epäsäännöllisillä supistuksilla. Niin epäsäännöllisillä, että lääkäri jo varasi meille käynnistysajan, koska kukaan ei uskonut, että mun satunnaiset supistelut saisi mitään muuta aikaan kuin ärsytystä. Olimme todella väärässä :D

Marraskuun 6. päivä oli kontrollikäynti Naistenklinikalla, jossa taas ultrattiin ja tutkittiin tyttöjen vointia ja kokoja. Olin niin väsynyt jatkuviin supisteluihin, jotka ei johtaneet mihinkään, että sovittiin käynnistys kahden viikon päähän. Lääkäri kyllä totesi tutkimuksen päätteeksi, että olen jo 3cm auki ja kanavaa on vain sentin verran jäljellä, mutta ei kumpikaan meistä ajatellut siitä sen enempää. Olihan mulla hiljalleen lyhentynyt kanava viikkojen supisteluiden kanssa, mutta mitään sen suurempaa ei kuitenkaan ollut tapahtunut.

Lähdin sairaalasta hakemaan Beniä koulusta ja tultiin kotiin. Istuttiin Benin kanssa sohvalla, kateltiin telkkari ja Ben kiipeili mun päällä ja tuuppi mahaa. Kerkesin sille muutamaan otteeseen sanoa, ettei töki siskoja, kunnes tunsin YHDEN kovemman supistuksen, joka veti mut polvilleen lattialle. Ja siinä menikin sitten vedet. Siirryin hämmentyneenä vessaan ja mietin, että voiko olla todellista, että vedet meni vai pissasikonhan vaan housuun. Hetken vessassa oltua tajusin, että kyllä ne on vedet jotka sieltä tulee ja soitin sairaalaan. Olin todella hämmentynyt, koska a) Benin kanssa vedet meni vasta salissa ponnistaessa b) en tiennyt kumman vauvan vedet meni c) Ben tuli alasti vessan ovelle ja ilmoitti, että hänen on päästävä just nyt kakalle ja olin tietty kotona hänen kanssa yksin :D Sairaalasta neuvottiin soittamaan itselle kyyti tarkastettavaksi ja lapselle hoitaja, joten seuraava puhelu olikin mun äidille. Tässä vaiheessa kello oli 17:30 ja reilu tuntia myöhemmin olinkin jo Naistenklinikalla.

Itse synnytys kesti vain 3 tuntia vesien menosta A vauvan (Olivian) syntymään. B vauva (Amelia) tuli hienosti puolen tunnin päästä perässä vaikka olikin vähän siskoa pienempi ja ennen kääntymistä poikittain kyydissä. Amelialla oli myös napanuora kaulan ympäri, mutta mun mahtava kätilö osasi auttaa tytön ulos “sukeltamalla” napanuoran läpi, joten kaikki meni paremmin kuin hyvin. Näin jälkikäteen on siis helppo iloita täydellisesti onnistuneesta synnytyksestä, vaikka siinä tilanteessa kun Olivia oli syntynyt ja Amelia piti vielä ponnistaa, anelin lääkäriä viemään mut sektioon :D Kaikki jotka on synnyttäneet tietää miltä se tuntuu, ja se että joudut tekemään sen heti perään uudestaan on henkisesti todella vaikeata. Kroppa huutaa, että ponnista se toinenkin nyt ulos, mutta pään sisällä mietit “älä nyt hullu uudestaan tota tee” :D

Kaikki meni lopulta niin äkkiä, että Sam kerkesi just ja just Triplasta Naistenklinikalle, kerkesi laittaa mulle Bob Marleyn soittolistan pyörimään ja itse menin koko synnytyksen ilokaasua lukuunottamatta täysin luomuna.

Olivia Rose syntyi 6. marraskuuta 20:24 ja oli 2650g / 46cm

Amelia Hope syntyi 6. marraskuuta 20:53 ja oli 2402g / 45cm

***

The twins did not warn me much when they decided to be born. Well I did have contractions on and off for few weeks, but those were so inconsistent that my doctor had booked me a time for induction as even she didn’t believe the girls would come out otherwise. We were oh so wrong :D

On November 6th I had control ultrasound at the hospital where they checked girls health and size. I was so tired of having those contractions on and off that we booked the induction date so I had a backup in my mind when this would end. At the end of the check up the doctor did say that I was 3cm open and had just 1cm of cervix left but neither of us thought much about it. My cervix had gotten shorter thorough out the weeks of contraction but nothing more had happened. 

I left the hospital to pick up Benny from school and we came home. We were watching tv, Benny was climbing all over me and kept pushing the belly. I told him to stop poking the girls until I felt ONE strong contraction that got me down to my knees on the floor. And then my water broke. I was so confused as if I just peed myself or what happened and while in the toilet wondering what is going on, Benny shows up at the toilet door, butt naked telling me he needs to poop now :D Welcome to the life with all these kids! So I let Benny in, called my hospital and called my mom to come get Benny and give me a ride. I was still confused what happened since with Benny my water broke while pushing him out and I also didn’t know which baby’s water broke as they both were in their own “waterbags”. This all happened 17.30 and about an hour late I was at the hospital.

The whole labour from water breaking to Baby A (Olivia) being born took only 3 hours. Baby B (Amelia) was born just half hour after Olivia and she was a little smaller and side ways in my belly until being turned head down for pushing. Amelia also had the umbilical cord around her neck but my amazing midwife knew how to hold it out as a big loop so she could come through it. Everything went amazingly and now afterwards it’s easy to be happy about the prefect labour. Even thought in the moment when I had pushed out one baby and had another one coming I was begging for c-section :D It’s a real mind f*ck when your body screams “push it out!” and in your head you think “don’t you dare to do that again!” :D

Everything went so fast in the end that Sam barely made it to the hospital from his work (just 2 kilometers away!) and he had time to put Bob Marley playlist on while I went the whole labour without any pain relief apart from laughing gas.

Olivia Rose was born 6th November 20:24 and was 2650g / 46cm

Amelia Hope was born 6th November 20:53 and was 2402g / 45cm

HI AND BYE NOVEMBER

Processed with VSCO with f2 preset

Viimeiset vajaa kaksi kuukautta ja etenkin marraskuu kyllä ihan hujahti vain ohi. Lokakuun lopussa aika tuntui matelevan ja tuntui, että olen ainakin ikuisesti raskaana. Raskauden loppu, kun ei tiedä milloin tytöt syntyy, oli mulle todella levotonta aikaa ja olisin vain halunnut maagisesti etukäteen tietää päivän, jolloin tavataan meidän vauvat.

Kun vauvat sitten marraskuun alussa syntyi ja vietettiin kaksi viikkoa kahdessa eri sairaalassa, aika todella vain hujahti ohi. Päiviä rytmitti vain tyttöjen syöttäminen ja mulla maidon pumppaaminen ja tietty ihmettely milloin asiat kääntyy parempaan päin. Kun lopulta pääsimme kotiin oli taas yhden shokin aika, kun uusi arki alkoi ja etenkin nukkuminen jäi jonnekin hamaan menneisyyteen. Ettei marraskuu olisi mennyt ihan vain sohvannurkassa pesimiseksi oli meillä tietysti myös Benin 4v. synttärit. Onneksi olin ennakoinut ja ostanut lahjat ennen tyttöjen syntymää niin ei tarvinnut juosta kaupoilla vastasyntyneiden kanssa :D

Nyt joulukuun puolella voi jo sanoa, että tyttöjen vähän kasvettua ja minun totuttua tähän uuteen arkeen alkaa elämä olla jo oikeastaan todella ihanaa, vaikkakin edelleen todella rankkaa. Kolmen lapsen kanssa jojoilu ei ole helppoa ja vaikka mulla onkin apua tarjolla, olen myös kaikkien lasten kanssa paljon ihan yksin. Mutta en todellakaan valita, sillä tämä on niin lyhyt hetki kun tyypit on ihan pikkusia, joten muistuttelen itseäni nauttimaan (lähes) joka päivästä <3

The past two months and especially November just flew by. During the end of October I felt like time has stopped and I will be pregnant forever. The end of pregnancy (both times!) is not my favourite time of my life. When you can’t tell when the babies are going to be born and can’t plan or mentally really prepare for a certain date, it’s frustrating for me.

When the girls finally came at the start of November and we spent two full weeks in two different hospital, time went by so fast. All I was focused on was feeding and pumping and wondering when things will get easier for us. When we finally got to go home it was time for a new shock in a form of new routines and waving good bye to ever sleeping again :D We also had Benny’s 4th birthday in November! Thankfully I was well prepared and had bought his present before the girls were born so there was no need to go toy shopping with newborn twins tagging along :D

Now that we’re finally in December and the girls have grown a little I can say I’ve slowly gotten in to this new routine of ours. Life I starting to feel amazing but still oh so tiring. It’s not easy to balance between three kids and even though I have help around I still spent a lot of time just by myself with the kiddos. By I’ not complaining, since I know it’s just a blink of an eye and the kids are bigger so I’m telling myself daily to enjoy these days <3

c545d30e-474f-4329-a96a-44fcff9839b0

yay, we’re six days old here!

HALF OF A DECADE

Still one of my favorite photos of us <3

Who knew five years ago that we’d be here today. Five years, three kids, countless cities visited, moving countries and endless list of adventures shared. I feel so super grateful that I met you. We love the same kind of flow in life, not too many plans, just a long list of dreams and a crazy aim to make them all come true. You are definitely my other half and I know I’m yours too <3

PREGNANCY WEEK 30

English below ↓

CKBW7822.jpg

30+1 weeks, 48 days to go

Vauvojen tilanne: Tytöt painaa nyt noin 1,5 kg kumpikin ja tulevana perjantaina on taas ultra, jossa saadaan tarkempia mittoja. Yhtä vauvaa kantavalla on noin 3 kg vauvaa mahassa viikolla 39, joten tuntuu hurjalta, että tässä on vielä useampi viikko jäljellä! A vauva (mun vasemmalla puolella) on viettänyt jo useamman viikon pää alaspäin kun taas siskonsa (oikealla puolella) on lähes aina joko pää ylöspäin tai poikittain kyydissä. Synnytyksen kannalta olisi mahtavaa jos tyypit pysyisi juuri näin päin ja mahdollisuuden onnistuneeseen alatiesynnytykseen olisi paremmat.

Mun tilanne: Paino on nyt noussut noin 9 kiloa ja lähestyn samaa painoluokkaa kun päivänä, jolloin synnytin Benin! Silloin paino nousi 57 kilosta > 70 kiloon ja nyt paino on noussut 60 kilosta > 69 kiloon. Tosin painohan kävi siinä alussa 54 kilossa, joten jos sieltä lasketaan, niin 15 kiloa on tullut noin neljässä kuukaudessa. Aika hurjaa. Olo tämän kaiken takia on tietty todella painava ja nyt myös melko kömpelö. Muutama viikko sitten liikuin vielä aika ketterästi kuin kettu tämän mahan kanssa, mutta nyt jo ihan sängystä ylösnousu (tai kenkien jalkaan saaminen!) on todellisen pinnistelyn tulos. Odotan kyllä jo todella malttamattomana, että tapaan tytöt ja saan hiljalleen kroppani takaisin. Haaveissa siintää ne päivät kun saan housut jalkaan ilman, että nousee hikikarpalot otsalle ja syke nousee kahteensataan :D

Muuta: Viimeksi väitin, että odottelen näille viikoille ennen kuin ryntään vaippakaupoille, mutta todellisuudessa meillä on jo aikalailla kaikki mahdollinen ostettuna. Nyt yritän hillitä itseäni ja seuraavaksi rupean kasaamaan tyttöjen sänkyyn sairaalakassia. Tuntuu vaan mahdottomalta miettiä mitä kaikkea sinne ottaa mukaan kun tälläkertaa ei voi yhtään tietää ollaanko sairaalassa neljä päivää vai kaksi viikkoa. Yhtä lasta odottaessa osasi arvella, että osastolla ollaan noin pari päivää kun tuli täysiaikaisena, mutta nyt tilanne on niin eri.

***

Babies’ status: Girls are now approximately 1,5kg each and soon we will have our next ultrasound to know their updated sizes. To think that when you normally carry a baby of 3kg you are 39 weeks pregnant and I still have so many weeks to go! Baby A (on my left) has been head down for weeks now when again her sister is on top sideways chilling :D For the natural labour I’m aiming for I hope they stay this ways so it has higher chances of going smoothly and no c-section would be required. 

My status: My weight is up now 9kg and I’m nearly the weight I was when I gave birth to Benny. That time I went from 57kg to 70kg and this time around I’ve started from 60kg and now up to 69kg. my weight did however plunge at the start down to 54kg due to the hypermesis, so if counting from that I’ve gained 15kg in 4 months, crazy! I feel really heavy and clumsy. Few weeks ago I was still fairly easily getting things done with the belly in the front, but now, ehh no more. Just getting shoes on or even getting up from the bed gets my heart rate up! I’m definitely feeling super excited to meet our little girls and getting my body back. Just dreaming of the days I can pull jeans up without the thought of it causing me to break a sweat :D 

Other: Last time I said I’d wait until I buy all bottles and nappies, but honestly I have bought everything by now. I’m trying to control myself now and not buy anything anymore (okay maybe more nappies, you can’t have too many with twins haha) and just focus on packing our bags for the hospital. Last time I didn’t really have anything with me and didn’t really need anything for those two days, but this time I can’t be sure if we are there for few days or few weeks! All these little things make twin pregnancy so different than having one baby when nothing can really be predicted. 

PREGNANCY WEEK 27

English below ↓

27+0 weeks, 70 days to go

Vauvojen tilanne: Tytöt painaa nyt noin kilon kumpikin. Kumpikin on ollut ultrassa mitattuna vähän viikkoja isompia, joten nähtäväksi jää koska kasvu hidastuu. Ensimmäisellä kerralla mainittiin, että viikon 20 jälkeen paino hidastuisi yhteen vauvaan suhteutettuna, mutta vielä ei ole sitä tapahtunut :D Kumpikin on todella vahvoja ja tunnen liikkeitä ihan kellon ympäri. Tyttöjen jatkuva liikehdintä on melko kivuliasta ja saa mulle myös ihmeellisen merisairaan fiiliksen kun en oikeen saa taukoja ilman ihme möyrimistä mahassa :D Tunnistan myös jo vähän että vasemmalla oleva tyyppi on selkeä aamu ihminen, kun taas oikealla oleva kaveri pyörii kuin hyrrä kaikki illat. Toivottavasti oppii elämään samassa rytmissä maailman tällä puolen!

Mun tilanne: Positiivista tässä vaiheessa on, että sain kaikki alkuraskaudessa oksennetut kilot takaisin ja vielä +5 kg lisääkin tullut. Mun painonnousu on ollut todella maltillista, mutta koska tytöt kasvaa todella hyvää tahtia, ei se ole huolestuttanut ketään. Lähinnä ihmiset ihmettelee mun mahan kokoa viikkoihin ja kaksosiin nähden :D Negatiivisia fiiliksiä tässä on viimeaikoina aiheuttanut mun älytön väsymys ja voimattomuus. Sain lähetteen verikokeisiin ja tuloksena tuli kutsu rautainfuusioon. Jo alkuraskaudessa Thaimaassa ole puhetta mun lievästä anemiasta, mutta se on nyt pahentunut melko paljon. Syön säännöllisesti rautaa, mutta jostain syystä se ei imeydy, joten infuusio on niin viimeinen keino parantaa tätä tilannetta. Odotan kyllä innolla parempaa ja energisempää olo! Tuntuu, että kroppa huutaa liikuntaa, mutta veto on niin veks, ettei auta kuin levätä. Myös vähääkään reippaammat tai pidemmät kävelyt saa mulla hirveitä supistuksia aikaan, joten kamalasti en uskalla tehdä. Juuri luin vielä kaksosia odottaneesta naisesta, jolla rajun aivastuksen takia meni lapsivedet :D 

Muuta: Melkein kaikki vauvatarvikkeet on hankittu ja sen suhteen ollaan todella valmiita vauvojen saapumiseen. Sovin itseni kanssa, että viimeiset ostokset kuten vaipat ja rasvat ja muuta ostan vasta kun viikkoja on 30, niin on jotain mitä odottaa. Muutan täällä ei odotella kuin synnytystä! 10 viikon päästä pääsen käynnistykseen, jos siihen mennessä ei ole sponttaanisti synnytys alkanut. Suomessa kun mo-di/identtisiä kaksosia ei anneta odottaa yli viikon 38 riskien takia. Veikkaan, että 10 viikon päästä oonkin jo niin iso ja painava, että olen täysin valmis tyttöjen saapumiseen :D

***

Babies’ status: The girls are now around 1kg each. They measure a little bigger then twins normally at these weeks so let’s see when their growing slows down. I was told that after week 20 they can start to grow on a slower rate than if you’re expecting just one baby but they keep up on that one-baby curve :D They are very strong and I can feel them moving almost non-stop. One will stop and other will start! It’s sometimes really painful when they kick around but mostly it feels like big bubbles in my stomach and makes me quite nauseous and almost feel like I’m seasick. I can already also tell that the baby on the left is a morning person and the baby on the right lives to wiggle in the evenings :D

My status: Well the positive thing is that I have gained all the weight back that I lost in the start plus 5kg. My weight gain has been super slow, but no one seems to be to worried about it so thats great. I’m sure I’ll gain again just the amount that I need like I did with Benny. Mostly people just wonder about my belly size since I’m so close to the end of the pregnancy and have twins in there :D The negatives then again are that I’m feeling quite weak and tired. I had my ferritin levels check and will need an iron infusion sometime soon. I’m eating extra iron already daily but my hemoglobin seems to still just drop. My body also feels like it’s screaming for workouts, but even a little longer walk starts my contractions and I get too scared to end up in early labour so I don’t dare to do anything much. I even read about a twin expecting woman who’s water broke when she sneezed hard! :D 

Other: Almost all our baby stuff is bought and in that sense we are super ready for the babies. I’ve told myself that I’ll go buy diapers, creams, bottles etc when I get to week 30. Otherwise I have nothing than the labour to wait for! 10 weeks to go and my labour will be induced (if not naturally started by then) since in Finland they don’t let mo-di/identical twin births go over the week 38 due to it having too many risks. I think in 10 weeks I will be so huge and heavy that I’d be ready for the girls to just join us already anyways :D